Jukuri, BrowZine ja OA – mikä näitä yhdistää?

Ei äkkiä ajateltuna mikään. Kaikki kuitenkin sisältyivät Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran Julkaisutoiminta murroksessa -tietoaineistoseminaariin, jossa murrosta ihmeteltiin monen eri toimijan näkökulmasta. Näkemyksiänsä avasivat niin tutkija kuin kustantajakin.

Seminaari järjestettiin Tieteiden talon historiallisissa puitteissa

Professori Sari Lindblom-Ylänne ja tutkijataustainen informaatikko Mari Katvala valottivat tutkijan kokemuksia päivän aiheesta. Lindblom-Ylänteen viitekehys on erityisesti kasvatustieteissä, Katvalan evoluutiobiologiassa. Heidän mukaansa ei ole väliä, onko tutkimuksessa tarvittava julkaisu painettu vai elektroninen tai onko aineisto maksullista vai vapaasti verkosta saatavilla, eikä Katvalan suomalaisille evoluutiobiologian tutkijoille tekemän kyselyn mukaan artikkelien avoin saatavuus vaikuta tiedonhakutapoihin tai tutkijan työhön. Google-tiedonhakijahan ei aineistojen maksullisuutta tai avoimuutta edes välttämättä huomaa, koska yliopistojen tietoverkoissa maksullisetkin aineistot avatuvat käyttäjälleen ilman erillistä kirjautumista. Katvala joka tapauksessa arvioi tieteellisten lehtien säilyvän jatkossakin vielä tutkimustyön julkaisukanavina, joten ainakaan toistaiseksi eivät tutkijoiden vertaisverkostot (esim. ResearchGate) korvanne perinteisiä julkaisumuotoja. Lindblom-Ylänne kantoi huolta myös Open Access -julkaisemisen ja Julkaisufoorumin haittapuolista. Vaikka OA-julkaiseminen sinällään on kannatettavaa, voi artikkelin julkaiseminen olla kirjoittajalle kallista. Lisäksi OA-lehtien referee-prosessi voi olla hyvinkin puutteellinen, ja hyvien lehtien erottaminen sekalaisesta lehtijoukosta saattaa olla esim. tohtorikoulutettavalle vaikeaa. Julkaisufoorumi – niin paljon hyvää kuin siinä onkin – on kohdannut omat haasteensa. Esimerkiksi tason 1 lehtiä on jopa alettu välttää julkaisukanavina, vaikka alunperin jo taso 1 on määritelty sinänsä hyväksi perustasoksi.

Professori Sari Lindblom-Ylänne

Kustannustoiminnassa julkaisutoiminnan murros näkyy ja tuntuu selvästi. Johanna Suhonen Kauppalehdestä kertoi nykyisin saman lehden painetulla ja digitaalisella versiolla olevan täysin erilaiset liiketoiminnan mallit sekä osin jo eri sisällötkin. Painettu lehden numero on teollinen, stabiili tuote; valmis ja lopullinen painosta tullessaan. Digilehti on jatkuvassa uutisvirrassa muuntuva palvelu, jonka käytön jatkuva seuranta ja analysointi sekä sen pohjalta tehtävä sisältöjen päivittäminen on tärkeää. Kustantaja esimerkiksi seuraa sosiaalisessa mediassa, kauanko artikkeli saa klikkauksia ja jakoja, ja kun se ei some-virrassa enää herätä huomiota, nostetaan esille uusi artikkeli. Suhosen mukaan sosiaalinen media tulee olemaan entistä useammin lehtien ’käyttöliittymä’, ja lehtien omat sivut digilehtineen jo sekin käyttöliittymänä pian vanha. Sisällöissä erot näkyvät siten, että laajemmat, taustoittavat artikkelit soveltuvat lehden painettuun versioon nopean uutisoinnin painottuessa sähköiseen lehteen. Myös lehden mainonnasta ja tilausliiketoiminnasta saatavat tulot vaikuttavat ainakin digitaalisiin sisältöihin. Mainostuottoja saadaan jutuilla, jotka saavat paljon klikkauksia myös satunnaisilta lukijoilta. Vakituisia tilaajia silmällä pitäen kirjoitetaan sitten enemmän  ennakko-odotusten mukaisia artikkeleita. Sisällön laatu tulee olla niin korkea, että tilaajan kannattaa palvelusta maksaa. Laadukas sisältö sekä digitaalisuuteen panostaminen ovat kustantajien keinoja säilyttää asemaansa Suomenkin yhä kansainvälistyvämmillä kustannusmarkkinoilla. Myös Aleksi Tykkä LM Tietopalveluista allekirjoitti saman markkinoiden globalisoitumisilmiön, mutta totesi että monetkaan perinteiset kotimaiset lehdet eivät ole kehittyneet kuluttajien toimintamallien mukaisesti ja ovat siten jäljessä muusta maailmasta. Esimerkiksi aikakauslehdistä vain pienellä osalla on olemassa mobiilaitteille optimoitu versio, kun vastaavasti vaikkapa tabletti jo on 32 prosentilla kotitalouksista – älypuhelinten yleisyydestä puhumattakaan. Kuluttajat haluavat entistä kattavammat sisällöt entistä nopeammin erilaisille laitteille, ja lukutavatkin ovat muuttuneet mobiililaitteiden myötä.

Uusia välineitä julkaisujen käytön ja hankinnan edistämiseksi esittelivät Kendall Bartsch (Thrid Iron) ja Kai Haatainen (YBP Library Services / EBSCO). Bartsch tutustutti kuulijat BrowZine-ohjelmaan, jolla voidaan selailla, lukea, lajitella ja tallentaa kirjaston tilaamia lehtiä yhdessä ja samassa käyttöliittymässä kustantajasta riippumatta.  Palvelusta on saatavilla sovellus  myös mobiilikäyttöä varten. Haatainen puolestaan kertoi GOBI-hankintaohjelmasta, jolla voi hankkia kirjastoihin sekä painettuja että e-kirjoja monenlaisilla hankintamalleilla.

Julkaisutoiminnan uusista tuulista kiinnostunut kuulijajoukko

Informaatikko Sirpa Suonpää Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoi siirtymisen painetuista aineistoista elektronisiin näkyvän arkipäivässä mm. siten, että vielä 1990-luvulla oli erikseen perusteltava asiakkaille, miksi jokin aineisto pitää hankkia sähköisenä, ja nyt vastaavasti tarvitaan erillisiä perusteluja painetun aineiston hankintaan. Lisäksi julkaisutoiminnan murros näkyy kirjastossa moninaisina osaamisvaatimuksina. Tulee osata sopimusjuridiikkaa, monenlaisia käyttöehtoja ja hinnoittelumalleja sekä erilaisia teknisiä ratkaisuja. Tietoaineistojen painopisteen siirtyessä sähköisiin aineistoihin kirjastotilojakaan ei tarvita siinä määrin kuin aiemmin. Suonpää kertoi esityksessään myös Jukurista eli Luken avoimesta julkaisuarkistosta, johon kootaan Luken julkaisutuotanto. Arkistoon viedään julkaisuja myös taannehtivasti, eli Luken vuoden 2015 muodostaneiden tutkimuslaitostenkin julkaisut tullaan digitoimaan ja sisällyttämään Jukuriin.

Rinnakkaistallentamisesta ja Open Access -julkaisemisesta yleensä piti tyhjentävän esityksen Marjo Vallittu Jyväskylän yliopiston kirjastosta. Vallittu esitteli erilaiset OA-mallit ja kertoi rinnakkaistallentamisesta (ns. vihreä OA) myös tutkijan näkökulmasta. Rinnakkaistallentamisen hankkeita on Suomessa meneillään useilla eri tahoilla. Myös Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston kirjastoilla on käynnissä OKM:n rahoittama hanke Suomi rinnakkaistallentamisen mallimaaksi.  Open Acces -julkaisemisesta kiinnostuneiden on kannattaa tutustua Vallitun esitysmuistiinpanoihin Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran sivuilla. Sieltä löytyy myös päivän muiden esitysten materiaaleja.

Kaarina Meriläinen
Tietoasiantuntija
Verkkoresurssipalvelut

 

Liisan seikkailut ihmemaassa

BMF ry:n kevätseminaari Let’s Get Research Minded! – johdatuksia tutkimuksen tekemisen ymmärtämiseen ja tutkimusmenetelmiin johdatti nimensä mukaisesti meidät kuulijat tutkijan rooliin tutkimuksen pyörteissä. Oli mielenkiintoista kuulla oman alan (informaatiotutkimuksen) tutkijoiden näkemyksiä ja kokemuksia väitöskirjan teosta ja tutkimusryhmässä toimimisesta. Luulen, että moni osallistuja peilasi samalla omaa osaamistaan ja uusia osaamisvaatimuksia kuten itse tuli tehtyä.

Seminaarissa puhuneet tutkijat eivät toimineet perinteisessä tietoasiantuntijan roolissa, kuten tiedonhaun asiantuntijana, vaan rooli oli moninaisempi. Toki jo väitöskirjan teko asettaa erilaiset raamit toiminnalle, mutta nyt tutkijat pääsivät soluttautumaan toden teolla monitieteisiin tutkimusryhmiin ja vaihteleviin haastattelutilainteisiin sekä hyödyntämään ja kehittämään omaa osaamistaan mm. erilaisten tilastollisten menetelmien kanssa. Tutkijoilla oli selvä sanoma meille kuulijoille: ”sinä osaat ja pystyt!”.

Metaforisesti itselleni tuli jälkikäteen mieleen Liisan seikkailut ihmemaassa. Tutkijana hyppäät osin vieraaseen, moni-ilmeiseen maailmaan. Matkan varrella tulee paitsi uusia myös aivan yllätyksellisiä asioita. Kieli käsitteineenkin voi olla vierasta puhumattakaan muista elementeistä. Jos ei nyt aivan hullu Hatuntekijä tule vastaan, niin karkeasti sanoen tuttu logiikka ei aina päde.

Tutkijan otetta voi soveltaa hyvin myös omien tai työyhteisön työkäytäntöjen kehittämisessä.  Hyviä oivalluksia tähän tarjosi Hanna Lahtisen esiintuoma tutkiva ja kehittävä työote. Kuten päivän esitelmöijät toivat esiin, itsellä ja omalla ammattikunnalla on paljon annettavaa. On vain tunnistettava osaaminen, markkinoitava ja verkostoiduttava aiempaa aktiivisemmin.  Monitieteisyys rikastuttaa paitsi tutkimusta, myös työelämää.

Mari Elisa Kuusniemi osallisti kuulijat mukaan esitykseensä Tuuli-projektista.

Seminaarin viimeisin esitys Kuulumisia Tuuli-projektista vastasi omalta osaltaan hyvin päivän teemaa ja johdatti meidät ajankohtaisten asioiden äärelle. Tuuli-projektissa kehitetään yhteistä, kansallista työkalua tutkimusorganisaatioille ja tutkijayhteisöille datahallintasuunnitelmien laadintaan. Tuuli-projekti on osa laajempaa Avoin tiede ja tutkimus-hanketta.

Seminaarin ohjelma.
Seminaarin esitykset.

Kirsi Salmi, tietoasiantuntija, KYSin tieteellinen kirjasto

Näyttöön perustuva toiminta kuuluu kaikille — Terveysalan II kansallinen näyttöön perustuvan toiminnan symposium

Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) järjesti Helsingissä 5.2.2015 yhdessä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä Metropolia-ammattikorkeakoulun kanssa toisen Terveysalan kansallisen näyttöön perustuvan toiminnan symposiumin. Teemana oli näyttöön perustuvan toiminnan implementointi.

Symposium on alkamassa

Symposiumissa oli aamupäivällä kaikille yhteinen osuus: Järjestäjien edustajien avattua tilaisuuden toi valtiovallan eli STM:n tervehdyksen johtaja Taru Koivisto luomalla katsauksen sote-uudistukseen näyttöön perustuvan toiminnan kannalta. Kolme implementoitia eri näkökulmista tarkastellutta esitystä — Arja Holopaisen Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi eurooppalaisesta näkökulmasta, Sanna Salanterän Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi tieteentekijän näkökulmasta ja Pirjo Kejosen Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi hoidon tulosten näkökulmasta — antoivat yhdessä kattavan kokonaiskuvan näyttöön perustuvan toiminnan jalkauttamisen vaiheista ja tilanteesta.

Yhteistyöllä kohti yhteinäisiä näyttöön perustuvia käytäntöjä

Terveydenhuollon kustannukset ovat suuria. Näyttöön perustuvalla toiminnalla tavoitellaan mm. yhtenäisyyttä, tehokuutta ja tasa-arvoisuutta.

Lounaan jälkeen osallistujat jakautuivat kahteen eri teemasessioon: Näyttöön perustuva toiminta tutkimuksen ja koulutuksen näkökulmasta & Näyttöön perustuva toiminta kliinisessä päätöksenteossa. Puhuin teemasessiossa Näyttöön perustuva toiminta tutkimuksen ja koulutuksen näkökulmasta aiheenani Näyttöön perustuva hoitotyö näkyväksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa – tietoasiantuntijan rooli. Session toinen puhuja Tuula-Maria Rintala kertoi, miten näyttöön perustuva toiminta näkyy ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmissa ja opetuksessa, ja lopuksi Käypä hoidon päätoimittaja Jorma Komulainen loi hauskan mutta asiallisen katsauksen Näyttöhaukat-verkoston toimintaan.

Näyttöhaukat on verkosto.

Seminaari päättyi Tuomas Enbusken juontamaan vilkkaaseen paneelikeskusteluun aiheesta Missä menee asiantuntijan autonomian ja yhtenäisten toimintamallien raja?, panelisteina Hannu Halila Suomen Lääkäriliitosta, Merja Merasto, Suomen sairaanhoitajaliitosta, Eeva-Liisa Moisio Satakunnan ammattikorkeakoulusta, Silja Paavola SuPerista, Anne Pitkäranta Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta ja Riitta Simoila Helsingin sosiaali- ja terveysvirastosta.

Symposiumissa oli käytössä kätevä viestiseinä jolle sai kommentteja sekä twiittaamalla että tekstaamalla.

Tauoilla oli mahdollisuus tutustuaa posterinäyttelyyn ja verkostoitua. Symposiumin kuulijoista suurin osa oli terveydenhoitoalan ihmisiä tutkijoista ja johtajista kouluttajiin ja käytännön työntekijöihin. Muita kirjasto- ja tietopalvelualan ihmisiä en ainakaan havainnut, vaikka hyvä meidän on osallistua muihinkin kuin oman alamme seminaareihin. Symposiumin yhtenä tavoitteena oli osoittaa, että näyttöön perustuva toiminta kuuluu kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon eri tehtävissä toimiville riippumatta siitä, mihin ammattiryhmään he kuuluvat — siis myös meille, jotka heitä ohjaamme ja koulutamme tiedonhaussa.

Posterinäytely

• Symposiumin ohjelma.
• Symposiumin twiitit.
• Symposiumin esitykset ovat valitettavasti salasanan takana vain osallistujien saatavilla.
• Kolmas terveysalan kansallinen näyttöön perustuvan toiminnan symposium järjestetään 9.2.2017.

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö, KYSin tieteellinen kirjasto

Jakamisen kulttuuria juurruttamassa

Yhdessä tekeminen ja verkostoituminen on hyödyllistä, mutta mitä se tarkoittaa meille informaatiolukutaidon opettamisen parissa työskenteleville? Entä kuinka päästä alkuun? Joukko kirjastoalan ammattilaisia pohti näitä kysymyksiä Helsingissä marraskuussa pidetyssä Suomen tieteellisen kirjastoseuran Informaatiolukutaitotyöryhmän järjestämässä seminaarissa.

Uutta näkökulmaa opettamiseen ja oppimateriaaleihin sekä niiden jakamiseen toivat esityksissään mm. Eija Kalliala ja Matleena Laakso (Kallialan blogikirjoitus).

• Opettajan pääasiallinen tehtävä on opettaa ja edistää oppimista, ei kirjoittaa oppimateriaalia.
• Kenen kuuluu oppia – opiskelijan vai opettajan? Opiskelijat oppivat itse tekemällä, vaikkapa keräämällä ja jäsentämällä uutta aineistoa oppimateriaaliksi.
• Sosiaalinen media mullistaa oppimateriaalityön – tarvitaanko edes etukäteen tehtyjä oppimateriaaleja vai löydetäänkö ne verkoista?
• Oppimateriaaleja voi kehittää yhteistoiminnallisesti ja jakaa niitä sosiaalisen median välityksellä.

Miksi ja miten jakaisin?

Omaehtoinen jakaminen on osa sosiaalisen median kulttuuria. Julkaistuihin artikkeleihin ja teoksiin viittaaminen kertoo useimmiten onnistuneesta työstä. Miksi ajattelu muuttuu, kun on kyse oppimateriaalin jakamista? Jakamalla oma työ tulee näkyväksi ja tunnetuksi laajemmalle porukalle. Uskallanko jakaa? Olenko tarpeeksi hyvä? Kestääkö työni vertailun? Nämä ovat meille kaikille tavallisia ajatuksia.

Tekijänoikeuksien on oltava kunnossa, jos haluaa jakaa omia aineistojaan verkossa. CC-lisenssijärjestelmä (Creative Commons) tarjoaa tekijänoikeuslakia selkeämmän ja yksinkertaisemman vaihtoehdon. Aineistojen ja ajatusten jakamiseen on monenlaisia kanavia. Matleenan Laakson Slideshare on esimerkki diojen jakamisesta Slideshare- järjestelmän avulla. Muita aineistojen jakamisen paikkoja ovat esimerkiksi erilaiset wikisovellukset sekä oppimateriaalien avoimet jakelufoorumit LeMill sekä P2PU.

Ideoiden ja ajatusten jakaminen onnistuu vaikkapa Facebookin ammatillisten ryhmien avulla, LinkedIn sopii ammatilliseen esittäytymiseen ja Twitter puolestaan on yhteisen mielenkiinnon seuraamisen kanava. Jos olet aloittelija sosiaalisen median maailmassa ja epäröit, lähde kommentoimaan ja peukuttamaan niitä, jotka jo jakavat. Näin edistät jakamisen positiivista kulttuuria.

Monenlaisiin verkostoihin tuntui päivän aikana olevan tarvetta, esim. eri tieteenaloilla toimiville ryhmille tai työelämän tiedonhankintatarpeita miettivälle ryhmälle. Mutta miten nuo kaikki ryhmät pysyisivät eläviä ja keskustelevina? Moneenko erilliseen ryhmään kunkin pitäisi kuulua pysyäkseen ajan tasalla? Ja miten jaamme asioita omissa organisaatioissamme? Tällaisiin mietteisiin iltapäivän puheenjohtajana toiminut Maarit päätti seminaarin annin.

Mitä ajatuksen aiheita seminaarista jäi mieleen ja kuinka tästä jatkamme omassa kirjastossamme? Verkostoituminen ja vertaisoppiminen on yksi monista aiheista, joista tulemme keskustelemaan Itä-Suomen yliopiston kirjaston tiedonhaun opettajien  sisäisessä  kehittämispäivässä parin viikon päästä.

 

Merja Kauppinen, Maarit Putous, Helena Silvennoinen-Kuikka

Yhteistyöstä voimaa!

Suomalaisten lääke- ja terveystieteiden sekä lähialojen kirjasto- ja tietopalveluammattilaisten yhdistys BMF (Bibliothecarii Medicinae Fenniae) ry järjesti 14.11. Tieteiden talossa Helsingissä seminaarin otsikolla Yhteistyöstä voimaa! Ideana oli jakaa hyviä käytäntöjä eri menetelmin: seminaariesityksin, pikaesityksin, posterein ja työpajassa.

UEF:n kirjaston panoksena oli esityksemme, jossa kerroimme kansainvälisten terveystieteiden opiskelijoiden tiedonhaun opetuksesta (Information Skills and Sources in Health sciences for International Students). Päivän teeman mukaisesti olemme rakentaneet ja toteuttaneet kurssin yhteistyönä. Esittelimme opiskelija- ja vertaispalautteita, suunnitteluprosessia ja kurssin toteutusta.

Oman kurssimme jatkokehittelyä ajatellen mielenkiintoinen esitys oli Turun yliopiston kirjaston Flipped classroom lääketieteen tiedonhaun opetuksessa. Opiskelijat tutustuvat opetusmateriaaliin ennakkoon, jolloin itse opetustilanteessa jää enemmän aikaa vuorovaikutukselle. Ehkä myös turkulaisten avoimia tiedonhaun ”klinikoita” opinnäytetyön aloittajille voisi toteuttaa meilläkin jollakin tavalla, tieteenalakohtaisesti/tiedekunnittain mahdollisesti.

Työpajatyöskentelyä

Työpajatyöskentelyä

Työpajatyöskentelyä

Vaikka mieli on virkistynyt ja pää täynnä idoita, turhan usein verkostoitumispäivän jälkeen vain palaa takaisin puurtamaan omia töitään. Kunpa muistaisimme jakaa kokemuksiamme ja verkostoitua omilla työpaikoillammekin!

Seminaarin ohjelma ja esitykset

 

Tietoasiantuntijat Aino Taskinen, Maarit Putous, Tarja Turunen, Tuulevi Ovaska

Itä-Suomen kirjastopäivät – verkostoitumalla kohti muutosta

Itä-Suomen aluehallintovirasto järjesti yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kirjaston, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun kirjaston ja Joensuun seutukirjaston kanssa kaikille kirjastosektoreille suunnatut Itä-Suomen kirjastopäivät Joensuun kampuksella 3. – 4. kesäkuuta 2014. Paikalle saapui osallistujia itäsuomalaisista kirjastoista keskustelemaan ja kuuntelemaan kirjastojen ajankohtaisista kysymyksistä.

Kirjastopäivien osallistujia

Ensimmäinen päivä koostui alustuksista ja toinen päivä työpajatyyppisestä tekemisestä. Työpajojen aiheet: Kaikki muuttuu, mutta muutos pysyy – Osaammeko kaiken tämän – Alkaa tuo ikäkin painaa – Onko meillä jotain arvoa, kuvasivat hyvin päivien teemoja ja niitä asiakokonaisuuksia, jotka askarruttavat kirjastoja. Julkishallinnon rakenteiden raju muutos, dokumenttien jakamisen nopea digitalisoituminen ja osaamisen sekä palveuiden uudistaminen tuntuvat puhuttavat kaikkia.

Matti Raatikainen kertoi palvelumuotoilusta

Asiantuntijaluennoissa käsiteltiin erityisesti kirjastojen palvelumuotoilua. Matti Raatikainen kertoi Aalto yliopiston kirjaston uudistamisesta kohti oppimiskeskusta. Sen yhteydessä on otettu käyttöön nykyaikaisia ja käyttäjiä aktivoivia keinoja palveluiden suunnittelemiseen ja räätälöimiseen käyttäjille. Oulun kaupunginkirjaston Maija Saraste puolestaan esitteli Oulun seudun kuntien yhdistymisen seurauksia ja erityisesti asiakaspalvelussa tapahtunutta aktiivisesti toteutettua muutosta kohti parempaa palvelukulttuuria.

Päivät olivat hyvä osoitus siitä, että yhdessä kokemuksia jakamalla ja ideoita kehittämällä kirjastojen uudistuminen onnistuu paremmin.

Jarmo Saarti

kirjaston johtaja