Vierailu Lappiin

SYN:n sopimuksen mukainen henkilökuntavaihto toiseen yliopistokirjastoon nousi esille Savonlinnan kampuskirjaston edellisessä tiimiarvioinnissa. Ajattelin tarttua tilaisuuteen, ja aloin selvittämään asiaa. Otin yhteyttä Lapin korkeakoulukirjaston johtajaan Susanna Parikkaan. Vaihtoviikon ajankohdaksi valikoitui marraskuun viimeinen viikko, joka sopi kaikille osapuolille.

En ollut koskaan käynyt Rovaniemellä, joten sen vuoksi päädyin Lapin korkeakoulukirjaston. Matkustaminen Savonlinnasta Helsingin kautta Rovaniemelle ja takaisin vei kaksi päivää. Perillä kolme vierailupäivää vierähti nopeasti tutustuen laajalti Lapin korkeakoulukonsernin (Lapin yliopisto ja Lapin AMK) kirjastotoimintaan.

Mirja Raivion johdolla aloitin vierailuni yliopistokirjastolla tiistaiaamuna. Iltapäivällä kävin Jokiväylän (AMK) kirjastossa, jossa palvelupäällikkö Maija Koponen esitteli minulle toimintaa ja tiloja. Sieltä mielenkiintoinen havainto: opiskelija sai tiedonhaun ohjausta videotykin välityksellä, ja yhtä aikaa samassa tilassa kolme työntekijää työskenteli avokonttorissa. Illalla kävin vielä ihastelemassa Lapin maakuntakirjastoa, joka toimii Alvar Aallon suunnittelemassa rakennuksessa.

Keskiviikkona ohjelma jatkui tutustuen lisää yliopistokirjaston palveluihin ja Lapin yliopistokustannukseen. Päivän päätteeksi pääsin myös tutustumaan Arktisen keskuksen kirjastoon, jonka kokoelmat sisältävät kirjallisuutta pohjoisen kansoista, kulttuureista, ympäristöstä, tutkimusmatkoista jne. Sain käydä samalla Arktikumin upeissa näyttelyissä ja museossa.

Torstaiaamuna tutustuin taiteiden tiedekunnan juuri remontoituihin viehättäviin tiloihin Tapani Takalon kanssa. Siellä on uusi monitoimitila, joka on toteutettu käyttäjälähtöisesti eri tahojen kanssa. Tilaan on sijoitettu taideaineiston käsikirjasto, taidelehtiä ja kirjaston tarjoamat verkkoaineistot ovat käytettävissä. Tänä vuonna taidekirjasto itsenäisenä yksikkönä on lakkautettu, ja siirretty osaksi yliopistokirjastoa. Yliopistokirjastolla oli torstaina perinteinen Glögipäivä, yliopistokustannus oli mukana järjestelyissä. Tarjolla oli glögiä, piparkakkuja ja kirjoja tarjoushinnoin.

Viimeinen vierailukohteeni oli Napapiiri. Outi, Merja, Eija ja minä kävimme Joulupukin pajakylässä. Joulupukin juttusille emme viitsineet jonottaa, vaan kiertelimme myymälöissä, ja ruokailimme tunnelmallisessa Kotahovissa.

Kirjaston palvelut esiteltiin minulle kattavasti: Lapin korkeakoulukirjaston ja Itä-Suomen yliopiston kirjaston toiminnassa on paljon samaa, mutta erojakin löytyy. Kiitän koko Lapin korkeakoulukirjaston väkeä järjestelyistä ja vieraanvaraisuudesta. Tervetuloa vastavierailulle Itä-Suomen yliopiston kirjastoon!

Kirjastosihteeri Kirsi Rask
Savonlinnan kampuskirjasto

 

 

 

 

Jukuri, BrowZine ja OA – mikä näitä yhdistää?

Ei äkkiä ajateltuna mikään. Kaikki kuitenkin sisältyivät Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran Julkaisutoiminta murroksessa -tietoaineistoseminaariin, jossa murrosta ihmeteltiin monen eri toimijan näkökulmasta. Näkemyksiänsä avasivat niin tutkija kuin kustantajakin.

Seminaari järjestettiin Tieteiden talon historiallisissa puitteissa

Professori Sari Lindblom-Ylänne ja tutkijataustainen informaatikko Mari Katvala valottivat tutkijan kokemuksia päivän aiheesta. Lindblom-Ylänteen viitekehys on erityisesti kasvatustieteissä, Katvalan evoluutiobiologiassa. Heidän mukaansa ei ole väliä, onko tutkimuksessa tarvittava julkaisu painettu vai elektroninen tai onko aineisto maksullista vai vapaasti verkosta saatavilla, eikä Katvalan suomalaisille evoluutiobiologian tutkijoille tekemän kyselyn mukaan artikkelien avoin saatavuus vaikuta tiedonhakutapoihin tai tutkijan työhön. Google-tiedonhakijahan ei aineistojen maksullisuutta tai avoimuutta edes välttämättä huomaa, koska yliopistojen tietoverkoissa maksullisetkin aineistot avatuvat käyttäjälleen ilman erillistä kirjautumista. Katvala joka tapauksessa arvioi tieteellisten lehtien säilyvän jatkossakin vielä tutkimustyön julkaisukanavina, joten ainakaan toistaiseksi eivät tutkijoiden vertaisverkostot (esim. ResearchGate) korvanne perinteisiä julkaisumuotoja. Lindblom-Ylänne kantoi huolta myös Open Access -julkaisemisen ja Julkaisufoorumin haittapuolista. Vaikka OA-julkaiseminen sinällään on kannatettavaa, voi artikkelin julkaiseminen olla kirjoittajalle kallista. Lisäksi OA-lehtien referee-prosessi voi olla hyvinkin puutteellinen, ja hyvien lehtien erottaminen sekalaisesta lehtijoukosta saattaa olla esim. tohtorikoulutettavalle vaikeaa. Julkaisufoorumi – niin paljon hyvää kuin siinä onkin – on kohdannut omat haasteensa. Esimerkiksi tason 1 lehtiä on jopa alettu välttää julkaisukanavina, vaikka alunperin jo taso 1 on määritelty sinänsä hyväksi perustasoksi.

Professori Sari Lindblom-Ylänne

Kustannustoiminnassa julkaisutoiminnan murros näkyy ja tuntuu selvästi. Johanna Suhonen Kauppalehdestä kertoi nykyisin saman lehden painetulla ja digitaalisella versiolla olevan täysin erilaiset liiketoiminnan mallit sekä osin jo eri sisällötkin. Painettu lehden numero on teollinen, stabiili tuote; valmis ja lopullinen painosta tullessaan. Digilehti on jatkuvassa uutisvirrassa muuntuva palvelu, jonka käytön jatkuva seuranta ja analysointi sekä sen pohjalta tehtävä sisältöjen päivittäminen on tärkeää. Kustantaja esimerkiksi seuraa sosiaalisessa mediassa, kauanko artikkeli saa klikkauksia ja jakoja, ja kun se ei some-virrassa enää herätä huomiota, nostetaan esille uusi artikkeli. Suhosen mukaan sosiaalinen media tulee olemaan entistä useammin lehtien ’käyttöliittymä’, ja lehtien omat sivut digilehtineen jo sekin käyttöliittymänä pian vanha. Sisällöissä erot näkyvät siten, että laajemmat, taustoittavat artikkelit soveltuvat lehden painettuun versioon nopean uutisoinnin painottuessa sähköiseen lehteen. Myös lehden mainonnasta ja tilausliiketoiminnasta saatavat tulot vaikuttavat ainakin digitaalisiin sisältöihin. Mainostuottoja saadaan jutuilla, jotka saavat paljon klikkauksia myös satunnaisilta lukijoilta. Vakituisia tilaajia silmällä pitäen kirjoitetaan sitten enemmän  ennakko-odotusten mukaisia artikkeleita. Sisällön laatu tulee olla niin korkea, että tilaajan kannattaa palvelusta maksaa. Laadukas sisältö sekä digitaalisuuteen panostaminen ovat kustantajien keinoja säilyttää asemaansa Suomenkin yhä kansainvälistyvämmillä kustannusmarkkinoilla. Myös Aleksi Tykkä LM Tietopalveluista allekirjoitti saman markkinoiden globalisoitumisilmiön, mutta totesi että monetkaan perinteiset kotimaiset lehdet eivät ole kehittyneet kuluttajien toimintamallien mukaisesti ja ovat siten jäljessä muusta maailmasta. Esimerkiksi aikakauslehdistä vain pienellä osalla on olemassa mobiilaitteille optimoitu versio, kun vastaavasti vaikkapa tabletti jo on 32 prosentilla kotitalouksista – älypuhelinten yleisyydestä puhumattakaan. Kuluttajat haluavat entistä kattavammat sisällöt entistä nopeammin erilaisille laitteille, ja lukutavatkin ovat muuttuneet mobiililaitteiden myötä.

Uusia välineitä julkaisujen käytön ja hankinnan edistämiseksi esittelivät Kendall Bartsch (Thrid Iron) ja Kai Haatainen (YBP Library Services / EBSCO). Bartsch tutustutti kuulijat BrowZine-ohjelmaan, jolla voidaan selailla, lukea, lajitella ja tallentaa kirjaston tilaamia lehtiä yhdessä ja samassa käyttöliittymässä kustantajasta riippumatta.  Palvelusta on saatavilla sovellus  myös mobiilikäyttöä varten. Haatainen puolestaan kertoi GOBI-hankintaohjelmasta, jolla voi hankkia kirjastoihin sekä painettuja että e-kirjoja monenlaisilla hankintamalleilla.

Julkaisutoiminnan uusista tuulista kiinnostunut kuulijajoukko

Informaatikko Sirpa Suonpää Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoi siirtymisen painetuista aineistoista elektronisiin näkyvän arkipäivässä mm. siten, että vielä 1990-luvulla oli erikseen perusteltava asiakkaille, miksi jokin aineisto pitää hankkia sähköisenä, ja nyt vastaavasti tarvitaan erillisiä perusteluja painetun aineiston hankintaan. Lisäksi julkaisutoiminnan murros näkyy kirjastossa moninaisina osaamisvaatimuksina. Tulee osata sopimusjuridiikkaa, monenlaisia käyttöehtoja ja hinnoittelumalleja sekä erilaisia teknisiä ratkaisuja. Tietoaineistojen painopisteen siirtyessä sähköisiin aineistoihin kirjastotilojakaan ei tarvita siinä määrin kuin aiemmin. Suonpää kertoi esityksessään myös Jukurista eli Luken avoimesta julkaisuarkistosta, johon kootaan Luken julkaisutuotanto. Arkistoon viedään julkaisuja myös taannehtivasti, eli Luken vuoden 2015 muodostaneiden tutkimuslaitostenkin julkaisut tullaan digitoimaan ja sisällyttämään Jukuriin.

Rinnakkaistallentamisesta ja Open Access -julkaisemisesta yleensä piti tyhjentävän esityksen Marjo Vallittu Jyväskylän yliopiston kirjastosta. Vallittu esitteli erilaiset OA-mallit ja kertoi rinnakkaistallentamisesta (ns. vihreä OA) myös tutkijan näkökulmasta. Rinnakkaistallentamisen hankkeita on Suomessa meneillään useilla eri tahoilla. Myös Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston kirjastoilla on käynnissä OKM:n rahoittama hanke Suomi rinnakkaistallentamisen mallimaaksi.  Open Acces -julkaisemisesta kiinnostuneiden on kannattaa tutustua Vallitun esitysmuistiinpanoihin Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran sivuilla. Sieltä löytyy myös päivän muiden esitysten materiaaleja.

Kaarina Meriläinen
Tietoasiantuntija
Verkkoresurssipalvelut

 

Muuttuvat ja muuttavat kirjastot – IFLA 2015 Kapkaupungissa

Vuoden 2015 kansainvälinen kirjasto- ja informaatioalan järjestöjen konferenssi – järjestyksessään jo 81. – järjestettiin Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa. Konferenssin teema oli: dynaamiset kirjastot – saatavuus, kehitys ja muutos. Teemassa korostui erityisesti kehittyvien maiden ja IFLAn strategisen työn painopistealueet. Järjestö on viime vuosina pyrkinyt entistä enemmän vaikuttamaan poliittisiin päätöksentekijöihin ja kirjastoalan kehitykseen vaikuttaviin globaaleihin asioihin sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Kohti kestävää kirjastoa

 

Afrikassa on suuri tarve tulla osaamisessa samalle tasolle kehittyneiden maiden kanssa ja samalla haetaan myös talouden ja elintason nousua vuoteen 2030 mennessä. Pakostakin joutui vertailemaan paikallista strategista ja monikulttuurista suuntautumista tulevaisuuteen tämän hetken Suomen näköalattomuuteen ja impivaaralaisuuden lisääntymiseen.

 

Kirjastojen vaikuttavuuden arviointi

 

Kirjastojen kannalta suurin muutos informaation jakelussa ja käytössä on tapahtumassa suurten datamassojen hallinnassa ja välineissä. Ensinnäkin näiden taitojen hallitseminen antaa tulevaisuudessa mahdollisuuden sekä hallita että hyödyntää tietovarantoja ja toiseksi, nämä osaamisvaatimukset ovat synnyttämässä uutta kuilua niiden välillä, jotka kykenevät hallitsemaan ja hyödyntämään datamassoja ja niiden välillä, joita tällaisella toiminnalla pystytään hallitsemaan. Tutkimuskirjastoissa sen vuoksi tutkimustulosten ja julkaisujen avoin saatavuus ja käyttö tulevat entistä tärkeämmiksi tavoitteiksi.

Yhdysvaltalainen Elliott Shore esitti radikaaleja uusia tapoja mitata kirjastojen toimintaa: kustannusten välttämismittari (= turhat investoinnit ja kulut pois), yhteistyön ja verkostoitumisen mittari, sopivuus kehysorganisaation toimintaan –mittari eli kuinka hyvin jalkaudutaan ja integroidutaan kehysorganisaatioon ja käyttäjien tapaan toimia. Jos näitä vertaa kirjastojen perinteiseen tapaan tuottaa suuria tilastolukuja ilman arviota toiminnallisesta vaikuttavuudesta, voi ymmärtää kuinka suuri kirjastojen toimintaympäristön muutos on tapahtumassa.

Meneillään on lopullinen paradigman muutos fyysisten kappaleiden hallinnoimisesta monipuoliseen aineiston yhteiskäyttöön ja tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksien hyödyntäminen näiden palveluiden tuottamisessa. Tämä tarkoittaa kirjastoille myös sekä resurssien järkevää ja kestävää käyttöä että täysin uudenlaista verkostoitumisen tapaa.

 

Digitaalinen tiede ja talouden haasteet puhuttivat komiteatyössä

 

Osallistuin kahden komitean työhön konferenssin aikana. Päällimmäiseksi molemmissa – aineistojen yhteiskäyttö ja akateemiset kirjastot – nousi jo usein edelläkin toistunut digitaalisen tieteen ja tutkimuksen tulosten jakelun haasteet ja mahdollisuudet. Kaukolainaus- ja kokoelmatyöpuhe on siirtymässä resurssien jakamis- ja yhteistyö puheeksi. Taloudelliset haasteet kaikkialla maailmassa ovat kirjastot pakottaneet sopeuttamaan toimintojaan – ”vähemmän on enemmän” kuului useassa puheenvuorossa.

Komiteatyötä IFLAssa

 

Pidin konferenssissa esitelmän yliopistomme ja kolmen afrikkalaisen yliopiston yhteistyöhankkeesta kansanterveystieteen tutkimuksen, opetuksen ja palveluiden kehittämishankkeesta. Esitys löytyy täältä: http://library.ifla.org/1275/1/180-joachim-en.pdf

 

Jarmo Saarti

kirjaston johtaja

Tutkimuksen tukeminen, ymmärtäminen, tekeminen — EAHIL+ICAHIS+ICLC 2015 -workshop täytti toiveet

Eurooppalaisen lääke- ja terveystieteiden tietoasiantuntijan vuoden kohokohta eli EAHIL:n (European Association for Health Information and Libraries) kokoontuminen — tänä vuonna yhteistyössä ICAHIS:n (International Conference of Animal Health Information Specialists) ja ICLC:n (International Clinical Librarian Conference) kanssa — järjestettiin kesäkuussa workshop-tyyppisenä Edinburghin yliopistossa Skotlannissa otsikolla ResearchMinded — Supporting, understanding, conducting research. Kaikkiaan 260 osallistujaa paneutui kolmen tiiviin päivän ajan tutkimuksen tukemiseen, ymmärtämiseen ja tekemiseen 50 eri istunnossa (session), joista kolme oli isoja, kaikille tarkoitettuja, niin sanottuja plenary-tilaisuuksia keynote-puhujineen ja loput erilaisia — ennalta ilmoittauduttuja ja täyteenvarattuja — pienempiä työpajoja ja luentoja/esitelmiä keskustelumahdollisuuksineen. ICAHISilla ja ICLC:llä oli lisäksi omat satelliittipäivänsä.   Avausesitelmän piti professori Hazel Hall (Edinburgh Napier University), joka oli yksi workshopia inspiroineen LIS-Dream-hankkeen vetäjistä. Esityksessään ”tutkimusmielisyydestä” käytännön työssä Hall korosti, ettei tutkimus ole (vain) jotakin, mitä jotkut muut, käytännön työstä irrottautuneet kirjastoalan tutkijat, tekevät, vaan kirjastojen arkista, jokapäiväistä toimintaa kuten palveluiden ja niiden vaikutuksen/merkityksen arviointia ja kehittävää, strategista ajattelua. Toinen keynote-sessio oli kaksiosainen. Alison Brettlen (University of Salford) aiheena olivat menetelmät ja hän painotti kolmea deetä: defining, desinging, doing (määrittely, suunnittelu, toteutus); Johana Rivano Eckerdal (Lund University) puhui laadullisista menetelmistä, erityisesti haastattelusta tiedonkeruumenetelmänä. Lopetusesitelmän puhuja Liz Grant (University of Edinburgh) puhui siitä, miten kiireiset terveysalan ammattilaiset, tutkijat ja opettajat usein eivät huomaa tai pitävät itsestäänselvyytenä sitä, että joku (kirjasto- ja tietopalveluammattilaiset) järjestää, ylläpitää ja jakaa informaatiota. Hän peräänkuulutti innovatiivista yhteistyötä ja molemminpuolista oppimista globaalin terveyden hyväksi.   Osallistuin näihin workshop-sessioihin:

• Why is Research Data Management important? Why should we care about it? Anne Donnelly & Cuna Ekmekcioglu (University of Edinburgh)
  • enimmäkseen luennointia, mutta myös keskustelua ja tehtäviä pareittain
  • hyödyllinen johdatus tutkimusdatanhallintaan
  • paljon vinkkejä työkaluista ja oppimateriaaleista, mm. MANTRA
• Altmetrics: how librarians can support researchers in improving their impact. Valeria Scotti (Fondazione IRCCS Policlinico San Matteo)
  • kattava ja perehtynyt esitelmä vaihtoehtoisesta ja artikkelitason metriikasta
  • työpajamaisuus puuttui
• Using Action Research in Practice. Hannah Spring (York St John University)
  • pääosin luennointia, mutta lopussa ryhmäkeskustelua
  • kiinnostava esitys toimintatutkimuksesta
  • oppeja voi soveltaa jokapäiväisessä työssä, ks. esim. Vezzosi, M. (2006) ”Information literacy and action research: an overview and some reflections.” New Library World, 107: 286-301

Using action research in practice. Hannah Spring ja osa ryhmästä.

• Social Network Analysis – what, why and how? Louise Cooke (Loughborough University)
  • luento verkostoanalyysista, joka on toimijoiden välisten suhteiden analyysiin keskittyvien tutkimusmenetelmien joukko
  • olisi ollut toiminnallisena antoisampi, jos olisi voinut testailla erilaisia verkostometriikan työkaluja
  • katso esim. Facets of DREaM: A social network analysis exploring network development in the UK LIS research community
• Delphi technique: The methods behind the Horizon Report Library Edition. Guus van den Brekel (University Medical Center Groningen) & Rudolf Mumenthaler (Hochschule für Technik und Wirtschaft Chur)
  • interaktiivinen työpaja, jossa mietimme ja pohdimme alamme kehityssuuntia ja haasteita eri menetelmin
  • vetäjät olivat mukana Horizon Report Library Editionin asiantuntijaryhmässä ja haastoivat ryhmän samojen kysymysten pohdintaan

Tiukkoja kysymyksiä. – Delphi technique: The methods behind the Horizon Report Library Edition. Guus van den Brekel

Vaikeita valintoja. – Delphi technique: The methods behind the Horizon Report Library Edition.

Tuloksia. Kärjessä strateginen ajattelu sekä tehtävien ja taitojen uudelleenmiettiminen. – Delphi technique: The methods behind the Horizon Report Library Edition.

Vedin yhdessä benchmarking-kumppani Karen Busetin (Norwegian University of Science and Technology) kanssa perjantaina lyhyen ryhmähaastattelusession otsikolla Health library benchmarking: What to compare? How to compare? – focus group. Osa kymmenestä osallistujasta vaikutti ensin hieman ällistyneiltä siitä, että aloimme hyvin lyhyen johdannon jälkeen keskusteluttaa heitä sen sijaan, että kertoisimme heille benchmarking-hankkeestamme, vaikka olimme pyytäneet heitä tutustumaan pitämäämme blogiin etukäteen. Alkujännityksen jälkeen vuoropuhelu alkoi kuitenkin sujua ja saimme ryhmältä lopulta hyviä eväitä yhteistyömme jatkamiseen.   Osallistuin myös kokouksiin, joita oli kolme:

• EAHIL Executive Board eli hallituksen kokopäiväinen kokous ennen workshopin alkua
• EAHIL Council eli valtuuston kokous ensimmäisenä varsinaisena workshop-päivänä
• EAHIL General Assembly eli yleiskokous viimeisenä päivänä

EAHIL Board Meeting

EAHIL Council Meeting

Olin workshopin IPC:n (International Programme Committee) jäsen, joten olin mukana ohjelman ideoinnissa ja laatimisessa. IPC:n alainen pienryhmämme, johon kuuluivat lisäkseni Tuba Akbayturk (Koc University), Maurella Della Seta (Istituto Superiore di Sanita) ja Eirik Reierth (UiT The Arctic University of Norway), toteutti ”A match made in EAHIL+ICAHIS+ICLC 2015” -nimen alla pyrkimyksen aktivoida osallistujia jatkamaan tutkimukseen ja tutkimuksen tukeen liittyvää yhteistyötä workshopin jälkeen. Ilmoitustaululle sai jättää post-it-lappuja yhteystietoineen ja perjantaina oli mahdollisuus pikatreffeihin.

A match made in EAHIL+ICAHIS+ICLC 2015 -mainos.

Speed-dating session. Millaista yhteistyötä voisimme tehdä?

Perjantain loppuseremonian jälkeen oli vielä mahdollisuus osallistua kirjastovierailuille. Tutustuin Edinburgh Napier Universityn Sighthillin kampuksen noin viisivuotiaaseen kirjastoon viidentoista muun osallistujan kanssa. Uudehkossa kirjastotilassa on jo tarvittu muutoksia ja niitä suunnitellaan edelleen. Käyttäjien, niin kirjastolaisten kuin asiakkaidenkin, tarpeet muuttuvat nopeasti. Kirjastolaiset kertoivat, että olisivat mielellään olleet enemmänkin mukana suunnittelussa alunperin kuin mihin oli mahdollisuus.

Edinburgh Napier University Library Sighthill Campus. Viidennen kerroksen värikästä lukutilaa.

Edinburgh Napier University Library Sighthill Campus. Ensimmäisen kerroksen palvelupisteen aulatilaa.

Edinburgh Napier University Library Sighthill Campus. Kirjaston ja IT-tuen avokonttori palvelupisteen takana.

Vapaa-ajan ohjelmaan kuuluivat tervetulotilaisuus kansalliskirjastossa keskiviikkoiltana ja illallinen ceilidh-tansseineen torstaina. Muu vapaa-aika kuluikin illallistaessa erilaisissa kansainvälisissä kokoonpanoissa sekä nukkuessa, kun ennätti. Antoisa, tiivis, vaativa ja valaiseva viikko!

Kampusmajoitusta Arthur’s Seat -kukkulan juurella

Lisätietoa

• Workshopin kotisivu
• Materiaaleja
• Twiitit tunnisteella #researchminded
• Facebook-sivu
• Flickr — valokuvia ja videoita
• EAHIL

Matkan rahoitti pääosin Bibliothecarii Medicinae Fenniae (BMF) ry Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan (TSV) tuella. Tuulevi Ovaska palvelupäällikkö, tietoasiantuntija

Kirjastot kohti yhteistä kokoelmaa

Vaatteita, työkaluja, koteja, veneitä, autoja ym. lainataan. Kaikkea ei tarvitse hankkia omaksi ja kaikkea ei voi edes saada ostamallakaan. Kierrätämme yhteistä hyvää ja maailma pelastuu! Tätähän itse asiassa kirjaston toimintakin on. Lainaamme aineistoa sitä tarvitseville. Myös kirjastot lainaavat aineistoja toisiltaan. Tätä palvelua kutsutaan kirjastotermillä kaukopalveluksi tai kuten nykyisin puhutaan aineiston yhteiskäytöksi.

Toukokuussa Helsingissä pidettiin Suomen Tieteellinen kirjastoseuran (STKS), Aineiston saatavuus –työryhmän ja Kansainvälisten asioiden työryhmän järjestämä ”Kohti yhteistä kokoelmaa” -seminaari. Seminaariin osallistui n. 60 niin yleisten kuin tieteellistenkin kirjastojen kaukopalvelussa työskentelevää kirjastolaista. Päivän aikana kuultiin useita esitelmiä aineiston välittämistä, kaukopalvelusta ja tiedon saatavuudesta.

Päivä alkoi juhlallisesti kun Varastokirjaston johtaja Pentti Vattulainen kertoi Kansainvälisen kirjastoalan järjestön IFLAN Lyonin julistuksen sisältöä. Julistuksessa haastetaan Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioita tunnustamaan kuinka tiedon saatavuuden ja tiedon tehokkaan käyttämisen taito ovat välttämättömiä kestävälle kehitykselle. Yhdistyneet Kansakunnat neuvottelee uudesta kehitysohjelmasta Vuosituhannen kehitystavoitteiden jatkoksi ja IFLA järjestönä haluaa, että kansalaisten tiedon saannin parantaminen huomioidaan uudessa kehitysohjelmassa.

”Jälkidigitaalinten tiede – tieteellisen tiedon saatavuuden muutos” -esitelmässä STKS:n puheenjohtaja, Itä-Suomen yliopiston kirjaston johtaja Jarmo Saarti käsitteli tieteellistä julkaisemista, jakelemisen muutosta sekä tiedon käyttäjän kohtaamista uudessa ympäristössä. Saarti esitti lukuisia pohdintoja ja kysymyksiä. Verkossa julkaistaan paljon ns. järjestymätöntä tietoa esim. blogeissa, Twitterissä, Facebookeissa…Onko kirjastoilla tulevaisuudessa jokin rooli tämänkin tiedon oikeellisuuden toteajina sekä järjestäjinä? Tieteellinen julkaisujen määrä on kasvanut räjähtäen. Miten löytää kaikesta se itselle tarpeellinen tieto? Mikä on kirjaston rooli tulevaisuudessa? Onko kirjasto perinteisen aineiston välittäjä, löytäjä ja aktiivinen markkinoija, digitoija, opastaja/opettaja joka kasvattaa kriittisiä tiedon käyttäjiä, julkaisija? Onko paras kirjasto se joka pystyy toimittamaan nopeasti ja täsmällisesti tarvittavan aineiston muualta, eikä itse omistamaan aineistoa kokoelmassaan.

Helsingin kirjastotoimen johtaja Haavisto puhui yleisten kirjastojen kirjastolaissa määritellystä tehtävästä, kirjastokimpoista ja lisääntyvästä e-aineistosta ”Aineiston vapaa saatavuus ja yleiset kirjastot” –esitelmässään. Aineistojen yhteiskäyttö kirjastokimppojen kesken on vähentänyt kaukolainausta.   E-aineistojen käyttö on lisääntyy jatkuvasti. Uudenlaiset aineistot tuovat uusia haasteita kirjastolaisten osaamiselle.

Tampereen Ammattikorkeakoulussa on kokeiltu kaukolainojen maksuttomuutta TAMKlaisille ja tilaaville kirjastoille. Tietopalvelusihteeri Eija Mustonen oli tyytyväinen kokeiluun: kaukopalvelun avulla jatketaan omaa kokoelmaa, virkailijat säästyvät laskuttamiselta ja asiakkaat ovat tyytyväisiä.

Kansalliskirjaston tietojärjestelmäasiantuntija Timo Laine esitteli Finna-tiedonhakujärjestelmää. Finna on tiedonhakupalvelu, joka kokoaa yhteen aineistoja arkistoista, kirjastoista ja museoista. Tavoitteena on aineiston helppo löytyvyys ja saatavuus asiakkaalle. Myös meidän kirjastossa testiversio Finnasta otetaan käyttöön syksyn 2015 kuluessa.

Yleisen oikeustieteen professori Panu Minkkinen Helsingin yliopistosta puhui niin kokemuksilla kuin toiveilla mitä kirjasto voisi tarjota tutkijoille tiedon löytymiseksi. Minkkinen toivoi, että kiinnitettäisiin huomiota hyviin kokoelmiin eikä niinkään hienoihin puitteisiin. Unelmien kirjasto olisi yhteinen tieteellinen e-kirjasto jonka kokoelmat olisivat vapaasti kaikkien käytössä. Kirjasto, jossa olisi tarjolla virtuaalinen tutkimusympäristö, virtuaaliset tutkijanhuoneet, proaktiivinen tutkijankoulutus ja käytettävissä olisi myös tiedon ammattilainen heti tutkimusprojektin aloitusvaiheeseen.

Nykyisin tuotetun tiedon määrä on valtavaa. Avoin julkaiseminen lisääntyy. Mutta kaikkea ei kuitenkaan vielä saa vapaasti ja kaikkea ei voi hankkia omiin kokoelmiin. Toimiva kirjastoverkko takaa sen että kaikki maailman kirjastojen kokoelmat ovat käytössä kaukopalvelutilauksen päässä, kohtuullista palvelumaksua vastaan.

Liisa Tervonen, tietopalveluneuvoja

Kesäluokkaretki Jyväskylään

Tervetuloa! Tietopalvelupäällikkö Mirja Laitinen ja informaatikko Irene Ylönen kättelevät Helena Silvennoinen-Kuikan ja Tomi Rostin. Kuva: Tapani Toivanen

”Miksei me koskaan käydä missään?”, oli tietoasiantuntijamme puuskahtanut esinaiselleen. Tästä kehkeytyi ajatus lähteä benchmarkkaamaan Jyväskylän yliopiston kirjaston tutkijapalveluita. Onhan kirjastomme tämän vuoden painopiste tutkijapalvelut eli tutkijoille ja tohtorikoulutettaville tarjottavien palveluiden kehittäminen. Muitakin yhteisiä intressejä meillä on, OKM antoi vastikään hankerahaa Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen kirjastojen yhteiselle avoimen rinnakkaistallentamisen kehittämishankkeelle.

Yhdeksänhenkinen luokkaretkueemme Joensuun ja Kuopion kampuksilta toivotettiin tervetulleeksi Seminaarinmäelle. Vilkas keskustelu alkoi jo esittelykierroksen aikana. Jyväskylän yliopiston kirjaston koulutustarjontaa esitteli koulutussuunnittelija Eeva Koponen. Tiedonhaun ja -hallinnan opetus on nykyään korkeakoulukirjastojen perustoiminto, mutta virkistävää on kuulla, miten samat asiat voi tehdä toisinkin. Omassa yliopistossamme olemme hyvissä asemissa: meidät on tunnustettu opetusta antavaksi yksiköksi. Suurin osa opetuksestamme sisältyy tiedekuntien opetussuunnitelmiin.

Eeva Koponen esittelemässä kirjaston koulutustarjontaa. Kuva: Tapani Toivanen

Palvelupaletti uusiksi – osaaminen uusiksi

Jyväskylän yliopiston kirjaston tutkijapalveluita koordinoi informaatikko Marja Kokko. Hänen esittelemänsä asiat ovat sinänsä tuttuja. Tarvitaan syventämistä ja syventymistä, jotta osaaminen kasvaisi ja selkiytyisi niin henkilökohtaisella kuin tarjottavien palveluiden tasolla. Mutta pitääkö kaikkien tietää kaikki, vai jotain kaikesta? Erikoistutaanko? Mennäänkö tieteenalakohtainen vastuu vai generalistinen tietoasiantuntijuus edellä?

Rinnakkaistallentamisprojektin alkuaskelia esitteli julkaisupäällikkö Pekka Olsbo. Nopeasti on huomattu, kuinka läheisesti tieteellinen julkaiseminen linkittyy tietopalveluihin, julkaisujen arviointiin, tiedonhankintaan ja -hallintaan. Kun kirjastot ovat nämä kontolleen ottaneet, muovaavat ne myös kirjasto-organisaatioita.

Yliopistojen toimintatavat ja trendit muovaavat myös kirjaston työskentelytapoja. Tietoammattilaisen työnkuva ei ole selkeä ja rajattu, kuten ehkä joskus on ollut. Työ monipuolistuu, pirstaloituu, nopeutuu.

Kirjastolaisen perustyötä on tietoaineistojen tiedonhankinta ja –hallinta, aineiston hankinta ja käyttöön saattaminen, painettu/elektroninen… Näistäkin on puhuttu jo pitkään: open access, avoin tiede, tutkimusetiikka, tekijänoikeudet. Tieteellinen julkaiseminen, julkaisujen arviointi, niiden vaikuttavuuden arviointi, tutkijan näkyvyys, bibliometriikka, altmetriikka, tutkimusdatan tallentaminen ja käyttö – tuttua asiaa sinänsä, mutta paljon on opiskeltavaa. Painopiste on siirtymässä julkaisemisen ja tieteen avoimuuden kysymyksiin. Tietoasiantuntija mieluummin ennakoi kuin seuraa trendejä. Tarvitaan uudistuneita palveluita ja toimintoja vastaamaan uusiin tarpeisiin.

Jyväskyläläisten ratkaisut antoivat hyvää pohjaa miettiä, kuinka edetä omien tutkijapalveluiden muotoilemisessa. Tällä hetkellä ne konkretisoituvat mm. tohtorikouluun sisältyvissä tiedonhaun sekä julkaisutoiminnan ja tutkimuksen arvioinnin kursseissa. Oppiaineille tarjotaan palveluita julkaisemiseen, tutkimusdatan hallintaan ja bibliometriseen analyysiin. Kirjaston tutkimuksen tuen verkkosivuille on kerätty ohjeita ja linkkejä, jotka tarjoavat paitsi tietoa, myös maistiaisia aiheen monimuotoisuudesta ja monimutkaisuudesta.

Yhdessä olemme enemmän kuin toistemme summa

Luokkaretkeläiset kirjaston kulmilla. Kuva: Tapani Toivanen

Verkkosivujen kautta voimme helposti vertailla ja tutkia toistemme palveluita, ja yhteydenotto on helppoa. Mutta kun tapaamme kasvokkain keskustellen, saamme huiman paljon ajatuksia, ideoita ja virkistynyttä mieltä. Yhtä mieltä olimme siitä, että verkostoituminen on yksi tärkeimpiä työkalujamme. Siinä kehitetään oman kirjaston ja koko kirjastoverkon työtä, tavoitteita ja osaamista. Siinä vastataan tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun tarpeisiin. Nykyisin työnkuvaltaan lähin työtoveri saattaa löytyä toisesta yliopistokirjastosta.Kiitämme lämpimästi Jyväskylän yliopiston kirjaston kollegoita antoisasta kohtaamisesta! Pidämme mielessä suunnitelmat lähteä yhdessä alan konferensseihin. Jyväskylän kesä riehaannutti meidät paluuretkeläiset vielä nauttimaan toistemme iloisesta seurasta ja tiivistämään keskinäistä verkostoamme.

Marja Aho

Tietoasiantuntija/Opetus- ja tietopalvelut

Afrikkalaista muutosta tekemässä – HEI-ICI projektilaiset Mwanzassa

Itä-Suomen yliopiston ja kolmen afrikkalaisen kumppaniyliopiston Suomen ulkoministeriön rahoittama HEI-ICI hanke loppuu kuluvana vuonna. Hanke on kestänyt viisi vuotta ja sen aikana on kehitetty kumppaniyliopistojen kanssa kansanterveystieteen verkko-opetusta sekä opetusta tukevia palveluita. Kirjasto on ollut mukana kehittämässä kirjasto- ja tietopalveluita. Kumppaniyliopistot ovat Egyptistä, Keniasta ja Tansaniasta.

Teimme projektin viimeisen kenttävierailun kesäkuussa 2015 Tansaniaan, Mwanzan kaupunkiin. Siellä sijaitsee yksi kumppaniyliopistoista eli CUHAS. UEFilaisia oli mukana neljä – Sohaib Khan, joka vastasi opetusosiosta, Kati Bolodin, joka konsultoi kumppaneiden kanssa hankkeen taloushallinnosta sekä allekirjoittanut ja Ari Haaranen, jotka olemme olleet vastuussa verkko-opetuksen pedagogiikan ja kirjasto ja IT-palveluiden kehittämisestä.

Kurssilaiset kokoontuivat ensimmäiselle luennolle

Hankkeen ideana on ollut kouluttaa kuhunkin yliopistoon pari alan osaajaa, jotka ovat vastuussa oman yliopistonsa palveluiden kehittämisestä ja osaamisen jakamisesta muulle henkilökunnalle ja opiskelijoille.

Tämän vierailun tarkoituksena oli selvittää hankkeen saavutukset sekä lopettaa virallisesti osaajien koulutus. Hanke on ollut selvästi menestyksellinen. Sen aikana on kehitetty runsaasti verkko-opetusmateriaaleja ja opeteltu opettamaan digitaalisessa ympäristössä. Samalla on luotu opettajien ja asiantuntijoiden verkosto, jotka ovat vierailleet kumppaniyliopistoissa, tutustuneet toisiinsa ja antaneet alan opetusta ja kehittäneet yhdessä toimintaa.

Myös palveluiden kehitys on edennyt nopeasti. Egyptin kumppaniyliopistoon on hankkeen aikana perustettu uusi oppimiskeskus ja yksi hankkeen kouluttamista henkilöistä on noussut sen johtoon. Kaikissa yliopistoissa on panostettu e-oppimisen kehittämiseen ja niihin liittyvien tukipalveluiden luomiseen. Tansaniassa kävimme vierailemassa rakennustyömaalla, johon nykyinen pieneksi käynyt kirjasto muuttaa ensi vuonna yhdessä IT-palveluiden kanssa. Näin CUHASin kampus saa modernin oppimisympäristön kasvavalle opiskelijajoukolle ja opettajille. Ehkä merkittävintä on ollut kirjasto ja IT-palveluiden integroituminen kunkin yliopiston opettajien ja tutkijoiden kanssa yhteistoiminnalliseksi. Tämä on selkeästi vaikuttanut myös e-oppimisen nopeaan edistymiseen ja jopa yliopistojen strategioihin.

CUHASin uusi rakennus opetukselle ja palveluille

Hankkeen jatkosuunnitelmissa nousi selkeästi esille se, että jatkotyöt tehdään tutkimukseen liittyen ja palveluita kehitetään näissä hankkeissa. Keskeisenä pidimme myös verkoston syntymistä eri maanosien, maiden ja kulttuurien välille ja sitä, että jatkamme verkoston ylläpitämistä. Verkostossa olijoille olikin kehittynyt hankkeen aikana näkemys uudenlaisen, verkostoituneen ja digitaalisen tieteen ja opetuksen tulevaisuuden tekemisestä.

Afrikkalainen aurinko laskee Viktorian järvellä

Tansanian luonto oli myöhäisen kevään jäljiltä kukkeimmillaan: sateet olivat jatkuneet tavallista pitempään ja Afrikan vihreät kunnaat olivat todella vihreitä. Matkan kruunasi retki Serengetiin ja leijonien näkeminen niiden aidossa elinympäristössä!

Jarmo Saarti

kirjaston johtaja

Liisan seikkailut ihmemaassa

BMF ry:n kevätseminaari Let’s Get Research Minded! – johdatuksia tutkimuksen tekemisen ymmärtämiseen ja tutkimusmenetelmiin johdatti nimensä mukaisesti meidät kuulijat tutkijan rooliin tutkimuksen pyörteissä. Oli mielenkiintoista kuulla oman alan (informaatiotutkimuksen) tutkijoiden näkemyksiä ja kokemuksia väitöskirjan teosta ja tutkimusryhmässä toimimisesta. Luulen, että moni osallistuja peilasi samalla omaa osaamistaan ja uusia osaamisvaatimuksia kuten itse tuli tehtyä.

Seminaarissa puhuneet tutkijat eivät toimineet perinteisessä tietoasiantuntijan roolissa, kuten tiedonhaun asiantuntijana, vaan rooli oli moninaisempi. Toki jo väitöskirjan teko asettaa erilaiset raamit toiminnalle, mutta nyt tutkijat pääsivät soluttautumaan toden teolla monitieteisiin tutkimusryhmiin ja vaihteleviin haastattelutilainteisiin sekä hyödyntämään ja kehittämään omaa osaamistaan mm. erilaisten tilastollisten menetelmien kanssa. Tutkijoilla oli selvä sanoma meille kuulijoille: ”sinä osaat ja pystyt!”.

Metaforisesti itselleni tuli jälkikäteen mieleen Liisan seikkailut ihmemaassa. Tutkijana hyppäät osin vieraaseen, moni-ilmeiseen maailmaan. Matkan varrella tulee paitsi uusia myös aivan yllätyksellisiä asioita. Kieli käsitteineenkin voi olla vierasta puhumattakaan muista elementeistä. Jos ei nyt aivan hullu Hatuntekijä tule vastaan, niin karkeasti sanoen tuttu logiikka ei aina päde.

Tutkijan otetta voi soveltaa hyvin myös omien tai työyhteisön työkäytäntöjen kehittämisessä.  Hyviä oivalluksia tähän tarjosi Hanna Lahtisen esiintuoma tutkiva ja kehittävä työote. Kuten päivän esitelmöijät toivat esiin, itsellä ja omalla ammattikunnalla on paljon annettavaa. On vain tunnistettava osaaminen, markkinoitava ja verkostoiduttava aiempaa aktiivisemmin.  Monitieteisyys rikastuttaa paitsi tutkimusta, myös työelämää.

Mari Elisa Kuusniemi osallisti kuulijat mukaan esitykseensä Tuuli-projektista.

Seminaarin viimeisin esitys Kuulumisia Tuuli-projektista vastasi omalta osaltaan hyvin päivän teemaa ja johdatti meidät ajankohtaisten asioiden äärelle. Tuuli-projektissa kehitetään yhteistä, kansallista työkalua tutkimusorganisaatioille ja tutkijayhteisöille datahallintasuunnitelmien laadintaan. Tuuli-projekti on osa laajempaa Avoin tiede ja tutkimus-hanketta.

Seminaarin ohjelma.
Seminaarin esitykset.

Kirsi Salmi, tietoasiantuntija, KYSin tieteellinen kirjasto

Näyttöön perustuva toiminta kuuluu kaikille — Terveysalan II kansallinen näyttöön perustuvan toiminnan symposium

Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) järjesti Helsingissä 5.2.2015 yhdessä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä Metropolia-ammattikorkeakoulun kanssa toisen Terveysalan kansallisen näyttöön perustuvan toiminnan symposiumin. Teemana oli näyttöön perustuvan toiminnan implementointi.

Symposium on alkamassa

Symposiumissa oli aamupäivällä kaikille yhteinen osuus: Järjestäjien edustajien avattua tilaisuuden toi valtiovallan eli STM:n tervehdyksen johtaja Taru Koivisto luomalla katsauksen sote-uudistukseen näyttöön perustuvan toiminnan kannalta. Kolme implementoitia eri näkökulmista tarkastellutta esitystä — Arja Holopaisen Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi eurooppalaisesta näkökulmasta, Sanna Salanterän Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi tieteentekijän näkökulmasta ja Pirjo Kejosen Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi hoidon tulosten näkökulmasta — antoivat yhdessä kattavan kokonaiskuvan näyttöön perustuvan toiminnan jalkauttamisen vaiheista ja tilanteesta.

Yhteistyöllä kohti yhteinäisiä näyttöön perustuvia käytäntöjä

Terveydenhuollon kustannukset ovat suuria. Näyttöön perustuvalla toiminnalla tavoitellaan mm. yhtenäisyyttä, tehokuutta ja tasa-arvoisuutta.

Lounaan jälkeen osallistujat jakautuivat kahteen eri teemasessioon: Näyttöön perustuva toiminta tutkimuksen ja koulutuksen näkökulmasta & Näyttöön perustuva toiminta kliinisessä päätöksenteossa. Puhuin teemasessiossa Näyttöön perustuva toiminta tutkimuksen ja koulutuksen näkökulmasta aiheenani Näyttöön perustuva hoitotyö näkyväksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa – tietoasiantuntijan rooli. Session toinen puhuja Tuula-Maria Rintala kertoi, miten näyttöön perustuva toiminta näkyy ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmissa ja opetuksessa, ja lopuksi Käypä hoidon päätoimittaja Jorma Komulainen loi hauskan mutta asiallisen katsauksen Näyttöhaukat-verkoston toimintaan.

Näyttöhaukat on verkosto.

Seminaari päättyi Tuomas Enbusken juontamaan vilkkaaseen paneelikeskusteluun aiheesta Missä menee asiantuntijan autonomian ja yhtenäisten toimintamallien raja?, panelisteina Hannu Halila Suomen Lääkäriliitosta, Merja Merasto, Suomen sairaanhoitajaliitosta, Eeva-Liisa Moisio Satakunnan ammattikorkeakoulusta, Silja Paavola SuPerista, Anne Pitkäranta Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta ja Riitta Simoila Helsingin sosiaali- ja terveysvirastosta.

Symposiumissa oli käytössä kätevä viestiseinä jolle sai kommentteja sekä twiittaamalla että tekstaamalla.

Tauoilla oli mahdollisuus tutustuaa posterinäyttelyyn ja verkostoitua. Symposiumin kuulijoista suurin osa oli terveydenhoitoalan ihmisiä tutkijoista ja johtajista kouluttajiin ja käytännön työntekijöihin. Muita kirjasto- ja tietopalvelualan ihmisiä en ainakaan havainnut, vaikka hyvä meidän on osallistua muihinkin kuin oman alamme seminaareihin. Symposiumin yhtenä tavoitteena oli osoittaa, että näyttöön perustuva toiminta kuuluu kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon eri tehtävissä toimiville riippumatta siitä, mihin ammattiryhmään he kuuluvat — siis myös meille, jotka heitä ohjaamme ja koulutamme tiedonhaussa.

Posterinäytely

• Symposiumin ohjelma.
• Symposiumin twiitit.
• Symposiumin esitykset ovat valitettavasti salasanan takana vain osallistujien saatavilla.
• Kolmas terveysalan kansallinen näyttöön perustuvan toiminnan symposium järjestetään 9.2.2017.

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö, KYSin tieteellinen kirjasto

Adrianmeren tuulia informaatiolukutaitoon

Kroatian Dubrovnikissa järjestettiin 20.-23.11.2014 järjestyksessään toinen informaatiolukutaitoon keskittyvä konferenssi, ECIL 2014 (European Conference on Information Literacy). Eurooppalaisten lisäksi oli osanotto runsasta mm. Pohjois-Amerikasta ja Lähi-idästä. Osanottajia oli lähes kolmesataa 53 maasta.

Konferenssin tarkoitusta ja tutkimuskohteita kuvaavalta sivulta löytyy tyrmäävä listaus informaatiolukutaidon lajeista, alalajeista ja informaatiolukutaitotutkimuksen näkökulmista. Niistä päätellen informaatiolukutaito kattaa koko elämänilmiöiden kirjon, vai mitä sanotte näistä esimerkeistä:

• informaatiolukutaito (IL) ja elinikäinen oppiminen
• media- ja informaatiolukutaito (MIL)
  

  Dubrovnikin vanha kaupunki. Yhden iltapäivän voi nipistää konferenssista, jotta ehtii tutustua kohteeseenkin. Kuva Marja Aho

• kansalaislukutaito
• tieteellinen lukutaito
• tieteidenvälinen IL
• visuaalinen lukutaito
• terveyslukutaito
• IL eri konteksteissa (terveys, juristiikka, jne.)
• työpaikan informaatiolukutaito
• IL uusien teknologien käytössä (Web 2.0, Web 3.0., mobiiliteknologiat)
• IL eri ikäryhmissä, koulutustasoilla tai monikulttuurisissa tai eettisissä ja sosiaalisissa yhteyksissä
• IL ja demokratia, kansalaisuus, kestävä kehitys, sosiaalinen media

Mitä on informaatiolukutaito?

Keynote- ja muiden puhujien esityksissä keskusteltiin paljon sen määrittelystä, onko termi tai ilmiö päässyt ummehtumaan sisäänpäin lämpiäväksi, onko se liian kirjastokeskeinen. Onko informaatiolukutaidon käytännön ja tutkimuksen välillä kuilu, ja syväkin? Keitä kaikkia informaatiolukutaito koskee?

Eräs pääpuhujista, professori Tefko Saracevic, kiteytti informaatiolukutaidon mielestäni osuvasti: “Viime kädessä informaatiolukutaitoisia ovat ne, jotka ovat oppineet, kuinka oppia.” Myös David Bawden esitti keynote-puheessaan, että kyse ei ole niinkään tiedollisista taidoista ja kyvyistä, vaan siitä, että ymmärtää ja pystyy sopeutumaan muuttuviin teknologioihin (ja niiden mahdollisuuksiin). Siihen tarvitaan koulutusta ja ohjausta.

Andrew Whitworth venytti perinteistä IL-käsitystä kirjastoista ulospäin. IL on kaikkia varten, mutta sallitaanko dialogi, moniäänisyys, rajojen yli yltävä yhteinen kehittäminen? Kirjastokeskeisyydestä pääsee Whitworthin mukaan eroon vetämällä mukaan ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi kriittisen pedagogiikan osaajia, ihmismaantieteen ja sosiologian opettajia, ammattiliittojen, opiskelija- ja kansalaisjärjestöjen osaajia.

Flipped, blended vai mixed?

Konferenssin ohjelma oli hyvin intensiivinen ja rakennettu siten, että yhteisten esitysten jälkeen oli useita rinnakkaisia sessioita. Teemoina oli mm. informaatiolukutaidon tutkimus ja teoreettinen konteksti, elinikäinen oppiminen, opetus, ohjaus. Kenties suosituimpia olivat opetuksen ja ohjauksen parhaisiin käytänteisiin perehtyvät esitykset. Opetuksen kehittämisajatusten tueksi kuulin esityksiä mm. hybridistä, sulautuvasta (blended) tai käänteisestä (flipped) opetuksesta. Opiskelija tutustuu peruspaketteihin ennen ensimmäistä kontaktiopetusta, jolloin voidaan keskittyä hands-on –harjoitteluun ja oppimiskeskusteluun. Ennakko- tai välitehtävät voivat koostua teksteistä, videoista, omien taitojen arvioinnista, pienistä tehtävistä tai kyselyistä, tai pelin keinoin. Esimerkkejä siitä, kuinka tiivistetty yhteistyö laitosten kanssa on parantanut opetusta, vertaisoppimisen ja –opettajuuden hyödyistä niin ikään. Avoimia IL-oppimateriaaleja kehitellään jo maailmalla, mm. Tallaghtin teknologisessa instituutissa Irlannissa. Useita esityksiä oli myös nuorten ja lasten sosiaalisen median ja aineistojen käytöstä (esim. UCLAn kirjaston Diane Mizrachin väitöskirjatutkimus kandivaiheessa olevien opiskelijoiden painetun/e-aineiston käytöstä).

Mitä uusia ajatuksia itsellä heräsi?

Viimeisenä päivänä oli konferenssihotellin kahviterassilla jo väljää. Kuva Marja Aho

Itselleni on menneen syksyn suurin oivallus ollut, kuinka tiedontarpeet ja tiedonhaun välineet voivat muuttua kertaheitolla työelämään siirryttäessä. Suppeimmillaan – tai perinteisimmillään – liitämme informaatiolukutaidot lähinnä tiedonhakutaitoihin. Omassa ympäristössämme, yliopiston tiedonhaun opetuksessa ja ohjauksessa, olemme tähän asti keskittyneet akateemisen tiedon hakuun ja arviointiin sekä tieteellisen tiedon ja julkaisujen maailmaan. Opetus tähtää opiskelijan menestykselliseen suoriutumiseen tieteellisen tutkielman teossa sekä muussa opiskelussa ja yliopistosta valmistumiseen tehokkaasti opiskellen. Olisiko aika ajatella tarkemmin sitäkin, mitä yliopistosta käytännön työelämään pullahtava opiskelija tarvitsee? Mitä informaatiolukutaitoja ihmiset työelämässä tarvitsevat? Mitä taitoja työnantaja odottaa, mitkä voisivat olla työnhaussa ja työn suorittamisessa edullisia taitoja?

Mitä on informaatiolukutaito jatkuvan koulutuksen tai elinikäisen oppimisen (lifelong learning) mittakaavassa ja miten me olemme siinä mukana? Näihin kysymyksiin ei pysty vastaamaan yksin kirjasto, vaan yliopiston on rakennettava yhteistyötä eri suuntiin, kehitettävä yliopiston ohjausagendaa, kontakteja työnantajiin. (Samaa kysymystä käsiteltiin UEF Oppimisympäristöt 2020 -seminaarissa elokuussa 2014, esim. Jarkko Tirrosen tutkimus. Opiskelijat toivovat opetuksen sisällöiltä parempaa työelämärelevanssin ja työelämän tarpeiden huomioimista.)

Tärkeä siirtymävaihe on opiskelijalle sekin, kun hän tulee lukiosta tai muun väylän kautta yliopistoon. Tiedämmekö, millaiset ovat hänen IL-taitonsa ja -valmiutensa, ja millainen tuki silloin on tarpeen? Kuuluuko suomalaisen koulun opetussuunnitelmaan media- ja informaatiolukutaidon edistäminen, ja onko kouluissa resursseja ja osaamista? Miten ja mistä esimerkiksi alakoulun opettajat tai aineopettajat ohjaavat hakemaan, käyttämään ja arvioimaan aineistoja oppimisen tueksi? Mitä välineitä tai aineistoja heillä on käytettävissä? Ohjelmointitaitojen lisäämisestä koulujen opetussuunnitelmiin on ollut puhetta. Eiköhän ole tarpeen kartoittaa muidenkin IL-taitojen merkitystä ja tarvetta?

Thordis Thorarinsdottir (oik.) ja Agusta Palsdottir Islannin yliopistosta kirjoittajan kanssa tervetulotilaisuudessa. Kuva Peter Birke

Konferenssilukutaitoa oppimassa

Dubrovnikiin lähtiessä koin, että minut oli lähetetty paitsi hakemaan asiatietoa ja oppia, myös näkemään ja oppimaan, kuinka suurissa kansainvälisissä konferensseissa toimitaan – ”konferenssilukutaitoa”. ECIL-konferenssin ilmapiiri oli avoin ja lämminhenkinen. Tuntematta kovin hyvin vastaavien tapahtumien tunnelmaa, yllätyin, kuinka helppoa oli lähestyä toisia osanottajia. Paikalla oli niin tutkijoita, informaatio-, kirjasto- ja media-alan asiantuntijoita, kouluttajia, eri alojen opettajia kuin päättäjiä. Oppiarvo tai asema ei ollut merkitsevä, vasta jälkikäteen käteen työnnetystä nimikortista saattoi käydä ilmi, että puheissa oli professori SejaSe. Niin ”virallisessa” kuin epävirallisemmassa ympäristössä oli luontevaa ryhtyä juttusille, ja ihmiset olivat kiinnostuneita toistensa taustoista, kiinnostuksen aiheista, tai konferenssin yhteisestä annista. Kokeneiden konferenssikettujen mukaan tämä konferenssi tuntuu saavuttaneen arvostetun aseman jo alussa, mikä ei ole aivan tavallista.

Osanottajakartta. Kuva Marja Aho

Hedelmällisiä paikkoja unohtumattomille keskusteluille ja yhteisöllisyydelle soi ”virallisen” ohjelman ohella ulkopuolinen sosiaalinen ohjelma. Kahvi- ja lounastauot, bussimatkat illanviettoon tai lentokentälle, kaikki tilaisuudet olivat hyvässä käytössä. Samassa illallispöydässä tai tanssilattialla yhteislauluja hoilaten tutustuu toisiin eri tavoin kuin seminaarisalissa istuen.

Seuraava ECIL-konferenssi järjestetään Tallinnassa ensi syksynä. Teema on vihreä: Information Literacy, Media Literacy, Smart Lifestyle and Environmental Sustainability. Nyt on lähellä mahdollisuus lähteä suuremmallakin joukolla hakemaan innostusta ja eväitä omaan työhön!

Marja Aho
Tietoasiantuntija