Viron kansalliskirjastoon tutustumassa

Kirjastomme tietoasiantuntijoita osallistui Euroopan informaatiolukutaitokonferenssiin (ECIL) Tallinnassa kuluneena syksynä, ja siinä yhteydessä tarjoutui tilaisuus tutustua naapurimaan kansalliskirjastoon (Eesti Rahvusraamatukogu). Baltian maiden suurin kirjastokompleksi käsittää kahdeksan kerrosta, joista kaksi sijaitsee maan alla.

Rakennus2

Rakennusmateriaali on samaa harmaata kalkkikiveä, kuin Tallinnan keskiaikaiset talot vanhassa kaupungissa. Rakennuksen suunnitteli Raine Karp, sisustussuunnittelu on Sulev Vahtran. Rakentaminen aloitettiin jo neuvostoaikaan 1985, ja kirjasto suunniteltiin ajan tyyliin suureelliseksi. Se saatiin valmiiksi 1993 uudestaan itsenäistyneessä Virossa. Valtavan rakennuksen tarpeellisuus ja ylläpitokustannukset herättävät edelleen keskustelua.

Kirjasto esittelee näyttelyin kokoelmiaan ja virolaista kulttuuriperintöä. Talo käsittää viisi eri galleriaa, minkä lisäksi siellä on täysin varusteltu konferenssisali, teatterisali ja ravintola. Lukusaleja on 20, ja niissä 600 lukupaikkaa. Henkilökunnan määrä on yli 300.

Kirjastolainen1 Opas Kirjastolainen2

Kokoelmien perustana on Viron parlamentin kirjasto, joka aloitti toimintansa 1918. Nykyään kokoelmat käsittävät lähes kaksi miljoonaa painettua kirjaa sekä aikakauslehtiä, karttoja, nuotteja, av-aineistoa ja taideteoksia. Lisäksi on sähköistä materiaalia, joka mukaan lukien teoksia on kaikkiaan yli kolme miljoonaa. Kirjaston tilat on mitoitettu jopa viidelle miljoonalle painetulle kirjalle.

Kansalliskirjaston tehtävänä on koota ja säilyttää kaikki Virossa ilmestyneet, viroksi tai Virosta kertovat julkaisut. Se toimii myös parlamentin kirjastona, tieteellisenä kirjastona ja kirjastolaitoksen tietokeskuksena sekä näyttelyjä, konsertteja ja konferensseja järjestävänä kulttuurikeskuksena. Se palvelee tiedonhakijoita ja lukijoita. Lukijoiksi rekisteröityneitä on 150 000 henkilöä.

Tiloja2 Taidetta1

Tiloja3

Jykevän rakennuksen sisään kätkeytyy yllättävän viihtyisiä ja valoisia eri alojen lukusaleja palveluineen. Vaihtuvat ja pysyvät taidenäyttelyt antavat oman leimansa kirjastolle. Täällä kulttuuri ja sivistys yhdistyvät kirjastotyöhön konkreettisesti. Konserteille kirjasto ei ole vain tila, vaan kirjastolla on myös oma kuoro.

Viron kansalliskirjasto taltioi kulttuuria ja toimii sen näyteikkunana. Nykyhetkeen ja tulevaisuuteen se suuntautuu järjestämällä kirjastoalan täydennyskoulutusta ja tekemällä tutkimustyötä.

Konsultant MLasiovi
Lukutuoli MIkkuna

Marja Aho ja Merja Kauppinen

Tietoasiantuntijoita Joensuun kampuskirjastossa

Escher2

 

Mainokset

Saksan yhdistymisen 25-vuotisjuhlanäyttely Joensuun kampuskirjastossa

Saksojen yhdistymisestä tuli 3. lokakuuta 2015 kuluneeksi 25 vuotta. Tapahtuman johdosta Saksan Helsingin suurlähetystö on tuottanut posterinäyttelyn ”Tie Saksan yhdistymiseen”, jonka 20 julistetta valokuvineen ja teksteineen kertovat historiallisen yhdistymisen yksityiskohdista. Suomenkielinen näyttely saapui Joensuun kampuskirjastoon tiistaina 8.12… Näyttelyn videopodcasteja voi seurata QR-koodin avulla.WP_20151208_001

Posterinäyttely on esillä perjantaihin 18.12.2015 saakka kirjaston 1. kerroksen ala-aulassa. Samassa yhteydessä on mahdollista tutustua Saksan historiaa ja kulttuuria koskevaan kirjanäyttelyyn, jonka Itä-Suomen yliopiston kirjasto on valmistellut omista kokoelmistaan.

WP_20151208_002

Näyttelyn viralliset avajaiset pidetään perjantaina 11. joulukuuta 2015 klo 10. Näyttelyn avaa Saksan  suurlähettiläs Dorothee Janetzke-Wenzel. Tilaisuudessa on tarjolla glögiä ja stollenia.

Joensuun järjestelyistä vastaavat: Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuskirjasto, Joensuun Suomi–Saksa-yhdistys ja Itä-Suomen yliopiston saksan kielen oppiaine

Lisätietoja:

Tapani Toivanen, Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuskirjaston tietoasiantuntija, tapani.toivanen(at)uef.fi

Adrianmeren tuulia informaatiolukutaitoon

Kroatian Dubrovnikissa järjestettiin 20.-23.11.2014 järjestyksessään toinen informaatiolukutaitoon keskittyvä konferenssi, ECIL 2014 (European Conference on Information Literacy). Eurooppalaisten lisäksi oli osanotto runsasta mm. Pohjois-Amerikasta ja Lähi-idästä. Osanottajia oli lähes kolmesataa 53 maasta.

Konferenssin tarkoitusta ja tutkimuskohteita kuvaavalta sivulta löytyy tyrmäävä listaus informaatiolukutaidon lajeista, alalajeista ja informaatiolukutaitotutkimuksen näkökulmista. Niistä päätellen informaatiolukutaito kattaa koko elämänilmiöiden kirjon, vai mitä sanotte näistä esimerkeistä:

  • informaatiolukutaito (IL) ja elinikäinen oppiminen
  • media- ja informaatiolukutaito (MIL)

    Featured image

    Dubrovnikin vanha kaupunki. Yhden iltapäivän voi nipistää konferenssista, jotta ehtii tutustua kohteeseenkin. Kuva Marja Aho

  • kansalaislukutaito
  • tieteellinen lukutaito
  • tieteidenvälinen IL
  • visuaalinen lukutaito
  • terveyslukutaito
  • IL eri konteksteissa (terveys, juristiikka, jne.)
  • työpaikan informaatiolukutaito
  • IL uusien teknologien käytössä (Web 2.0, Web 3.0., mobiiliteknologiat)
  • IL eri ikäryhmissä, koulutustasoilla tai monikulttuurisissa tai eettisissä ja sosiaalisissa yhteyksissä
  • IL ja demokratia, kansalaisuus, kestävä kehitys, sosiaalinen media

Mitä on informaatiolukutaito?

Keynote- ja muiden puhujien esityksissä keskusteltiin paljon sen määrittelystä, onko termi tai ilmiö päässyt ummehtumaan sisäänpäin lämpiäväksi, onko se liian kirjastokeskeinen. Onko informaatiolukutaidon käytännön ja tutkimuksen välillä kuilu, ja syväkin? Keitä kaikkia informaatiolukutaito koskee?

Eräs pääpuhujista, professori Tefko Saracevic, kiteytti informaatiolukutaidon mielestäni osuvasti: “Viime kädessä informaatiolukutaitoisia ovat ne, jotka ovat oppineet, kuinka oppia.” Myös David Bawden esitti keynote-puheessaan, että kyse ei ole niinkään tiedollisista taidoista ja kyvyistä, vaan siitä, että ymmärtää ja pystyy sopeutumaan muuttuviin teknologioihin (ja niiden mahdollisuuksiin). Siihen tarvitaan koulutusta ja ohjausta.

Andrew Whitworth venytti perinteistä IL-käsitystä kirjastoista ulospäin. IL on kaikkia varten, mutta sallitaanko dialogi, moniäänisyys, rajojen yli yltävä yhteinen kehittäminen? Kirjastokeskeisyydestä pääsee Whitworthin mukaan eroon vetämällä mukaan ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi kriittisen pedagogiikan osaajia, ihmismaantieteen ja sosiologian opettajia, ammattiliittojen, opiskelija- ja kansalaisjärjestöjen osaajia.

Flipped, blended vai mixed?

Konferenssin ohjelma oli hyvin intensiivinen ja rakennettu siten, että yhteisten esitysten jälkeen oli useita rinnakkaisia sessioita. Teemoina oli mm. informaatiolukutaidon tutkimus ja teoreettinen konteksti, elinikäinen oppiminen, opetus, ohjaus. Kenties suosituimpia olivat opetuksen ja ohjauksen parhaisiin käytänteisiin perehtyvät esitykset. Opetuksen kehittämisajatusten tueksi kuulin esityksiä mm. hybridistä, sulautuvasta (blended) tai käänteisestä (flipped) opetuksesta. Opiskelija tutustuu peruspaketteihin ennen ensimmäistä kontaktiopetusta, jolloin voidaan keskittyä hands-on –harjoitteluun ja oppimiskeskusteluun. Ennakko- tai välitehtävät voivat koostua teksteistä, videoista, omien taitojen arvioinnista, pienistä tehtävistä tai kyselyistä, tai pelin keinoin. Esimerkkejä siitä, kuinka tiivistetty yhteistyö laitosten kanssa on parantanut opetusta, vertaisoppimisen ja –opettajuuden hyödyistä niin ikään. Avoimia IL-oppimateriaaleja kehitellään jo maailmalla, mm. Tallaghtin teknologisessa instituutissa Irlannissa. Useita esityksiä oli myös nuorten ja lasten sosiaalisen median ja aineistojen käytöstä (esim. UCLAn kirjaston Diane Mizrachin väitöskirjatutkimus kandivaiheessa olevien opiskelijoiden painetun/e-aineiston käytöstä).

Mitä uusia ajatuksia itsellä heräsi?

Featured image

Viimeisenä päivänä oli konferenssihotellin kahviterassilla jo väljää. Kuva Marja Aho

Itselleni on menneen syksyn suurin oivallus ollut, kuinka tiedontarpeet ja tiedonhaun välineet voivat muuttua kertaheitolla työelämään siirryttäessä. Suppeimmillaan – tai perinteisimmillään – liitämme informaatiolukutaidot lähinnä tiedonhakutaitoihin. Omassa ympäristössämme, yliopiston tiedonhaun opetuksessa ja ohjauksessa, olemme tähän asti keskittyneet akateemisen tiedon hakuun ja arviointiin sekä tieteellisen tiedon ja julkaisujen maailmaan. Opetus tähtää opiskelijan menestykselliseen suoriutumiseen tieteellisen tutkielman teossa sekä muussa opiskelussa ja yliopistosta valmistumiseen tehokkaasti opiskellen. Olisiko aika ajatella tarkemmin sitäkin, mitä yliopistosta käytännön työelämään pullahtava opiskelija tarvitsee? Mitä informaatiolukutaitoja ihmiset työelämässä tarvitsevat? Mitä taitoja työnantaja odottaa, mitkä voisivat olla työnhaussa ja työn suorittamisessa edullisia taitoja?

Mitä on informaatiolukutaito jatkuvan koulutuksen tai elinikäisen oppimisen (lifelong learning) mittakaavassa ja miten me olemme siinä mukana? Näihin kysymyksiin ei pysty vastaamaan yksin kirjasto, vaan yliopiston on rakennettava yhteistyötä eri suuntiin, kehitettävä yliopiston ohjausagendaa, kontakteja työnantajiin. (Samaa kysymystä käsiteltiin UEF Oppimisympäristöt 2020 -seminaarissa elokuussa 2014, esim. Jarkko Tirrosen tutkimus. Opiskelijat toivovat opetuksen sisällöiltä parempaa työelämärelevanssin ja työelämän tarpeiden huomioimista.)

Tärkeä siirtymävaihe on opiskelijalle sekin, kun hän tulee lukiosta tai muun väylän kautta yliopistoon. Tiedämmekö, millaiset ovat hänen IL-taitonsa ja -valmiutensa, ja millainen tuki silloin on tarpeen? Kuuluuko suomalaisen koulun opetussuunnitelmaan media- ja informaatiolukutaidon edistäminen, ja onko kouluissa resursseja ja osaamista? Miten ja mistä esimerkiksi alakoulun opettajat tai aineopettajat ohjaavat hakemaan, käyttämään ja arvioimaan aineistoja oppimisen tueksi? Mitä välineitä tai aineistoja heillä on käytettävissä? Ohjelmointitaitojen lisäämisestä koulujen opetussuunnitelmiin on ollut puhetta. Eiköhän ole tarpeen kartoittaa muidenkin IL-taitojen merkitystä ja tarvetta?

WP_20141020_023

Thordis Thorarinsdottir (oik.) ja Agusta Palsdottir Islannin yliopistosta kirjoittajan kanssa tervetulotilaisuudessa. Kuva Peter Birke

Konferenssilukutaitoa oppimassa

Dubrovnikiin lähtiessä koin, että minut oli lähetetty paitsi hakemaan asiatietoa ja oppia, myös näkemään ja oppimaan, kuinka suurissa kansainvälisissä konferensseissa toimitaan – ”konferenssilukutaitoa”. ECIL-konferenssin ilmapiiri oli avoin ja lämminhenkinen. Tuntematta kovin hyvin vastaavien tapahtumien tunnelmaa, yllätyin, kuinka helppoa oli lähestyä toisia osanottajia. Paikalla oli niin tutkijoita, informaatio-, kirjasto- ja media-alan asiantuntijoita, kouluttajia, eri alojen opettajia kuin päättäjiä. Oppiarvo tai asema ei ollut merkitsevä, vasta jälkikäteen käteen työnnetystä nimikortista saattoi käydä ilmi, että puheissa oli professori SejaSe. Niin ”virallisessa” kuin epävirallisemmassa ympäristössä oli luontevaa ryhtyä juttusille, ja ihmiset olivat kiinnostuneita toistensa taustoista, kiinnostuksen aiheista, tai konferenssin yhteisestä annista. Kokeneiden konferenssikettujen mukaan tämä konferenssi tuntuu saavuttaneen arvostetun aseman jo alussa, mikä ei ole aivan tavallista.

WP_20141022_005

Osanottajakartta. Kuva Marja Aho

Hedelmällisiä paikkoja unohtumattomille keskusteluille ja yhteisöllisyydelle soi ”virallisen” ohjelman ohella ulkopuolinen sosiaalinen ohjelma. Kahvi- ja lounastauot, bussimatkat illanviettoon tai lentokentälle, kaikki tilaisuudet olivat hyvässä käytössä. Samassa illallispöydässä tai tanssilattialla yhteislauluja hoilaten tutustuu toisiin eri tavoin kuin seminaarisalissa istuen.

Seuraava ECIL-konferenssi järjestetään Tallinnassa ensi syksynä. Teema on vihreä: Information Literacy, Media Literacy, Smart Lifestyle and Environmental Sustainability. Nyt on lähellä mahdollisuus lähteä suuremmallakin joukolla hakemaan innostusta ja eväitä omaan työhön!

Marja Aho
Tietoasiantuntija

EAHIL2014 Roomassa, osa 2

Matkaviikko jatkui valtuuston (council) kokouksen ja ensikertalaisten tapaamisen merkeissä. Ennen päivän virallista ohjelmaa pidimme tosin kolmen suomalaiskollegan kanssa pienet harjoitukset perjantain yhteisesitystämme varten.

Suomella, jolla on väkilukuun nähden suurehko jäsenmäärä EAHILissa, on maksimimäärä eli kolme valtuustopaikkaa. Kaikki Suomen valtuutetut Katri Larmo, Joui Leinonen ja Minna Liikala olivat paikalla kokouksessa, johon osallistui paikan päällä noin 30 ja etäyhteydellä Collaboraten avulla neljä councilloria sekä lähes koko hallitus. Oma roolini oli seurata online-osallistujien chatia ja välittää sitä kautta tulevat kysymykset muille.

Kokouksen asialistalla oli pääosin samoja asioita kuin hallituksenkin kokouksessa. Erilaisten raporttien lisäksi käytiin läpi sääntömuutosehdotuksia ja keskusteltiin uusista nettisivuista. Keskustelu oli avointa.

20140611-095142-35502693.jpg

Valtuuston kokous alkamassa. (Kuva: Ronald van Dieen)

Alkuillasta järjestettiin ISS:n kirjastossa First timers’ event, johon nimensä mukaisesti oli kutsuttu kaikki ensimmäistä kertaa EAHIL-tapahtumaan osallistuvat sekä hallitus, joka oli paikalla toivottamassa heidät tervetulleiksi yhdessä järjestäjien kanssa. Tapaamisessa oli noin 40 ensikertalaista, joista kaksi Suomesta. Lyhyen, keskusteluun innostavan ja rohkaisevan leikkimielisen tutustumistehtävän jälkeen tarjolla oli pientä syötävää ja juotavaa. Tunnelma oli mukavan rento ja epävirallinen.

 

20140611-091257-33177159.jpg

Matkalla kokoukseen oli mahdollisuus nähdä värikästä torielämää.

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö, KYSin tieteellinen kirjasto

EAHIL2014 Roomassa, osa 1

EAHIL (European Association for Health Information and Libraries) on eurooppalaisten, terveysalojen kirjasto- ja tietopalvelualan asiantuntijoiden järjestö. Jokin alan toimijoista — kirjasto, järjestö tai muu toimija — järjestää vuorovuosin konferenssin tai workshopin, johon kokoontuu yleensä 250-450 osallistujaa. Tämänvuotisen konferenssin Roomassa 11.-13.6. järjestää Istituto Superiore di Sànita (ISS).

Ennen konferenssia pidetään kokouksia ja järjestetään täydennyskoulutuskursseja. Tänään kokoontui toiseen vuotuisista kokouksistaan hallitus (board), jonka varsinainen jäsen olen nyt toista vuotta. Tätä nelivuotiskautta, jolla toimin myös varapuheenjohtajana (vice president) edelsi kaksivuotiskausi varajäsenenä ja sitä ennen olin valtuuston (council) jäsen.

Kokopäiväinen kokous oli täynnä kiinnostavia asioita, joista jäsenistölle näkyvimpänä järjestön Internet-sivujen täydellinen uudistaminen. Muita asioita olivat muiden muassa vaaliasiat, 25-vuotistutkimusapurahojen raportit, mahdolliset yhteistyökuviot muiden alan maanosajärjestöjen kanssa, vuotuisten matka-apurahojen myöntämiskriteerit, hallituksen vuosikello ja saadut ehdotukset lähivuosien konferensseiksi tai workshopeiksi.

Puheenjohtaja ja osa hallituksen jäsenistä vaihtuvat joka toinen vuosi vuoden alkupuoliskolla pidettävissä jäsenistön vaaleissa. Saimme juuri päättyneen sähköisen äänestyksen tulokset, jotka julkaistaan perjantaina pidettävässä yleiskokouksessa (general assembly).

 

20140609-152259-55379577.jpg

Kuvassa past president Peter Morgan, Anna Kågedal, Maurella Della Seta, president Marshall Dozier, honorary secretary Karen Buset, supervisor of the secretariat, observer Suzanne Bakker ja assistant editor of the Journal of EAHIL Federica Napolitani.

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö, KYSin tieteellinen kirjasto