Kesäluokkaretki Jyväskylään

Jkl_kättely

Tervetuloa! Tietopalvelupäällikkö Mirja Laitinen ja informaatikko Irene Ylönen kättelevät Helena Silvennoinen-Kuikan ja Tomi Rostin. Kuva: Tapani Toivanen

”Miksei me koskaan käydä missään?”, oli tietoasiantuntijamme puuskahtanut esinaiselleen. Tästä kehkeytyi ajatus lähteä benchmarkkaamaan Jyväskylän yliopiston kirjaston tutkijapalveluita. Onhan kirjastomme tämän vuoden painopiste tutkijapalvelut eli tutkijoille ja tohtorikoulutettaville tarjottavien palveluiden kehittäminen. Muitakin yhteisiä intressejä meillä on, OKM antoi vastikään hankerahaa Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen kirjastojen yhteiselle avoimen rinnakkaistallentamisen kehittämishankkeelle.

Yhdeksänhenkinen luokkaretkueemme Joensuun ja Kuopion kampuksilta toivotettiin tervetulleeksi Seminaarinmäelle. Vilkas keskustelu alkoi jo esittelykierroksen aikana. Jyväskylän yliopiston kirjaston koulutustarjontaa esitteli koulutussuunnittelija Eeva Koponen. Tiedonhaun ja -hallinnan opetus on nykyään korkeakoulukirjastojen perustoiminto, mutta virkistävää on kuulla, miten samat asiat voi tehdä toisinkin. Omassa yliopistossamme olemme hyvissä asemissa: meidät on tunnustettu opetusta antavaksi yksiköksi. Suurin osa opetuksestamme sisältyy tiedekuntien opetussuunnitelmiin.

Eeva Koponen esittelemässä kirjaston koulutustarjontaa. Kuva: Tapani Toivanen

Eeva Koponen esittelemässä kirjaston koulutustarjontaa. Kuva: Tapani Toivanen

Palvelupaletti uusiksi – osaaminen uusiksi

Jyväskylän yliopiston kirjaston tutkijapalveluita koordinoi informaatikko Marja Kokko. Hänen esittelemänsä asiat ovat sinänsä tuttuja. Tarvitaan syventämistä ja syventymistä, jotta osaaminen kasvaisi ja selkiytyisi niin henkilökohtaisella kuin tarjottavien palveluiden tasolla. Mutta pitääkö kaikkien tietää kaikki, vai jotain kaikesta? Erikoistutaanko? Mennäänkö tieteenalakohtainen vastuu vai generalistinen tietoasiantuntijuus edellä?

Rinnakkaistallentamisprojektin alkuaskelia esitteli julkaisupäällikkö Pekka Olsbo. Nopeasti on huomattu, kuinka läheisesti tieteellinen julkaiseminen linkittyy tietopalveluihin, julkaisujen arviointiin, tiedonhankintaan ja -hallintaan. Kun kirjastot ovat nämä kontolleen ottaneet, muovaavat ne myös kirjasto-organisaatioita.

Yliopistojen toimintatavat ja trendit muovaavat myös kirjaston työskentelytapoja. Tietoammattilaisen työnkuva ei ole selkeä ja rajattu, kuten ehkä joskus on ollut. Työ monipuolistuu, pirstaloituu, nopeutuu.

Kirjastolaisen perustyötä on tietoaineistojen tiedonhankinta ja –hallinta, aineiston hankinta ja käyttöön saattaminen, painettu/elektroninen… Näistäkin on puhuttu jo pitkään: open access, avoin tiede, tutkimusetiikka, tekijänoikeudet. Tieteellinen julkaiseminen, julkaisujen arviointi, niiden vaikuttavuuden arviointi, tutkijan näkyvyys, bibliometriikka, altmetriikka, tutkimusdatan tallentaminen ja käyttö – tuttua asiaa sinänsä, mutta paljon on opiskeltavaa. Painopiste on siirtymässä julkaisemisen ja tieteen avoimuuden kysymyksiin. Tietoasiantuntija mieluummin ennakoi kuin seuraa trendejä. Tarvitaan uudistuneita palveluita ja toimintoja vastaamaan uusiin tarpeisiin.

Jyväskyläläisten ratkaisut antoivat hyvää pohjaa miettiä, kuinka edetä omien tutkijapalveluiden muotoilemisessa. Tällä hetkellä ne konkretisoituvat mm. tohtorikouluun sisältyvissä tiedonhaun sekä julkaisutoiminnan ja tutkimuksen arvioinnin kursseissa. Oppiaineille tarjotaan palveluita julkaisemiseen, tutkimusdatan hallintaan ja bibliometriseen analyysiin. Kirjaston tutkimuksen tuen verkkosivuille on kerätty ohjeita ja linkkejä, jotka tarjoavat paitsi tietoa, myös maistiaisia aiheen monimuotoisuudesta ja monimutkaisuudesta.

Yhdessä olemme enemmän kuin toistemme summa

Luokkaretkeläiset. Kuva: Tapani Toivanen

Luokkaretkeläiset kirjaston kulmilla. Kuva: Tapani Toivanen

Verkkosivujen kautta voimme helposti vertailla ja tutkia toistemme palveluita, ja yhteydenotto on helppoa. Mutta kun tapaamme kasvokkain keskustellen, saamme huiman paljon ajatuksia, ideoita ja virkistynyttä mieltä. Yhtä mieltä olimme siitä, että verkostoituminen on yksi tärkeimpiä työkalujamme. Siinä kehitetään oman kirjaston ja koko kirjastoverkon työtä, tavoitteita ja osaamista. Siinä vastataan tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun tarpeisiin. Nykyisin työnkuvaltaan lähin työtoveri saattaa löytyä toisesta yliopistokirjastosta.Kiitämme lämpimästi Jyväskylän yliopiston kirjaston kollegoita antoisasta kohtaamisesta! Pidämme mielessä suunnitelmat lähteä yhdessä alan konferensseihin. Jyväskylän kesä riehaannutti meidät paluuretkeläiset vielä nauttimaan toistemme iloisesta seurasta ja tiivistämään keskinäistä verkostoamme.

Marja Aho

Tietoasiantuntija/Opetus- ja tietopalvelut

Mainokset

Bibliometriikan aakkoset yliopistomaailmassa

Lyhyesti sanottuna bibliometriikka tarkoittaa julkaisutoiminnan tilastollista analyysiä. Monen ensireaktio bibliometriikkaan on ”tylsää”, mutta kun asiaan vähänkin paneutuu, aihe on ajankohtaisuudessaan keskustelua herättävä, suorastaan hektinen. Tämä kävi hyvin ilmi myös Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM), Suomen yliopistokirjastojen neuvoston (SYN) ja CSC -Tieteen tietotekniikan keskuksen 7.10.2014 järjestetyssä Bibliometriikka ja tutkimuksen arviointi – seminaarissa.

Yliopistomaailmassa tutkimuksen määrää ja laatua mitataan etenkin tutkijoiden tuottamilla tutkimusjulkaisuilla ja tässä kohtaa bibliometriikka tulee kuvioon mukaan. OKM kerää vuosittain tiedot yliopistojen julkaisuista ja saatuja tietoja käytetään paitsi yliopistotutkimuksen rakenteen ja kehityksen seurannassa, myös yliopistojen perusrahoituksen jakokriteerinä. Tätä taustaa vasten julkaisutoiminnan mittaamisen merkitys korostuu ymmärrettävästi.

Mistä bibliometriikassa on kyse? Mitä bibliometriset luvut ovat käytännössä? Tunnetuimmat indikaattorit ovat esimerkiksi viittausanalyyseissä saadut luvut, joista selviää, kuinka paljon tutkijan artikkeleihin on viitattu muissa artikkeleissa. H-indeksillä mitataan yksittäisen tutkijan julkaisutehokkuutta ja julkaisujen merkittävyyttä. Impact factor-luku määrittää tieteellisen lehden arvon kuvaamalla artikkelin saamat siteeraukset keskimäärin yhden vuoden aikana. Jufo-luokitus taas on ns. kansallinen impact factor, kaikki tieteenalat kattava tasoluokitus erityyppisille julkaisukanaville (tieteellisille lehdille, sarjoille, konferensseille ja kirjakustantajille).

Bibliometriset luvut toimivat vaikuttavuus- ja tuottavuusmittareina. Tutkimusta voidaan arvottaa paitsi yliopistoittain, myös tieteenaloittain tutkijan ja organisaation tasolla. Pohja-aineistona toimivaa massiivista raakadataa hankitaan kansainvälisiltä kustantajilta (mm. Thomson Reuters ja Elsevier), kotimaisella kentällä raakadataa Suomen korkeakoulujen julkaisutiedoista tuottaa CSC. Usein myös laskenta- ja analysointipalvelut ostetaan ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Eurooppalaisista yliopistoista Leidenin yliopisto on erikoistunut tämän tyyppisen vertailutiedon tuottamisessa. Erinäiset taulukot ja kuviot kertovat näennäisen helposti tieteen laadusta, tieteidenvälisyydestä, fokusoitumisesta ja kansainvälisestä verkostoitumisesta. 

Kuten seminaarissa tuli esiin, alan asiantuntijat tietävät kyllä, ettei lukuja voi tulkita mekaanisesti eivätkä ne ole millään lailla yksiselitteisiä. Bibliometrisiin menetelmiin, kuten viittausanalyysiin liittyy paljon myös kritiikkiä ja ongelmia, ja esimerkiksi yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien kannalta viittausanalyysit Web of Science- ja Scopus-tietokannoista ovat rajallisia. Bibliometriikka vaatii paitsi osaamista, myös harkintaa ja varovaisuutta, sillä ylitulkinnan vaara on ilmeinen.

Pia Vuolanto Tampereen yliopistosta kertoi, miten bibliometriikkaa on käytetty kuuden suomalaisen yliopiston tutkimusarvioinneissa. Lopputulema oli se, että tutkimuksen arvioinnin käytännöt vaihtelevat yliopistoittain ja vaikka bibliometriikka on monipuolista, niin laskenta on toteutettu eri tavalla eivätkä tulokset ole vertailtavissa.

Samaa kertoi myös Päivi Kytömäen esittelemä Suomen yliopistokirjastojen neuvoston tutkimuksen tuen verkoston kysely, jossa kartoitettiin bibliometrisiä toimeksiantoja 1,5 vuoden ajalta yliopistokirjastoissa. Tilastointi ei ole vielä kaikissa kirjastoissa yhdenmukaista tai kattavaa. Mielenkiintoista kuultavaa oli, miten erilaisiin tarkoituksiin analyyseja käytetään: yliopiston tai tiedekunnan sisäiseen rahanjakoon, rekrytointiin, yksiköitten vertailuun jne.

Bibliometriikan sovelluksista kertoo myös Suomen Akatemian Tieteen tila – hanke, jossa tarkastellaan Suomen yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimustoiminnan edellytyksiä ja tuloksia organisaatioittain ja tieteenaloittain. Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen (RUSE) analysoinnit sekä VTT:n tarkastelut tuovat myös mielenkiintoisen lisän keskusteluun. Voit klikata näihin ja päivän muihin esityksiin itsesi tästä: esitysmateriaalit.

Seminaarissa esiintyneessä keskustelussa oltiin yksimielisiä siitä, että tarvitaan kansallista yhteistyötä laskenta- ja tiedonantamiskäytäntöjen (tilastointi) yhtenäistämiseksi. Kauhukuvana, tosin tuskin todennäköisenä on, että indikaattorit alkavat ohjata tiedemaailmaa ja julkaisupolitiikkaa niin, että tutkimusyhteistyö vinoutuu paitsi eri tieteissä ja tieteiden kesken, myös yliopiston sisällä, kansallisesti ja kansainvälisestikin.

 

Tomi Rosti ja Kirsi Salmi, tietoasiantuntijat, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Altmetriikka – bibliometriikkaa verkkoympäristössä

Seminaari

Sateista seminaaripäivää värittivät monet esitykset. Paikkana Tieteiden talo Helsingissä.

Työntäyteistä syksyä virkisti marraskuun alussa järjestetty Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran Tutkijapalvelut näkyviksi – tutkimusaineistot ja kirjaston rooli -seminaari, jossa kuulimme pohdintaa kirjaston roolista tutkijapalveluihin liittyen. Meidän kirjastostamme seminaarivierailuun osallistui kolme henkilöä, ja tietoasiantuntija Maarit Putouksen kirjoitus samasta seminaarista on luettavissa myös tästä blogista. Tuossa postauksessa käsitellään laajemmin päivän antia, mutta me päätimme keksittyä altmetriikkaan.

Mitä se sitten on? Kyseessä on bibliometriikan uusin tutkimussuuntaus, ja se on vaihtoehtoista bibliometriikkaa tai artikkelitason bibliometriikkaa. Verkkomaailmassa toki voidaan puhua pelkästä metriikastakin, mutta yhtä kaikki, kyseessä on kuitenkin asioiden mittaamiseen liittyvä käsite. Altmetriikan syntymiseen on vaikuttanut vanhahtavan tutkimuskulttuurin kritiikki: vertaisarviointia pidetään hitaana, viittauskäytännöt vaihtelevat tieteenaloittain ja bibliometriikan (eli varsinaisen viittausanalyysin) nähdään tutkailevan jo aikapäiviä sitten tapahtuneita asioita. Verkkoympäristössä askartelemaan tottuneet X- ja Y-sukupolvet haluavat tietää mitä tieteessä tapahtuu nyt ja mitkä ovat ajankohtaisia keskusteluaiheita. Tarkemmin tästä seminaaripäivässä pidetystä johtavien tietoasiantuntijoiden Maria Forsmanin ja Jukka Englundin esityksistä voi lukea Suomen yliopistokirjastojen neuvoston blogista.

Webnatiivi-sukupolvi hyödyntää uusia viestintävälineitä tehokkaasti, joten heidän mukanaan tieteellinen keskustelu siirtyy vaivattomasti myös verkkoon. Sosiaalisen median eri palvelut, kuten Twitter, Facebook ja LinkedIn tarjoavat keskustelulle puitteet. Lisäksi keskustelua käydään myös muualla avoimessa verkossa, esimerkkeinä tästä kustantajien kirja-arvostelumahdollisuudet, sanomalehtiartikkeleiden kommentointi, sekä blogi- ja wikikirjoitukset.

Tässä yhteydessä perinteiseksi mielletty bibliometriikka on suuntautunut lehtien vaikuttavuuden mittaamiseen, kun taas altmetriikka pyrkii vaikuttavuuden mittaamiseen yksittäisen julkaisun, eli lehtiartikkelin tai kirjan, tasolla. Altmetriikan avulla pyritään tieteen avoimuuteen ja tutkimustulosten tunnetuksi tekemiseen, niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Tämä tarjoaa väylän yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen, ja samalla yliopistojen kolmas tehtävä toteutuu verkossa. Tähän pyrkimyksen saavuttamiseen yhden apuvälineen tarjoavat näkyvyyspalvelut. Yhden esimerkin altmetriikan hyödyntämisestä tarjoaa Terkon metriikkaprojekti lääketieteen alalla.

Altmetriikka on siis enemmän kuin tutkimuksen julkaisemista, sillä sen pyrkimyksenä on tuottaa lisäarvoa tutkimusjulkaisemiselle, sekä saada tutkimustyö laajemmin tunnetuksi. Olisiko tutkimuspalveluiden brändäys kirjaston näkökulmasta mahdollinen tie tuoda tutkimuspalveluita näkyväksi tiedeyhteisössä?

 

tietoasiantuntija Tomi Rosti ja tietopalveluneuvoja Taina Sahlman