Kesäluokkaretki Jyväskylään

Jkl_kättely

Tervetuloa! Tietopalvelupäällikkö Mirja Laitinen ja informaatikko Irene Ylönen kättelevät Helena Silvennoinen-Kuikan ja Tomi Rostin. Kuva: Tapani Toivanen

”Miksei me koskaan käydä missään?”, oli tietoasiantuntijamme puuskahtanut esinaiselleen. Tästä kehkeytyi ajatus lähteä benchmarkkaamaan Jyväskylän yliopiston kirjaston tutkijapalveluita. Onhan kirjastomme tämän vuoden painopiste tutkijapalvelut eli tutkijoille ja tohtorikoulutettaville tarjottavien palveluiden kehittäminen. Muitakin yhteisiä intressejä meillä on, OKM antoi vastikään hankerahaa Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen kirjastojen yhteiselle avoimen rinnakkaistallentamisen kehittämishankkeelle.

Yhdeksänhenkinen luokkaretkueemme Joensuun ja Kuopion kampuksilta toivotettiin tervetulleeksi Seminaarinmäelle. Vilkas keskustelu alkoi jo esittelykierroksen aikana. Jyväskylän yliopiston kirjaston koulutustarjontaa esitteli koulutussuunnittelija Eeva Koponen. Tiedonhaun ja -hallinnan opetus on nykyään korkeakoulukirjastojen perustoiminto, mutta virkistävää on kuulla, miten samat asiat voi tehdä toisinkin. Omassa yliopistossamme olemme hyvissä asemissa: meidät on tunnustettu opetusta antavaksi yksiköksi. Suurin osa opetuksestamme sisältyy tiedekuntien opetussuunnitelmiin.

Eeva Koponen esittelemässä kirjaston koulutustarjontaa. Kuva: Tapani Toivanen

Eeva Koponen esittelemässä kirjaston koulutustarjontaa. Kuva: Tapani Toivanen

Palvelupaletti uusiksi – osaaminen uusiksi

Jyväskylän yliopiston kirjaston tutkijapalveluita koordinoi informaatikko Marja Kokko. Hänen esittelemänsä asiat ovat sinänsä tuttuja. Tarvitaan syventämistä ja syventymistä, jotta osaaminen kasvaisi ja selkiytyisi niin henkilökohtaisella kuin tarjottavien palveluiden tasolla. Mutta pitääkö kaikkien tietää kaikki, vai jotain kaikesta? Erikoistutaanko? Mennäänkö tieteenalakohtainen vastuu vai generalistinen tietoasiantuntijuus edellä?

Rinnakkaistallentamisprojektin alkuaskelia esitteli julkaisupäällikkö Pekka Olsbo. Nopeasti on huomattu, kuinka läheisesti tieteellinen julkaiseminen linkittyy tietopalveluihin, julkaisujen arviointiin, tiedonhankintaan ja -hallintaan. Kun kirjastot ovat nämä kontolleen ottaneet, muovaavat ne myös kirjasto-organisaatioita.

Yliopistojen toimintatavat ja trendit muovaavat myös kirjaston työskentelytapoja. Tietoammattilaisen työnkuva ei ole selkeä ja rajattu, kuten ehkä joskus on ollut. Työ monipuolistuu, pirstaloituu, nopeutuu.

Kirjastolaisen perustyötä on tietoaineistojen tiedonhankinta ja –hallinta, aineiston hankinta ja käyttöön saattaminen, painettu/elektroninen… Näistäkin on puhuttu jo pitkään: open access, avoin tiede, tutkimusetiikka, tekijänoikeudet. Tieteellinen julkaiseminen, julkaisujen arviointi, niiden vaikuttavuuden arviointi, tutkijan näkyvyys, bibliometriikka, altmetriikka, tutkimusdatan tallentaminen ja käyttö – tuttua asiaa sinänsä, mutta paljon on opiskeltavaa. Painopiste on siirtymässä julkaisemisen ja tieteen avoimuuden kysymyksiin. Tietoasiantuntija mieluummin ennakoi kuin seuraa trendejä. Tarvitaan uudistuneita palveluita ja toimintoja vastaamaan uusiin tarpeisiin.

Jyväskyläläisten ratkaisut antoivat hyvää pohjaa miettiä, kuinka edetä omien tutkijapalveluiden muotoilemisessa. Tällä hetkellä ne konkretisoituvat mm. tohtorikouluun sisältyvissä tiedonhaun sekä julkaisutoiminnan ja tutkimuksen arvioinnin kursseissa. Oppiaineille tarjotaan palveluita julkaisemiseen, tutkimusdatan hallintaan ja bibliometriseen analyysiin. Kirjaston tutkimuksen tuen verkkosivuille on kerätty ohjeita ja linkkejä, jotka tarjoavat paitsi tietoa, myös maistiaisia aiheen monimuotoisuudesta ja monimutkaisuudesta.

Yhdessä olemme enemmän kuin toistemme summa

Luokkaretkeläiset. Kuva: Tapani Toivanen

Luokkaretkeläiset kirjaston kulmilla. Kuva: Tapani Toivanen

Verkkosivujen kautta voimme helposti vertailla ja tutkia toistemme palveluita, ja yhteydenotto on helppoa. Mutta kun tapaamme kasvokkain keskustellen, saamme huiman paljon ajatuksia, ideoita ja virkistynyttä mieltä. Yhtä mieltä olimme siitä, että verkostoituminen on yksi tärkeimpiä työkalujamme. Siinä kehitetään oman kirjaston ja koko kirjastoverkon työtä, tavoitteita ja osaamista. Siinä vastataan tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun tarpeisiin. Nykyisin työnkuvaltaan lähin työtoveri saattaa löytyä toisesta yliopistokirjastosta.Kiitämme lämpimästi Jyväskylän yliopiston kirjaston kollegoita antoisasta kohtaamisesta! Pidämme mielessä suunnitelmat lähteä yhdessä alan konferensseihin. Jyväskylän kesä riehaannutti meidät paluuretkeläiset vielä nauttimaan toistemme iloisesta seurasta ja tiivistämään keskinäistä verkostoamme.

Marja Aho

Tietoasiantuntija/Opetus- ja tietopalvelut

Mainokset

Afrikkalaista muutosta tekemässä – HEI-ICI projektilaiset Mwanzassa

Itä-Suomen yliopiston ja kolmen afrikkalaisen kumppaniyliopiston Suomen ulkoministeriön rahoittama HEI-ICI hanke loppuu kuluvana vuonna. Hanke on kestänyt viisi vuotta ja sen aikana on kehitetty kumppaniyliopistojen kanssa kansanterveystieteen verkko-opetusta sekä opetusta tukevia palveluita. Kirjasto on ollut mukana kehittämässä kirjasto- ja tietopalveluita. Kumppaniyliopistot ovat Egyptistä, Keniasta ja Tansaniasta.

Teimme projektin viimeisen kenttävierailun kesäkuussa 2015 Tansaniaan, Mwanzan kaupunkiin. Siellä sijaitsee yksi kumppaniyliopistoista eli CUHAS. UEFilaisia oli mukana neljä – Sohaib Khan, joka vastasi opetusosiosta, Kati Bolodin, joka konsultoi kumppaneiden kanssa hankkeen taloushallinnosta sekä allekirjoittanut ja Ari Haaranen, jotka olemme olleet vastuussa verkko-opetuksen pedagogiikan ja kirjasto ja IT-palveluiden kehittämisestä.

Kurssilaiset kokoontuivat ensimmäiselle luennolle

Kurssilaiset kokoontuivat ensimmäiselle luennolle

Hankkeen ideana on ollut kouluttaa kuhunkin yliopistoon pari alan osaajaa, jotka ovat vastuussa oman yliopistonsa palveluiden kehittämisestä ja osaamisen jakamisesta muulle henkilökunnalle ja opiskelijoille.

Tämän vierailun tarkoituksena oli selvittää hankkeen saavutukset sekä lopettaa virallisesti osaajien koulutus. Hanke on ollut selvästi menestyksellinen. Sen aikana on kehitetty runsaasti verkko-opetusmateriaaleja ja opeteltu opettamaan digitaalisessa ympäristössä. Samalla on luotu opettajien ja asiantuntijoiden verkosto, jotka ovat vierailleet kumppaniyliopistoissa, tutustuneet toisiinsa ja antaneet alan opetusta ja kehittäneet yhdessä toimintaa.

Myös palveluiden kehitys on edennyt nopeasti. Egyptin kumppaniyliopistoon on hankkeen aikana perustettu uusi oppimiskeskus ja yksi hankkeen kouluttamista henkilöistä on noussut sen johtoon. Kaikissa yliopistoissa on panostettu e-oppimisen kehittämiseen ja niihin liittyvien tukipalveluiden luomiseen. Tansaniassa kävimme vierailemassa rakennustyömaalla, johon nykyinen pieneksi käynyt kirjasto muuttaa ensi vuonna yhdessä IT-palveluiden kanssa. Näin CUHASin kampus saa modernin oppimisympäristön kasvavalle opiskelijajoukolle ja opettajille. Ehkä merkittävintä on ollut kirjasto ja IT-palveluiden integroituminen kunkin yliopiston opettajien ja tutkijoiden kanssa yhteistoiminnalliseksi. Tämä on selkeästi vaikuttanut myös e-oppimisen nopeaan edistymiseen ja jopa yliopistojen strategioihin.

CUHASin uusi rakennus opetukselle ja palveluille

CUHASin uusi rakennus opetukselle ja palveluille

Hankkeen jatkosuunnitelmissa nousi selkeästi esille se, että jatkotyöt tehdään tutkimukseen liittyen ja palveluita kehitetään näissä hankkeissa. Keskeisenä pidimme myös verkoston syntymistä eri maanosien, maiden ja kulttuurien välille ja sitä, että jatkamme verkoston ylläpitämistä. Verkostossa olijoille olikin kehittynyt hankkeen aikana näkemys uudenlaisen, verkostoituneen ja digitaalisen tieteen ja opetuksen tulevaisuuden tekemisestä.

Afrikkalainen aurinko laskee Viktorian järvellä

Afrikkalainen aurinko laskee Viktorian järvellä

Tansanian luonto oli myöhäisen kevään jäljiltä kukkeimmillaan: sateet olivat jatkuneet tavallista pitempään ja Afrikan vihreät kunnaat olivat todella vihreitä. Matkan kruunasi retki Serengetiin ja leijonien näkeminen niiden aidossa elinympäristössä!

Jarmo Saarti

kirjaston johtaja

Näyttöön perustuva toiminta kuuluu kaikille — Terveysalan II kansallinen näyttöön perustuvan toiminnan symposium

Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) järjesti Helsingissä 5.2.2015 yhdessä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä Metropolia-ammattikorkeakoulun kanssa toisen Terveysalan kansallisen näyttöön perustuvan toiminnan symposiumin. Teemana oli näyttöön perustuvan toiminnan implementointi.

Osallistujia

Symposium on alkamassa

Symposiumissa oli aamupäivällä kaikille yhteinen osuus: Järjestäjien edustajien avattua tilaisuuden toi valtiovallan eli STM:n tervehdyksen johtaja Taru Koivisto luomalla katsauksen sote-uudistukseen näyttöön perustuvan toiminnan kannalta. Kolme implementoitia eri näkökulmista tarkastellutta esitystä — Arja Holopaisen Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi eurooppalaisesta näkökulmasta, Sanna Salanterän Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi tieteentekijän näkökulmasta ja Pirjo Kejosen Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi hoidon tulosten näkökulmasta — antoivat yhdessä kattavan kokonaiskuvan näyttöön perustuvan toiminnan jalkauttamisen vaiheista ja tilanteesta.

Yhtenaiset kaytannot

Yhteistyöllä kohti yhteinäisiä näyttöön perustuvia käytäntöjä

Terveydenhuolto maksaa

Terveydenhuollon kustannukset ovat suuria. Näyttöön perustuvalla toiminnalla tavoitellaan mm. yhtenäisyyttä, tehokuutta ja tasa-arvoisuutta.

Lounaan jälkeen osallistujat jakautuivat kahteen eri teemasessioon: Näyttöön perustuva toiminta tutkimuksen ja koulutuksen näkökulmasta & Näyttöön perustuva toiminta kliinisessä päätöksenteossa. Puhuin teemasessiossa Näyttöön perustuva toiminta tutkimuksen ja koulutuksen näkökulmasta aiheenani Näyttöön perustuva hoitotyö näkyväksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa – tietoasiantuntijan rooli. Session toinen puhuja Tuula-Maria Rintala kertoi, miten näyttöön perustuva toiminta näkyy ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmissa ja opetuksessa, ja lopuksi Käypä hoidon päätoimittaja Jorma Komulainen loi hauskan mutta asiallisen katsauksen Näyttöhaukat-verkoston toimintaan.

Näyttöhaukat

Näyttöhaukat on verkosto.

Seminaari päättyi Tuomas Enbusken juontamaan vilkkaaseen paneelikeskusteluun aiheesta Missä menee asiantuntijan autonomian ja yhtenäisten toimintamallien raja?, panelisteina Hannu Halila Suomen Lääkäriliitosta, Merja Merasto, Suomen sairaanhoitajaliitosta, Eeva-Liisa Moisio Satakunnan ammattikorkeakoulusta, Silja Paavola SuPerista, Anne Pitkäranta Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta ja Riitta Simoila Helsingin sosiaali- ja terveysvirastosta.

Viestiseina

Symposiumissa oli käytössä kätevä viestiseinä jolle sai kommentteja sekä twiittaamalla että tekstaamalla.

Tauoilla oli mahdollisuus tutustuaa posterinäyttelyyn ja verkostoitua. Symposiumin kuulijoista suurin osa oli terveydenhoitoalan ihmisiä tutkijoista ja johtajista kouluttajiin ja käytännön työntekijöihin. Muita kirjasto- ja tietopalvelualan ihmisiä en ainakaan havainnut, vaikka hyvä meidän on osallistua muihinkin kuin oman alamme seminaareihin. Symposiumin yhtenä tavoitteena oli osoittaa, että näyttöön perustuva toiminta kuuluu kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon eri tehtävissä toimiville riippumatta siitä, mihin ammattiryhmään he kuuluvat — siis myös meille, jotka heitä ohjaamme ja koulutamme tiedonhaussa.

Posterien aarella

Posterinäytely

  • Symposiumin ohjelma.
  • Symposiumin twiitit.
  • Symposiumin esitykset ovat valitettavasti salasanan takana vain osallistujien saatavilla.
  • Kolmas terveysalan kansallinen näyttöön perustuvan toiminnan symposium järjestetään 9.2.2017.

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö, KYSin tieteellinen kirjasto

Jakamisen kulttuuria juurruttamassa

Yhdessä tekeminen ja verkostoituminen on hyödyllistä, mutta mitä se tarkoittaa meille informaatiolukutaidon opettamisen parissa työskenteleville? Entä kuinka päästä alkuun? Joukko kirjastoalan ammattilaisia pohti näitä kysymyksiä Helsingissä marraskuussa pidetyssä Suomen tieteellisen kirjastoseuran Informaatiolukutaitotyöryhmän järjestämässä seminaarissa.

Uutta näkökulmaa opettamiseen ja oppimateriaaleihin sekä niiden jakamiseen toivat esityksissään mm. Eija Kalliala ja Matleena Laakso (Kallialan blogikirjoitus).

  • Opettajan pääasiallinen tehtävä on opettaa ja edistää oppimista, ei kirjoittaa oppimateriaalia.
  • Kenen kuuluu oppia – opiskelijan vai opettajan? Opiskelijat oppivat itse tekemällä, vaikkapa keräämällä ja jäsentämällä uutta aineistoa oppimateriaaliksi.
  • Sosiaalinen media mullistaa oppimateriaalityön – tarvitaanko edes etukäteen tehtyjä oppimateriaaleja vai löydetäänkö ne verkoista?
  • Oppimateriaaleja voi kehittää yhteistoiminnallisesti ja jakaa niitä sosiaalisen median välityksellä.

Miksi ja miten jakaisin?

Omaehtoinen jakaminen on osa sosiaalisen median kulttuuria. Julkaistuihin artikkeleihin ja teoksiin viittaaminen kertoo useimmiten onnistuneesta työstä. Miksi ajattelu muuttuu, kun on kyse oppimateriaalin jakamista? Jakamalla oma työ tulee näkyväksi ja tunnetuksi laajemmalle porukalle. Uskallanko jakaa? Olenko tarpeeksi hyvä? Kestääkö työni vertailun? Nämä ovat meille kaikille tavallisia ajatuksia.

Tekijänoikeuksien on oltava kunnossa, jos haluaa jakaa omia aineistojaan verkossa. CC-lisenssijärjestelmä (Creative Commons) tarjoaa tekijänoikeuslakia selkeämmän ja yksinkertaisemman vaihtoehdon. Aineistojen ja ajatusten jakamiseen on monenlaisia kanavia. Matleenan Laakson Slideshare on esimerkki diojen jakamisesta Slideshare- järjestelmän avulla. Muita aineistojen jakamisen paikkoja ovat esimerkiksi erilaiset wikisovellukset sekä oppimateriaalien avoimet jakelufoorumit LeMill sekä P2PU.

Ideoiden ja ajatusten jakaminen onnistuu vaikkapa Facebookin ammatillisten ryhmien avulla, LinkedIn sopii ammatilliseen esittäytymiseen ja Twitter puolestaan on yhteisen mielenkiinnon seuraamisen kanava. Jos olet aloittelija sosiaalisen median maailmassa ja epäröit, lähde kommentoimaan ja peukuttamaan niitä, jotka jo jakavat. Näin edistät jakamisen positiivista kulttuuria.

Monenlaisiin verkostoihin tuntui päivän aikana olevan tarvetta, esim. eri tieteenaloilla toimiville ryhmille tai työelämän tiedonhankintatarpeita miettivälle ryhmälle. Mutta miten nuo kaikki ryhmät pysyisivät eläviä ja keskustelevina? Moneenko erilliseen ryhmään kunkin pitäisi kuulua pysyäkseen ajan tasalla? Ja miten jaamme asioita omissa organisaatioissamme? Tällaisiin mietteisiin iltapäivän puheenjohtajana toiminut Maarit päätti seminaarin annin.

Mitä ajatuksen aiheita seminaarista jäi mieleen ja kuinka tästä jatkamme omassa kirjastossamme? Verkostoituminen ja vertaisoppiminen on yksi monista aiheista, joista tulemme keskustelemaan Itä-Suomen yliopiston kirjaston tiedonhaun opettajien  sisäisessä  kehittämispäivässä parin viikon päästä.

 

Merja Kauppinen, Maarit Putous, Helena Silvennoinen-Kuikka

Yhteistyöstä voimaa!

Suomalaisten lääke- ja terveystieteiden sekä lähialojen kirjasto- ja tietopalveluammattilaisten yhdistys BMF (Bibliothecarii Medicinae Fenniae) ry järjesti 14.11. Tieteiden talossa Helsingissä seminaarin otsikolla Yhteistyöstä voimaa! Ideana oli jakaa hyviä käytäntöjä eri menetelmin: seminaariesityksin, pikaesityksin, posterein ja työpajassa.

UEF:n kirjaston panoksena oli esityksemme, jossa kerroimme kansainvälisten terveystieteiden opiskelijoiden tiedonhaun opetuksesta (Information Skills and Sources in Health sciences for International Students). Päivän teeman mukaisesti olemme rakentaneet ja toteuttaneet kurssin yhteistyönä. Esittelimme opiskelija- ja vertaispalautteita, suunnitteluprosessia ja kurssin toteutusta.

Oman kurssimme jatkokehittelyä ajatellen mielenkiintoinen esitys oli Turun yliopiston kirjaston Flipped classroom lääketieteen tiedonhaun opetuksessa. Opiskelijat tutustuvat opetusmateriaaliin ennakkoon, jolloin itse opetustilanteessa jää enemmän aikaa vuorovaikutukselle. Ehkä myös turkulaisten avoimia tiedonhaun ”klinikoita” opinnäytetyön aloittajille voisi toteuttaa meilläkin jollakin tavalla, tieteenalakohtaisesti/tiedekunnittain mahdollisesti.

työpajatyöskentelyä

Työpajatyöskentelyä

työpajassa

Työpajatyöskentelyä

työpajassa

Työpajatyöskentelyä

Vaikka mieli on virkistynyt ja pää täynnä idoita, turhan usein verkostoitumispäivän jälkeen vain palaa takaisin puurtamaan omia töitään. Kunpa muistaisimme jakaa kokemuksiamme ja verkostoitua omilla työpaikoillammekin!

Seminaarin ohjelma ja esitykset

 

Tietoasiantuntijat Aino Taskinen, Maarit Putous, Tarja Turunen, Tuulevi Ovaska

EBLIDA kirjastojen ja niiden käyttäjien asialla

Pääsin benchmarking-matkalla osallistumaan iltapäivän pituiseen kahden esitelmän seminaariin Copyright in Europe – lobbying at a national and European level, jonka järjesti EBLIDA Brysselissä Belgian kuninkaallisen kirjaston tiloissa.

EBLIDA (European Bureau of Library, Information and Documentation Associations) on eurooppalaisten kirjasto-, informaatio-, dokumentaatio- ja arkistojärjestöjen ja -laitosten riippumaton sateenvarjojärjestö Euroopassa.

Tällä hetkellä EBLIDA kampanjoi erityisesti oikeudesta e-lukemiseen.

Seminaarin ensimmäinen puhuja Uldis Zarins Latvian kansalliskirjastosta puhui otsikon Copyright at the EU level alla Euroopan (unionin) nykyisestä tekijänoikeustilanteesta ja siihen liittyvästä sääntelystä, jota on sekä EU:n että kansallisella tasolla. Zarins korosti, että kirjastot kantavat huolta nimenomaan käyttäjiensä, kansalaisten, oikeudesta lukea (myös) e-aineistoja.

Toinen puhuja oli EBLIDAn puheenjohtaja Vincent Bonnet, joka totesi, että puolet EU-parlamentin jäsenistä on nyt uusia, joten lobattavaa riittää. On myös huomioitava, etteivät tekijänoikeuskysymykset ole vain kirjastojen asia, vaan tasapainoa on haettava kaikkien eri toimijoiden (kirjailijat, kuvittajat, kustantajat jne.) kesken. EBLIDA:lle on tärkeää kirjastojen yhteinen ääni. Tilanne on nyt pirstaleinen eikä EU:ssa, saati Euroopassa, ole yhtenäistä tekijänoikeuskäytäntöä. Oikeus informaatioon vaatii työtä monilla eri foorumeilla.

Noin viisikymmenpäisessä yleisössä oli kaksi muutakin suomalaista osallistujaa: EBLIDA:n hallituksen jäsen Leena Toivonen ja Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander. Maailma on pieni.

Tuulevi Ovaska, KYSin tieteellinen kirjasto

Vertailevaa kehittämistä, osa 2

Trondheimista penkinmerkkausmatka jatkui Brysseliin Woluwen kampukselle ja läheiseen Louvain-la-Neuven yliopistokaupunkiin, joissa yhdessä Karen Busetin kanssa tutustuin Ghislaine Declèven johtamaan Université catholique de Louvainin terveystieteelliseen kirjastoon.

Kiintoisa ja työteliäs toinen vierailuviikko sisälsi edellisen tapaan tiloihin tutustumista, erilaisia esittelyjä ja tapaamisen sekä käyttäjien ja työntekijöiden haastatteluja. Antoisimmaksi osoittautui koko yliopistokirjaston yhteisen, tuoreen markkinointikampanjan perusteellinen esittely. Saimme tietää Biblio-Jack-videosarjan taustan, projektisuunnitelman, aikataulutuksen, käsikirjoitusprosessin ja toteutuksen eri vaiheet.

Hankkeen innokkaat ja  osaavat päätoimijat korostivat, että kirjaston markkinointivideoiden pitää olla ammattimaisia — jos kerran tekee, pitää panostaa, eli kunnianhimoa pitää olla tarpeeksi. Kirjaston lisäksi projektissa oli mukana opiskelijoita sekä vastavalmistunut ohjaaja audiovisuaalisten alojen oppilaitoksesta. Erityisesti uusille opiskelijoille suunnatun videosarjan ajatuksena on kertoa perusasiat hauskasti ja modernisti; näyttää, ettei kirjasto ole tylsä; luoda uutta imagoa.

YouTube-kanavan lisäksi Biblio-Jackilla on Facebook-sivu. Siellä videioiden kolme päähahmoa käyvät keskustelua, johon todelliset henkilöt, opiskelijat, ovat kiitettävästi alkaneet osallistua.

Keskustelua markkinoinnista.

Keskustelua markkinoinnista.

kirjastotilaa

Opiskelijoita Brussels Woluwen kampuksen kirjastossa.

kampus

Louvain-la-Neuven kampuksella.

Benchmarking-hankkeessa voi lukea enemmän tästä blogista.

 

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö, KYSin tieteellinen kirjasto