Mihin sinä kirjastossa istuutuisit?

Minä istuutuisin ikkunan ääreen. Mukavalle tuolille (mielellään turkoosille). Niin, että sylissäni olisi kirja. Tai läppäri. Ohitseni kulkisi ihmisiä, eivätkä äänet haittaisi. Ikkunasta katselisin lukemisen ohessa kampuksen elämää. Tuolini vieressä olisi valo, sellainen talvenpehmeä. Nenässäni viivähtäisi sanomalehden tuoksu, tai viereisen istujan kahvin. Tai pullan, oi!

pallotuolikeinutuolinojatuoli2nojatuoli3

Tiesittekö, että asioita voi tehdä eri tavalla, jos haluaa? Minä tiesin, mutta tarvitsin kuulla sen vielä kerran Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun professorin Martti Raevaaran suusta. Hän puhui eilen muiden mielenkiintoisten esiintyjien ohella Jyväskylässä järjestetyssä seminaarissa ”Oppimista, oleilua, oivalluksia – tulevaisuuden kirjastotila”. Miten hienoja tiloja, ratkaisuja, sisustuksia ja olemisen paikkoja maailman kirjastoissa onkaan! Ja huh, millainen kirjasto Helsingin elävään keskustaan nouseekaan. Katso vaikka itse: http://keskustakirjasto.fi/2014/09/11/kay-peremmalle-keskustakirjastoon/

Mutta se eri tavalla tekeminen. Ja se oman tuolin löytäminen. Minä löydän sen omasta kirjastostani, täältä Joensuusta, kunhan vähän puuhaillaan. Ja esimiehen sekä rahakirstunvartijan helpotukseksi: ei tarvitse edes kaataa seiniä! Seminaarissa esiintynyt arkkitehti, Jyväskylän yliopiston tutkija Mirja Lievonen sanoi eilen jotain pysäyttävää: käyttäkää kirjastossa ne tilat, joista voi katsoa ulos, hyvin. Ihminen tarvitsee perspektiiviä ja tilaa hengittää. Perspektiivi ja hengittämisen tila löytyvät vaikka kuinka pienestä tilasta, jos sieltä vain näkee ulos. Bingo! Olen löytänyt oman kirjastopaikkani. Arvatkaa, missä se on? (tai ei se oikeastaan vielä aikuisten oikeasti ole, mutta on se jo minun mielessäni. Puolivalmis siis!) Sieltä näkee ulos. Siellä voi (toivottavasti pian) istua mukavasti. Siellä voi tuoksua sanomalehti. Ja kahvi. Ja kuuluu siellä elämän ääniäkin.

kahvitaivasvalosanomalehti

Minun tulevaisuuden kirjastotilani löytyy sanomalehtisalista. Jos ette usko, käykää katsomassa: siellä on kaikki ne aihiot, mitä kirjaston sydämeksi tarvitaan. Siellä on ikkunat ja näkymä suoraan kampuksen sydämeen, alkukiville. Sinne näkee suoraan Carelia-rakennuksen aulasta: se on kuin kirjaston näyteikkuna. Siellä on tilaa mukaville tuoleille, pöydille, valaisimille, lehdille ja niiden lukijoille, siellä voi kokoontua, siellä saa (kyllä! kyllä!) pitää ääntäkin. Siitä voi tulla ja tulee ihan mitä vain. Tehdään siitä kirjastomme olohuone; oppimisen, oleilun ja oivaltamisen paikka. Tehdäänhän?

Riitta Holopainen

Tietoasiantuntija, opetus- ja tietopalvelut

Palveluajattelu uudistuu kirjastoissa

Kirjastojen työn, roolin ja kirjastotilojen käyttö, asiakkaiden tarpeet sekä muuttuva toimintaympäristö tuovat haasteita asiakaspalveluun ja palveluajattelun tulee muuttua. Kirjastoissa on aloitettu erilaisia hankkeita tilojen ja palvelukulttuuriin muuttamiseksi. Kirjastoissa on myös havahduttu ottamaan asiakkaat – se tärkein olemassaolomme perusta mukaan palvelujen kehittämiseen. Tuuletaan palveluajattelua! – kirjastopalvelut uuteen nosteeseen – seminaarissa kuulimme ja näimme useita esityksiä kirjastojen palvelujen kehittämisestä käyttäjälähtöisen vuorovaikutteisen palvelukulttuuriin suuntaan.

Suomen tieteellisen kirjastoseuran asiakaspalvelutyöryhmän (ent. Kirjastosihteerien työryhmä) yksi keskeisimmistä tehtävistä on asiakaspalveluun liittyvien koulutustilaisuuksien/seminaarien järjestäminen vuosittain. Työryhmän jäsenet ovat kirjasto- ja tietopalvelualan ammattilaisia edustaen tieteellisiä ja erikoiskirjastoja sekä alalla toimijoita eri puolilta Suomea. Työryhmä seuraa alan koulutuksia ja seminaareja ja niissä esiintyviä asiantuntijoita. Tuuletetaan palveluajattelua! – kirjastopalvelut uuteen nosteeseen -seminaari oli työryhmän järjestämä 7. koulutustilaisuus.

semppa2

Itä-Suomen yliopiston kirjaston johtaja Jarmo Saarti aloitti seminaarin esityksellään Miten ne palvelut tehtiin – Joensuun ja Kuopion yliopiston kirjastoista Itä-Suomen yliopiston kirjastoksi. Yhteistyö alkoi jo v. 2007 säännöllisillä kirjastojen johtoryhmien tapaamisilla, perustettiin työryhmiä, niiden työ käynnistettiin. Yliopistotason linjauksia vaativia asioita tehtiin ennen yhdistymistä: kirjasto teki esityksen hallintomalleiksi, tehtiin päätös keskitetystä kirjastoaineiston ja tietojärjestelmien rahoituksesta. Haastavaa oli taata yhdenvertaisuus palveluissa eri kampuksilla, rakentaa organisaatio: strategia, työjärjestys, johtamisjärjestelmä, laatujärjestelmä, saada työkalut tuli kuntoon: tietojärjestelmät, toimenkuvat, palvelussuhteet, käyttösäännöt, hinnasto, palveluprosessit. Henkilöstöllä on ollut vaativa surutyö-, poisoppimis-, toisiin tutustumis- ja yhdessätekemisen vaihe. Kolmen kampuksen monitieteinen yliopisto, kirjastojen yhdistyminen v. 2010 antoi mahdollisuuden luoda uusi toimintakulttuuri,  maantieteelliset välimatkat otettiin haltuun uudella teknologialla uutta oppien.

Palvelupäällikkö Heli Kokkinen Turun yliopiston kirjastosta kertoi, kuinka heillä on koko kirjaston henkilökunta otettu mukaan kehittämään palveluja. He loivat vision ”Turun yliopiston kirjasto vuonna 2016”. Vision tavoitteena on parantaa palveluja ja tilojen monimuotoisuutta sekä kehittää henkilökunnan osaamista ja kirjaston sisäisiä prosesseja. Kehitystyö on edelleen kesken ja sitä työstetään koko ajan eteenpäin. Työskentelyn aikana he ovat huomanneet, että  muutos aiheuttaa ihmisissä paljon erilaisia reaktioita. Tästä syystä he panostavat koko projektin ajan erityisesti kommunikointiin, motivointiin ja henkilökunnan osallistamiseen.

Vision yhtenä teemana heillä on palvelut, joka sisältää uudistetun palvelukonseptin.  Sen yhdeksi osa-alueeksi he ovat luoneet vuorovaikutteisen ja hakeutuvan asiakaspalvelumallin. Hakeutuvalla asiakaspalvelulla tarkoitetaan henkilökunnan aktiivista läsnäoloa, joka lähtee hyvin normaaleista käyttäytymismalleista; tervehtimisestä, huomioimisesta ja hymyilemisestä. Lisäksi tässä mallissa henkilökunnalta vaaditaan ”heittäytymistä”: lähestytään asiakasta ja ollaan itse helposti lähestyttävissä. Yksi tapa kuinka tämä esimerkiksi voidaan toteuttaa on henkilökunnan jalkauttaminen liikkumaan kirjaston tiloissa.

Lisäksi kirjaston tilaa suunniteltaessa tämä palvelukonsepti kiinnittää huomiota asiakaspalvelutiskiin. Tiskin tulisi olla pieni ja kompakti, ei enää mikään iso ”punkkeri”. Kirjaston henkilökunnan tulisi olla samalla fyysisellä tasolla asiakkaan kanssa ja oikeasti helposti lähestyttävissä. Sillä palvelun ytimessä tulee aina olla asiakas.

Helsingin yliopiston pääkirjaston, Kaisa-talon asiakaspalvelua ja palvelukulttuuria esitteli palvelupäällikkö Kirsi Luukkanen. Kirjaston palvelujen kehittäminen oli yksi Helsingin World Design Capital 2012 –teemavuoden hankkeista. Kirjasto toteutti palvelumuotoiluhankkeen yhteistyössä asiakkaiden kanssa. Kehittämistyökaluina olivat käyttäjätutkimus, asiakasprofilointi ja palvelupolut. Tavoitteena oli luoda kirjastosta innostava oppimisympäristö ja vetovoimainen kohtaamispaikka.

Palvelumuotoilu toi uuden toimintatavan palveluiden kehittämiseen, tietoa siitä mitä asiakkaat kirjastolta odottavat ja haluavat. Palveluviestinnän merkitys korostui. Käyttäjäprofiilit paljastivat neljä asiakasryhmää; pesiytyjä – kirjaston tiloja ja palveluja ahkerasti käyttävä, piipahtaja – itseohjautuva, kiireinen, penkoja – itsenäinen ja ahkera tiedonkäyttäjä sekä palveltava – tutustuva ja palveltava. Asiakkailla on siis erilaisia tarpeita kirjaston käytölle.

Tietopalvelupäällikkö Kaisa Rissanen kertoi TAMKissa toteutetusta Ei Paha! – palvelukulttuurin kehittämishankkeesta. TAMKin Palvelukatu -mallissa korostuu palveluiden kokonaislaatu mukaan lukien palveluympäristö. Asiakaslähtöisyyttä hankkeessa on toteutettu tarkastelemalla asiakkaan kokemusta, joka on laajasti ajatellen paljon muuta kuin varsinaisessa asiakaspalvelutilanteessa saatu kokemus, esimerkiksi saiko asiakas tullessaan parkkipaikan, löytyikö heti oikea ovi palvelutilaan jne.   Itse asiakaspalveluun haettiin lisäosaamista Rissasen mukaan vuorovaikutuskoulutuksen ja oman viestintätyylin tunnistamisen kautta.

Saman tyyppinen ratkaisu, eli  oppimisympäristön rakentaminen asiakkaan lähtökohdista, näkyi myös Matti Raatikaisen esityksessä. Aalto-yliopiston kirjasto muuttuu Oppimiskeskukseksi kun kampuskirjastot tullaan yhdistämään fyysisesti yhteen paikkaan Otaniemeen. Suunnittelun ensimmäinen vaihe on toteutettu palvelumuotoiluhankkeena, joka toteutettiin ulkopuolisen konsulttitoimiston avulla. Käyttäjäprofiilien tunnistaminen ja asiakkaiden osallistaminen palvelujen ideointi- ja tuotteistamisen suunnitteluvaiheessa tulee esille mielenkiintoisina ratkaisuina, jotka ovat paitsi käytännöllisiä ja tehokkaita tilankäytön suhteen, myös visuaalisesti miellyttäviä ja avaria. Tilojen käytössä on myös mietitty joustavuutta ja muunneltavuutta, kuten esimerkiksi suunnitelluissa yhteisissä asiakas- ja henkilökuntatiloissa.

Raatikaisen mukaan uudessa Oppimisympäristössä on myös suunnitelmissa ottaa käyttöön uudistettu asiakaspalvelurakenne, yhdistelmä infopistemallista ja tiimimallista. Ensiksi mainittu on yhden pisteen palvelu, josta asiakas ohjataan tarvittaessa eri asiantuntijoiden pakeille. Tiimin on määrä olla itseohjautuva ryhmä, joka koostuu erilaisista osaajista ja hoitaa itsenäisesti koko asiakaspalvelun.

Kirjastomme tavoitteena on luoda hyvä palvelukulttuuri ja hyvät työskentelyolosuhteet kaikille asiakasryhmille. Tähän ajatukseen voimme kaikki seminaariin osallistujat yhtyä ja päät täynnä uusia ideoita lähdimme kotia kohti.

semppa3

Tietopalveluneuvojat Eeva Abell, Mia Haapanen ja Pirkko Kainulainen sekä kirjastoamanuenssi Marjut Kangasaho
Seminaarin ohjelma (pdf):

Yhteistyöstä voimaa!

Suomalaisten lääke- ja terveystieteiden sekä lähialojen kirjasto- ja tietopalveluammattilaisten yhdistys BMF (Bibliothecarii Medicinae Fenniae) ry järjesti 14.11. Tieteiden talossa Helsingissä seminaarin otsikolla Yhteistyöstä voimaa! Ideana oli jakaa hyviä käytäntöjä eri menetelmin: seminaariesityksin, pikaesityksin, posterein ja työpajassa.

UEF:n kirjaston panoksena oli esityksemme, jossa kerroimme kansainvälisten terveystieteiden opiskelijoiden tiedonhaun opetuksesta (Information Skills and Sources in Health sciences for International Students). Päivän teeman mukaisesti olemme rakentaneet ja toteuttaneet kurssin yhteistyönä. Esittelimme opiskelija- ja vertaispalautteita, suunnitteluprosessia ja kurssin toteutusta.

Oman kurssimme jatkokehittelyä ajatellen mielenkiintoinen esitys oli Turun yliopiston kirjaston Flipped classroom lääketieteen tiedonhaun opetuksessa. Opiskelijat tutustuvat opetusmateriaaliin ennakkoon, jolloin itse opetustilanteessa jää enemmän aikaa vuorovaikutukselle. Ehkä myös turkulaisten avoimia tiedonhaun ”klinikoita” opinnäytetyön aloittajille voisi toteuttaa meilläkin jollakin tavalla, tieteenalakohtaisesti/tiedekunnittain mahdollisesti.

työpajatyöskentelyä

Työpajatyöskentelyä

työpajassa

Työpajatyöskentelyä

työpajassa

Työpajatyöskentelyä

Vaikka mieli on virkistynyt ja pää täynnä idoita, turhan usein verkostoitumispäivän jälkeen vain palaa takaisin puurtamaan omia töitään. Kunpa muistaisimme jakaa kokemuksiamme ja verkostoitua omilla työpaikoillammekin!

Seminaarin ohjelma ja esitykset

 

Tietoasiantuntijat Aino Taskinen, Maarit Putous, Tarja Turunen, Tuulevi Ovaska

EBLIDA kirjastojen ja niiden käyttäjien asialla

Pääsin benchmarking-matkalla osallistumaan iltapäivän pituiseen kahden esitelmän seminaariin Copyright in Europe – lobbying at a national and European level, jonka järjesti EBLIDA Brysselissä Belgian kuninkaallisen kirjaston tiloissa.

EBLIDA (European Bureau of Library, Information and Documentation Associations) on eurooppalaisten kirjasto-, informaatio-, dokumentaatio- ja arkistojärjestöjen ja -laitosten riippumaton sateenvarjojärjestö Euroopassa.

Tällä hetkellä EBLIDA kampanjoi erityisesti oikeudesta e-lukemiseen.

Seminaarin ensimmäinen puhuja Uldis Zarins Latvian kansalliskirjastosta puhui otsikon Copyright at the EU level alla Euroopan (unionin) nykyisestä tekijänoikeustilanteesta ja siihen liittyvästä sääntelystä, jota on sekä EU:n että kansallisella tasolla. Zarins korosti, että kirjastot kantavat huolta nimenomaan käyttäjiensä, kansalaisten, oikeudesta lukea (myös) e-aineistoja.

Toinen puhuja oli EBLIDAn puheenjohtaja Vincent Bonnet, joka totesi, että puolet EU-parlamentin jäsenistä on nyt uusia, joten lobattavaa riittää. On myös huomioitava, etteivät tekijänoikeuskysymykset ole vain kirjastojen asia, vaan tasapainoa on haettava kaikkien eri toimijoiden (kirjailijat, kuvittajat, kustantajat jne.) kesken. EBLIDA:lle on tärkeää kirjastojen yhteinen ääni. Tilanne on nyt pirstaleinen eikä EU:ssa, saati Euroopassa, ole yhtenäistä tekijänoikeuskäytäntöä. Oikeus informaatioon vaatii työtä monilla eri foorumeilla.

Noin viisikymmenpäisessä yleisössä oli kaksi muutakin suomalaista osallistujaa: EBLIDA:n hallituksen jäsen Leena Toivonen ja Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relander. Maailma on pieni.

Tuulevi Ovaska, KYSin tieteellinen kirjasto

Digihumua Tukholmassa 9.-10.10.2014

WP_20141009_018

Södertörnin korkeakoulu.

Mikä on kirjaston rooli siinä vaiheessa, kun kaikki julkaisut on digitoitu nettiin? Kuka säilyttää ja järjestää tutkimusdatan, jota humanistisen alan tutkijat tuottavat tutkimukseensa aineistoa kerätessään? Miten louhia tietoa valtavista digitaalisista aineistoista, jos ne eivät olekaan tekstiä, vaan kuvia, musiikkia tai videoita? Muun muassa näitä kysymyksiä kosketeltiin lokakuun puolessavälissä Tukholman Södertörnin korkeakoulussa järjestetyssä Bibliotheca Baltican symposiumissa, jonka aiheena oli Digital Humanities – Where are the libraries? Kaksipäiväiseen symposiumiin oli saapunut kirjastoväkeä kaikista Itämeren alueen maista: Baltiasta, Saksasta, Venäjältä, Suomesta ja Puolasta.

Digital Humanities on sanapari, jolle en ole löytänyt suomenkielistä vastinetta. Käsitteen piiriin kuuluu laajassa merkityksessä kaikki, mikä yhdistää humanistiset tieteet tietokoneavusteisiin menetelmiin: tiedonhaku, yhteisöllinen tiedon rakentuminen, painettujen aineiston digitointi ja järjestäminen – ja digitaalisen aineiston tutkiminen humanististen tieteiden menetelmin, mutta tietokoneiden mahdollistamia työkaluja, kuten tiedonlouhintaa (data mining) tai tiedon visualisointia hyväksi käyttäen. Tämä aineisto voi koostua tekstin lisäksi esimerkiksi valokuvista, musiikista tai elokuvasta.

Symposiumin järjestäjä, Bibliotheca Baltica, on verkosto, joka pyrkii yhdistämään kaikentyyppisiä kirjastoja Itämeren alueella, keskeisenä päämääränä alueen kulttuuriperinnön säilyttäminen ja saattaminen kaikille avoimeksi. Tähän kuuluu keskeisesti myös kulttuuriperinnön digitalisoiminen ja sen vapaan käytettävyyden takaaminen. Toisena järjestäjänä oli Södertörnin korkeakoulu, joka on perustettu vuonna 1996 Tukholman eteläisten alueiden omaksi korkeakouluksi. Siellä opiskellaan muun muassa sosiaalitieteitä, kasvatus- ja kulttuuritieteitä sekä historiaa.

Korkeakoulun kirjaston kokoelmiin sekä tila- ja palveluratkaisuihin pääsi tutustumaan kirjastokierroksella symposiumin yhteydessä. Kierroksen jälkeen olin vaikuttunut: arkkitehti oli ratkaisuissaan onnistunut luomaan levollisen ja oppimaan kutsuvan tilan, jossa onnistuu niin yksinäinen tenttiin luku kuin ryhmässä oppiminen.

WP_20141009_001WP_20141009_011

WP_20141009_008WP_20141009_004

Kirjastot mukaan datanhallintaan – miten?

Torstain ohjelmasta jäi erityisesti mieleen Pelle Snickarsin (Uumajan yliopisto) esitys Doing digital humanities at the library – some suggestions and personal reflections. Snickars kertoi, että digitaalisia välineitä humanistisessa tutkimuksessa käytettäessä keskeistä on tutkijoiden ja ohjelmoijien tiivis yhteistyö. Jotain samantapaista – asiantuntemusta ja eriytyneitä palveluita – kirjastoa käyttävät tutkijat tulevat tulevaisuudessa odottamaan myös kirjastoilta. Kysymys kuuluukin, missä määrin kirjasto voi näihin odotuksiin vastata, ja miten suuria investointeja se vaatii.

Aiemmin humanistit tutkivat paljolti fyysisesti kirjastossa sijaitsevaa painettua materiaalia, minkä kokoaminen, järjestäminen ja tarjoaminen saataville oli kirjastohenkilökunnan tehtävä. Nyt aineisto on yhä enemmän digitaalista, ja kirjastot ovat keskeisesti osallistuneet prosessiin, jossa painettu aineisto on digitoitu ja julkaistu dokumentteina. Näistä taas muodostuu valtava digitaalisen datan varanto, jonka käytettävyyden edistämiseen kirjastojen pitäisi pelkän aineiston tuottamisen sijaan paneutua. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjastot voisivat tarjota tutkijoille asiantuntemusta ja työkaluja valtavien tietomassojen hallitsemiseen ja olennaisen tiedon löytämiseen niistä. Tällöin olisi otettava haltuun myös muu kuin tekstidata, kuten kuvat, videot tai musiikki.

Monessa esityksessä sekä torstaina että perjantaina tuotiin esille myös aineiston saatavuuden tärkeys, henkisen omaisuuden ja kulttuurisen ja tieteellisen perinnön saattaminen kaikkien saataville. Tällöin törmätään nopeasti tekijänoikeus- ja lisenssikysymyksiin, joiden ratkaiseminen on yksi tulevaisuuden haasteista. Tutkimusaineiston ja kulttuuriperinnön digitoimisesta ja järjestämisestä saatiin kuulla monenlaisia esimerkkejä eri puolilta Itämeren aluetta; Suomesta mainittakoon Jussi-Pekka Hakkaraisen (Kansalliskirjasto) esittelemä Uralica-projekti, joka kokoaa digitoituja suomalais-ugrilaisia tietoaineistoja vapaasti verkossa luettaviksi ja kielitieteilijöiden käytettäviksi.

Ajattelemisen aihetta antoi myös Maria Johnssonin ja Johan Åhlfeldtin (Lundiin yliopisto) esitys Research libraries and Research Data Management (RDM) within the humanities and social sciences – development of future role and services. Siinä tuotiin esille tutkijoiden kasvava tarve palveluille, jotka auttaisivat säilyttämään ja järjestämään tutkimuksen yhteydessä syntynyttä aineistoa.Tieteelliset kirjastot saavat yhä enemmän tiedusteluja RDM:stä, tutkimusdatan hallitsemisesta, ja siksi kirjastojen on syytä ainakin harkita, onko niillä valmiuksia tarjota tällaista uudenlaista palvelua. Tällaisesta on kuitenkin useimmilla kirjastoilla vähän kokemusta ja se vaatisi siksi asiaan perehtynyttä ja tekniikan tuntevaa henkilökuntaa.

Linkki symposiumin esityksiin

Jussi Hyvärinen, tietoasiantuntija

Opetus- ja tietopalvelut

Elektronista aineistoa – myös kotoa käsin

blogikuva1
Kirjastomme alati laajenevaa elektronista aineistoa on mahdollista käyttää helposti myös kotitietokoneilta etäkäyttöyhteyden avulla. Aineisto sisältää e-kirjojen lisäksi monipuolisen valikoiman elektronisia lehtiä, tietokantoja, verkkosanakirjoja ja hakuteoksia.

Etäkäyttö toimii kirjautumalla sisään Nelli-portaaliin omilla yliopiston käyttäjätunnuksilla tai Kuopion yliopistollisen sairaalan etäkäyttötunnuksilla. KYS:n henkilökunnan jäsenten on mahdollista tiedustella etäkäyttötunnuksia KYS:n kirjastosta. Ohjeita e-aineiston hakuun Nellistä löytyy Nellin käyttöoppaasta. Nellissä e-kirjat löytyvät julkaisijoittain. Itä-Suomen yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan on lisäksi mahdollista etsiä ja avata e-kirjoja nimekkeittäin Joskusta kirjautumalla sisään yliopiston tunnuksilla.

E-aineiston etäkäyttöön on oikeus läsnäoleviksi ilmoittautuneilla UEF:n tutkinto-opiskelijoilla, avoimen yliopiston opiskelijoilla, henkilökunnalla ja Kuopion yliopistollisen sairaalan henkilökunnalla. Oikeutta etäkäyttöön ei ole niillä Aducaten opiskelijoilla, jotka eivät ole avoimen yliopiston opiskelijoita. Poissa-olevalla opiskelijalla on perustellusta, opiskeluun tai muuten yliopistoon liittyvästä syystä mahdollisuus hakea lupaa käyttöön täyttämällä käyttölupahakemus.

Lisätietoja voit kysyä kommenteissa tai osoitteesta nelli@uef.fi

Leena Purma, korkeakouluharjoittelija

Miten e-kirjojen kustantaminen kehittyy – 12th Nordic Librarian Forum

Helsingissä oli 6.-7.marraskuuta koolla Elsevierin ja pohjoismaisten tiedekirjastojen järjestämä 12th Nordic Librarian Forum. Tällä kertaa ohjelma keskittyi e-kirjojen kustantamisen kehittymiseen. E-kirjojen markkinaosuus kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Viime vuonna yli 8000 yliopisto-opiskelijalle tehty kysely kertoi, että 25,5% vastanneista halusi käyttää kirjaston kokoelmista vain e-kirjoja, 21,7% vain painettuja mutta kaikkiaan 52,8% halusi käyttää molempia julkaisumuotoja. Tämä suhde säilynee ennallaan kunnes uuden sukupolven lukulaitteet tulevat markkinoille joskus lähitulevaisuudessa.

Jo olemassa olevaa aineistoa käytetään yhä laajemmin hyödyksi, ja kustantajat kehittävät kokonaan uusia tuotteita. Tieteelliset e-kirjat alkavat osaltaan lähestyä lehtien kustannustapaa. Elsevier tuo markkinoille uuden tavan julkaista käsikirjoja (reference books). Tavallisesti käsikirjoista otetaan uusi editio 3-5 vuoden välin. Nopeasti kehittyvillä aloilla luonnontieteissä, biotieteissä ja terveystieteissä tämä on kuitenkin liian pitkä aika. Tiedossa on tapauksia, jossa juuri painoon menevässä kirjassa olisi jo tarvetta päivityksille.

Elsevierin kehittämä malli on nimeltään Reference Modules on ScienceDirect, jossa tiettyjen tieteenalojen käsikirjat päivitetään jatkuvasti tarpeen mukaan. Säännöllisesti vaihtuva toimituskunta vastaa moduleiden pitämisestä ajan tasalla. Kirjat julkaistaan pelkästään online-muotoisina, ja niitä tilataan lisenssisopimuksilla kuten lehtiäkin. Jatkuva päivittäminen mahdollistaa pääsyn tuoreimpaan koottuun tietoon artikkeleiden ja kirjasarjojen jälkeen. RefMods on nimensä mukaisesti käytössä ScienceDirect palvelun kautta.

Muutenkin kirjojen toimittamisen aikataulua on kiristetty. Kustantajat analysoivat tiedekentän tapahtumia ja pyrkivät julkaisemaan kirjoja hyvin nopeasti myös täysin uusilta aloilta. Samalla haravoidaan entistä tarkemmin Aasian ja vaikkapa Brasilian tiedekenttää, ja muutetaan paikallisia tiedejulkaisuja globaaleille markkinoille englanninkielisinä versioina. Vaarana tietenkin on, että kustantajat keskittyvät julkaisemaan markkinavetoisesti pelkästään kysyttyjä aiheita.

Suurten tiedekustantajien valinnat saattavat vaikuttaa koko tieteen tekemisen kenttään. Julkaisufoorumeiden luokitteleminen ja arvottaminen tukee tätä kehitystä. Tutkijakunnalla on yhteiskunnallisia ja kaupallisia paineita oman uran kehittämisen lisäksi. Tiedeyhteisö joutuu yhä tarkemmin harkitsemaan missä ja minkä muotoisena tutkimuksen tulokset on hyödyllisintä julkaista.

On myös muistettava, että kirjastot maksavat yhä enemmän nimenomaan tuoreesta tiedosta saadakseen ne yhteisönsä käyttöön. Vanhoja aineistoja avataan maksutta saataville tietyn ajallisen embargon jälkeen. Laajasti ottaen open access -kustantaminen olisi koko tiedeyhteisön eduksi, mutta tiedekustantajat eivät halua luopua saavuttamastaan asemasta. Suuret kustantajat ovat mukana kehittämässä OA-kustantamista, mutta vain omilla ehdoillaan ja pieni palanen kerrallaan. Vain riittävät vahvat kansalliset mandaatit ja/tai lainsäädäntö muuttaa kustantajien toimintakulttuuria nykyistä nopeammalla aikataululla.

Tiedejulkaiseminen tulee yhä lähemmäksi itse tieteen tekemistä. Suuresta julkaisumäärästä saadaan tietoja, jotka ovat hyödyllisiä itse tiedeyhteisöllekin. Jatkossa on mahdollisuus käyttää entistä laajempia analyysityökaluja julkaisuista, yksittäisen tutkijan altmetriikkaa näkyvyyttä parantamassa tai louhia kokonaisten julkaisuarkistojen tai lehtikokoelmien big dataa, siis koko tekstimassaa, entistä tarkemmin.

Mertiikan tuloksia on myös helppo ylitulkita. Taisi olla Einstein, joka muistutti: ”Not all what can be counted, counts…”

Jukka Kananen, palvelupäällikkö

ereferencebooks

Vertailevaa kehittämistä, osa 2

Trondheimista penkinmerkkausmatka jatkui Brysseliin Woluwen kampukselle ja läheiseen Louvain-la-Neuven yliopistokaupunkiin, joissa yhdessä Karen Busetin kanssa tutustuin Ghislaine Declèven johtamaan Université catholique de Louvainin terveystieteelliseen kirjastoon.

Kiintoisa ja työteliäs toinen vierailuviikko sisälsi edellisen tapaan tiloihin tutustumista, erilaisia esittelyjä ja tapaamisen sekä käyttäjien ja työntekijöiden haastatteluja. Antoisimmaksi osoittautui koko yliopistokirjaston yhteisen, tuoreen markkinointikampanjan perusteellinen esittely. Saimme tietää Biblio-Jack-videosarjan taustan, projektisuunnitelman, aikataulutuksen, käsikirjoitusprosessin ja toteutuksen eri vaiheet.

Hankkeen innokkaat ja  osaavat päätoimijat korostivat, että kirjaston markkinointivideoiden pitää olla ammattimaisia — jos kerran tekee, pitää panostaa, eli kunnianhimoa pitää olla tarpeeksi. Kirjaston lisäksi projektissa oli mukana opiskelijoita sekä vastavalmistunut ohjaaja audiovisuaalisten alojen oppilaitoksesta. Erityisesti uusille opiskelijoille suunnatun videosarjan ajatuksena on kertoa perusasiat hauskasti ja modernisti; näyttää, ettei kirjasto ole tylsä; luoda uutta imagoa.

YouTube-kanavan lisäksi Biblio-Jackilla on Facebook-sivu. Siellä videioiden kolme päähahmoa käyvät keskustelua, johon todelliset henkilöt, opiskelijat, ovat kiitettävästi alkaneet osallistua.

Keskustelua markkinoinnista.

Keskustelua markkinoinnista.

kirjastotilaa

Opiskelijoita Brussels Woluwen kampuksen kirjastossa.

kampus

Louvain-la-Neuven kampuksella.

Benchmarking-hankkeessa voi lukea enemmän tästä blogista.

 

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö, KYSin tieteellinen kirjasto