Kesäluokkaretki Jyväskylään

Tervetuloa! Tietopalvelupäällikkö Mirja Laitinen ja informaatikko Irene Ylönen kättelevät Helena Silvennoinen-Kuikan ja Tomi Rostin. Kuva: Tapani Toivanen

”Miksei me koskaan käydä missään?”, oli tietoasiantuntijamme puuskahtanut esinaiselleen. Tästä kehkeytyi ajatus lähteä benchmarkkaamaan Jyväskylän yliopiston kirjaston tutkijapalveluita. Onhan kirjastomme tämän vuoden painopiste tutkijapalvelut eli tutkijoille ja tohtorikoulutettaville tarjottavien palveluiden kehittäminen. Muitakin yhteisiä intressejä meillä on, OKM antoi vastikään hankerahaa Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen kirjastojen yhteiselle avoimen rinnakkaistallentamisen kehittämishankkeelle.

Yhdeksänhenkinen luokkaretkueemme Joensuun ja Kuopion kampuksilta toivotettiin tervetulleeksi Seminaarinmäelle. Vilkas keskustelu alkoi jo esittelykierroksen aikana. Jyväskylän yliopiston kirjaston koulutustarjontaa esitteli koulutussuunnittelija Eeva Koponen. Tiedonhaun ja -hallinnan opetus on nykyään korkeakoulukirjastojen perustoiminto, mutta virkistävää on kuulla, miten samat asiat voi tehdä toisinkin. Omassa yliopistossamme olemme hyvissä asemissa: meidät on tunnustettu opetusta antavaksi yksiköksi. Suurin osa opetuksestamme sisältyy tiedekuntien opetussuunnitelmiin.

Eeva Koponen esittelemässä kirjaston koulutustarjontaa. Kuva: Tapani Toivanen

Palvelupaletti uusiksi – osaaminen uusiksi

Jyväskylän yliopiston kirjaston tutkijapalveluita koordinoi informaatikko Marja Kokko. Hänen esittelemänsä asiat ovat sinänsä tuttuja. Tarvitaan syventämistä ja syventymistä, jotta osaaminen kasvaisi ja selkiytyisi niin henkilökohtaisella kuin tarjottavien palveluiden tasolla. Mutta pitääkö kaikkien tietää kaikki, vai jotain kaikesta? Erikoistutaanko? Mennäänkö tieteenalakohtainen vastuu vai generalistinen tietoasiantuntijuus edellä?

Rinnakkaistallentamisprojektin alkuaskelia esitteli julkaisupäällikkö Pekka Olsbo. Nopeasti on huomattu, kuinka läheisesti tieteellinen julkaiseminen linkittyy tietopalveluihin, julkaisujen arviointiin, tiedonhankintaan ja -hallintaan. Kun kirjastot ovat nämä kontolleen ottaneet, muovaavat ne myös kirjasto-organisaatioita.

Yliopistojen toimintatavat ja trendit muovaavat myös kirjaston työskentelytapoja. Tietoammattilaisen työnkuva ei ole selkeä ja rajattu, kuten ehkä joskus on ollut. Työ monipuolistuu, pirstaloituu, nopeutuu.

Kirjastolaisen perustyötä on tietoaineistojen tiedonhankinta ja –hallinta, aineiston hankinta ja käyttöön saattaminen, painettu/elektroninen… Näistäkin on puhuttu jo pitkään: open access, avoin tiede, tutkimusetiikka, tekijänoikeudet. Tieteellinen julkaiseminen, julkaisujen arviointi, niiden vaikuttavuuden arviointi, tutkijan näkyvyys, bibliometriikka, altmetriikka, tutkimusdatan tallentaminen ja käyttö – tuttua asiaa sinänsä, mutta paljon on opiskeltavaa. Painopiste on siirtymässä julkaisemisen ja tieteen avoimuuden kysymyksiin. Tietoasiantuntija mieluummin ennakoi kuin seuraa trendejä. Tarvitaan uudistuneita palveluita ja toimintoja vastaamaan uusiin tarpeisiin.

Jyväskyläläisten ratkaisut antoivat hyvää pohjaa miettiä, kuinka edetä omien tutkijapalveluiden muotoilemisessa. Tällä hetkellä ne konkretisoituvat mm. tohtorikouluun sisältyvissä tiedonhaun sekä julkaisutoiminnan ja tutkimuksen arvioinnin kursseissa. Oppiaineille tarjotaan palveluita julkaisemiseen, tutkimusdatan hallintaan ja bibliometriseen analyysiin. Kirjaston tutkimuksen tuen verkkosivuille on kerätty ohjeita ja linkkejä, jotka tarjoavat paitsi tietoa, myös maistiaisia aiheen monimuotoisuudesta ja monimutkaisuudesta.

Yhdessä olemme enemmän kuin toistemme summa

Luokkaretkeläiset kirjaston kulmilla. Kuva: Tapani Toivanen

Verkkosivujen kautta voimme helposti vertailla ja tutkia toistemme palveluita, ja yhteydenotto on helppoa. Mutta kun tapaamme kasvokkain keskustellen, saamme huiman paljon ajatuksia, ideoita ja virkistynyttä mieltä. Yhtä mieltä olimme siitä, että verkostoituminen on yksi tärkeimpiä työkalujamme. Siinä kehitetään oman kirjaston ja koko kirjastoverkon työtä, tavoitteita ja osaamista. Siinä vastataan tutkimuksen, opetuksen ja opiskelun tarpeisiin. Nykyisin työnkuvaltaan lähin työtoveri saattaa löytyä toisesta yliopistokirjastosta.Kiitämme lämpimästi Jyväskylän yliopiston kirjaston kollegoita antoisasta kohtaamisesta! Pidämme mielessä suunnitelmat lähteä yhdessä alan konferensseihin. Jyväskylän kesä riehaannutti meidät paluuretkeläiset vielä nauttimaan toistemme iloisesta seurasta ja tiivistämään keskinäistä verkostoamme.

Marja Aho

Tietoasiantuntija/Opetus- ja tietopalvelut

Liisan seikkailut ihmemaassa

BMF ry:n kevätseminaari Let’s Get Research Minded! – johdatuksia tutkimuksen tekemisen ymmärtämiseen ja tutkimusmenetelmiin johdatti nimensä mukaisesti meidät kuulijat tutkijan rooliin tutkimuksen pyörteissä. Oli mielenkiintoista kuulla oman alan (informaatiotutkimuksen) tutkijoiden näkemyksiä ja kokemuksia väitöskirjan teosta ja tutkimusryhmässä toimimisesta. Luulen, että moni osallistuja peilasi samalla omaa osaamistaan ja uusia osaamisvaatimuksia kuten itse tuli tehtyä.

Seminaarissa puhuneet tutkijat eivät toimineet perinteisessä tietoasiantuntijan roolissa, kuten tiedonhaun asiantuntijana, vaan rooli oli moninaisempi. Toki jo väitöskirjan teko asettaa erilaiset raamit toiminnalle, mutta nyt tutkijat pääsivät soluttautumaan toden teolla monitieteisiin tutkimusryhmiin ja vaihteleviin haastattelutilainteisiin sekä hyödyntämään ja kehittämään omaa osaamistaan mm. erilaisten tilastollisten menetelmien kanssa. Tutkijoilla oli selvä sanoma meille kuulijoille: ”sinä osaat ja pystyt!”.

Metaforisesti itselleni tuli jälkikäteen mieleen Liisan seikkailut ihmemaassa. Tutkijana hyppäät osin vieraaseen, moni-ilmeiseen maailmaan. Matkan varrella tulee paitsi uusia myös aivan yllätyksellisiä asioita. Kieli käsitteineenkin voi olla vierasta puhumattakaan muista elementeistä. Jos ei nyt aivan hullu Hatuntekijä tule vastaan, niin karkeasti sanoen tuttu logiikka ei aina päde.

Tutkijan otetta voi soveltaa hyvin myös omien tai työyhteisön työkäytäntöjen kehittämisessä.  Hyviä oivalluksia tähän tarjosi Hanna Lahtisen esiintuoma tutkiva ja kehittävä työote. Kuten päivän esitelmöijät toivat esiin, itsellä ja omalla ammattikunnalla on paljon annettavaa. On vain tunnistettava osaaminen, markkinoitava ja verkostoiduttava aiempaa aktiivisemmin.  Monitieteisyys rikastuttaa paitsi tutkimusta, myös työelämää.

Mari Elisa Kuusniemi osallisti kuulijat mukaan esitykseensä Tuuli-projektista.

Seminaarin viimeisin esitys Kuulumisia Tuuli-projektista vastasi omalta osaltaan hyvin päivän teemaa ja johdatti meidät ajankohtaisten asioiden äärelle. Tuuli-projektissa kehitetään yhteistä, kansallista työkalua tutkimusorganisaatioille ja tutkijayhteisöille datahallintasuunnitelmien laadintaan. Tuuli-projekti on osa laajempaa Avoin tiede ja tutkimus-hanketta.

Seminaarin ohjelma.
Seminaarin esitykset.

Kirsi Salmi, tietoasiantuntija, KYSin tieteellinen kirjasto

Näyttöön perustuva toiminta kuuluu kaikille — Terveysalan II kansallinen näyttöön perustuvan toiminnan symposium

Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) järjesti Helsingissä 5.2.2015 yhdessä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) sekä Metropolia-ammattikorkeakoulun kanssa toisen Terveysalan kansallisen näyttöön perustuvan toiminnan symposiumin. Teemana oli näyttöön perustuvan toiminnan implementointi.

Symposium on alkamassa

Symposiumissa oli aamupäivällä kaikille yhteinen osuus: Järjestäjien edustajien avattua tilaisuuden toi valtiovallan eli STM:n tervehdyksen johtaja Taru Koivisto luomalla katsauksen sote-uudistukseen näyttöön perustuvan toiminnan kannalta. Kolme implementoitia eri näkökulmista tarkastellutta esitystä — Arja Holopaisen Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi eurooppalaisesta näkökulmasta, Sanna Salanterän Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi tieteentekijän näkökulmasta ja Pirjo Kejosen Näyttöön perustuva toiminta Suomessa – implementointi hoidon tulosten näkökulmasta — antoivat yhdessä kattavan kokonaiskuvan näyttöön perustuvan toiminnan jalkauttamisen vaiheista ja tilanteesta.

Yhteistyöllä kohti yhteinäisiä näyttöön perustuvia käytäntöjä

Terveydenhuollon kustannukset ovat suuria. Näyttöön perustuvalla toiminnalla tavoitellaan mm. yhtenäisyyttä, tehokuutta ja tasa-arvoisuutta.

Lounaan jälkeen osallistujat jakautuivat kahteen eri teemasessioon: Näyttöön perustuva toiminta tutkimuksen ja koulutuksen näkökulmasta & Näyttöön perustuva toiminta kliinisessä päätöksenteossa. Puhuin teemasessiossa Näyttöön perustuva toiminta tutkimuksen ja koulutuksen näkökulmasta aiheenani Näyttöön perustuva hoitotyö näkyväksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa – tietoasiantuntijan rooli. Session toinen puhuja Tuula-Maria Rintala kertoi, miten näyttöön perustuva toiminta näkyy ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmissa ja opetuksessa, ja lopuksi Käypä hoidon päätoimittaja Jorma Komulainen loi hauskan mutta asiallisen katsauksen Näyttöhaukat-verkoston toimintaan.

Näyttöhaukat on verkosto.

Seminaari päättyi Tuomas Enbusken juontamaan vilkkaaseen paneelikeskusteluun aiheesta Missä menee asiantuntijan autonomian ja yhtenäisten toimintamallien raja?, panelisteina Hannu Halila Suomen Lääkäriliitosta, Merja Merasto, Suomen sairaanhoitajaliitosta, Eeva-Liisa Moisio Satakunnan ammattikorkeakoulusta, Silja Paavola SuPerista, Anne Pitkäranta Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta ja Riitta Simoila Helsingin sosiaali- ja terveysvirastosta.

Symposiumissa oli käytössä kätevä viestiseinä jolle sai kommentteja sekä twiittaamalla että tekstaamalla.

Tauoilla oli mahdollisuus tutustuaa posterinäyttelyyn ja verkostoitua. Symposiumin kuulijoista suurin osa oli terveydenhoitoalan ihmisiä tutkijoista ja johtajista kouluttajiin ja käytännön työntekijöihin. Muita kirjasto- ja tietopalvelualan ihmisiä en ainakaan havainnut, vaikka hyvä meidän on osallistua muihinkin kuin oman alamme seminaareihin. Symposiumin yhtenä tavoitteena oli osoittaa, että näyttöön perustuva toiminta kuuluu kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon eri tehtävissä toimiville riippumatta siitä, mihin ammattiryhmään he kuuluvat — siis myös meille, jotka heitä ohjaamme ja koulutamme tiedonhaussa.

Posterinäytely

• Symposiumin ohjelma.
• Symposiumin twiitit.
• Symposiumin esitykset ovat valitettavasti salasanan takana vain osallistujien saatavilla.
• Kolmas terveysalan kansallinen näyttöön perustuvan toiminnan symposium järjestetään 9.2.2017.

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö, KYSin tieteellinen kirjasto

Bibliometriikan aakkoset yliopistomaailmassa

Lyhyesti sanottuna bibliometriikka tarkoittaa julkaisutoiminnan tilastollista analyysiä. Monen ensireaktio bibliometriikkaan on ”tylsää”, mutta kun asiaan vähänkin paneutuu, aihe on ajankohtaisuudessaan keskustelua herättävä, suorastaan hektinen. Tämä kävi hyvin ilmi myös Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM), Suomen yliopistokirjastojen neuvoston (SYN) ja CSC -Tieteen tietotekniikan keskuksen 7.10.2014 järjestetyssä Bibliometriikka ja tutkimuksen arviointi – seminaarissa.

Yliopistomaailmassa tutkimuksen määrää ja laatua mitataan etenkin tutkijoiden tuottamilla tutkimusjulkaisuilla ja tässä kohtaa bibliometriikka tulee kuvioon mukaan. OKM kerää vuosittain tiedot yliopistojen julkaisuista ja saatuja tietoja käytetään paitsi yliopistotutkimuksen rakenteen ja kehityksen seurannassa, myös yliopistojen perusrahoituksen jakokriteerinä. Tätä taustaa vasten julkaisutoiminnan mittaamisen merkitys korostuu ymmärrettävästi.

Mistä bibliometriikassa on kyse? Mitä bibliometriset luvut ovat käytännössä? Tunnetuimmat indikaattorit ovat esimerkiksi viittausanalyyseissä saadut luvut, joista selviää, kuinka paljon tutkijan artikkeleihin on viitattu muissa artikkeleissa. H-indeksillä mitataan yksittäisen tutkijan julkaisutehokkuutta ja julkaisujen merkittävyyttä. Impact factor-luku määrittää tieteellisen lehden arvon kuvaamalla artikkelin saamat siteeraukset keskimäärin yhden vuoden aikana. Jufo-luokitus taas on ns. kansallinen impact factor, kaikki tieteenalat kattava tasoluokitus erityyppisille julkaisukanaville (tieteellisille lehdille, sarjoille, konferensseille ja kirjakustantajille).

Bibliometriset luvut toimivat vaikuttavuus- ja tuottavuusmittareina. Tutkimusta voidaan arvottaa paitsi yliopistoittain, myös tieteenaloittain tutkijan ja organisaation tasolla. Pohja-aineistona toimivaa massiivista raakadataa hankitaan kansainvälisiltä kustantajilta (mm. Thomson Reuters ja Elsevier), kotimaisella kentällä raakadataa Suomen korkeakoulujen julkaisutiedoista tuottaa CSC. Usein myös laskenta- ja analysointipalvelut ostetaan ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Eurooppalaisista yliopistoista Leidenin yliopisto on erikoistunut tämän tyyppisen vertailutiedon tuottamisessa. Erinäiset taulukot ja kuviot kertovat näennäisen helposti tieteen laadusta, tieteidenvälisyydestä, fokusoitumisesta ja kansainvälisestä verkostoitumisesta. 

Kuten seminaarissa tuli esiin, alan asiantuntijat tietävät kyllä, ettei lukuja voi tulkita mekaanisesti eivätkä ne ole millään lailla yksiselitteisiä. Bibliometrisiin menetelmiin, kuten viittausanalyysiin liittyy paljon myös kritiikkiä ja ongelmia, ja esimerkiksi yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien kannalta viittausanalyysit Web of Science- ja Scopus-tietokannoista ovat rajallisia. Bibliometriikka vaatii paitsi osaamista, myös harkintaa ja varovaisuutta, sillä ylitulkinnan vaara on ilmeinen.

Pia Vuolanto Tampereen yliopistosta kertoi, miten bibliometriikkaa on käytetty kuuden suomalaisen yliopiston tutkimusarvioinneissa. Lopputulema oli se, että tutkimuksen arvioinnin käytännöt vaihtelevat yliopistoittain ja vaikka bibliometriikka on monipuolista, niin laskenta on toteutettu eri tavalla eivätkä tulokset ole vertailtavissa.

Samaa kertoi myös Päivi Kytömäen esittelemä Suomen yliopistokirjastojen neuvoston tutkimuksen tuen verkoston kysely, jossa kartoitettiin bibliometrisiä toimeksiantoja 1,5 vuoden ajalta yliopistokirjastoissa. Tilastointi ei ole vielä kaikissa kirjastoissa yhdenmukaista tai kattavaa. Mielenkiintoista kuultavaa oli, miten erilaisiin tarkoituksiin analyyseja käytetään: yliopiston tai tiedekunnan sisäiseen rahanjakoon, rekrytointiin, yksiköitten vertailuun jne.

Bibliometriikan sovelluksista kertoo myös Suomen Akatemian Tieteen tila – hanke, jossa tarkastellaan Suomen yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimustoiminnan edellytyksiä ja tuloksia organisaatioittain ja tieteenaloittain. Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen (RUSE) analysoinnit sekä VTT:n tarkastelut tuovat myös mielenkiintoisen lisän keskusteluun. Voit klikata näihin ja päivän muihin esityksiin itsesi tästä: esitysmateriaalit.

Seminaarissa esiintyneessä keskustelussa oltiin yksimielisiä siitä, että tarvitaan kansallista yhteistyötä laskenta- ja tiedonantamiskäytäntöjen (tilastointi) yhtenäistämiseksi. Kauhukuvana, tosin tuskin todennäköisenä on, että indikaattorit alkavat ohjata tiedemaailmaa ja julkaisupolitiikkaa niin, että tutkimusyhteistyö vinoutuu paitsi eri tieteissä ja tieteiden kesken, myös yliopiston sisällä, kansallisesti ja kansainvälisestikin.

 

Tomi Rosti ja Kirsi Salmi, tietoasiantuntijat, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Scholar Chart — Terkon metriikkapalvelu

Helsingin yliopiston Meilahden kampuskirjasto Terkko ylläpitää Scholar Chart -palvelua, reaaliaikaista näkymää suomalaiseen lääketieteelliseen tutkimus- ja julkaisutoimintaan.

Scholar Chart kertoo muun muassa

• mitä lääketieteen aiheita Suomessa ja kussakin ylopistossa tutkitaan eniten
• missä lehdissä suomalaiset lääketieteen tutkijat julkaisevat eniten
• tutkijoiden eniten siteeratut artikkelit
• että maassamme on useita tutkijoita, jotka julkaisevat vähintään yhden artikkelin joka viikko
• kuka julkaisee ahkerimmin missäkin suomalaisessa lääke-/terveystieteen tiedekunnassa
  

  Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden lukuja ja aiheita

Palveluun kuuluu Terkko Factor, maailman ainoa metriikkapalvelu, joka yhdistää Impact Factorin (Web of Science), SJR:n (Scopus), Julkaisufoorumin (Jufo) ja artikkelien kokonaismäärän yhdeksi vertailuluvuksi. Voit myös järjestää listan kunkin eri muuttujan mukaiseksi klikkaamalla sarakkeen otsikkoa.

Tutustu suomalaiseen lääketieteelliseen tutkimus- ja julkaisutoimintaan monesta perspektiivistä Scholar Chartin avulla.

 

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö (tietoasiantuntija)

 

Eettisyys ihmistyössä

 

 

Kuopiossa 13. – 14.2.2014 Itä-Suomen yliopistolla järjestettävien päivien teemana oli eettisyys ihmistyössä. Koska eettisyys on sosiaalityötä ja laajemmin yhteiskuntaa laajasti läpäisevä teema, päivillä tarkasteltiin eettisyyttä moninäkökulmaisesti.  Itä-Suomen yliopiston ja Sosiaalitutkimuksen seuran järjestämä tapahtuma kokosi yhteen noin 300 sosiaalityön ja -alan tutkijaa, opiskelijaa ja asiantuntijaa.

Päivien kotisivu: http://www.uef.fi/fi/yhteiskuntatieteet/sosiaalityon-tutkimuksen-paivat

Keskustelua käytiin myös Facebookissa ja Twitterissä #sttpv

Päivien abstraktikirja: Häkälä, Niina (toim.) Eettisyys ihmistyössä. Abstraktikirja XVI Sosiaalityön tutkimuksen päivät Kuopiossa 13.–14.2.2014

Kuopion kampus, suuri luentosali to 13.2.2014

Olin mukana päivillä torstaina ja kokemus oli mielenkiintoinen. Pääpuhujana oli brittiläinen professori Brian Littlechild, joka tarkasteli tutkimuseettisiä kysymyksiä otsikolla ”The place of ethics in social work research. Iltapäivän luennoitsijoita olivat emeritus professori Pauli Niemelä, joka luennoi ihmisarvon ja sosiaalityön suhteesta sekä filosofian yliopistolehtori Elisa Aaltonen, joka esitelmöi empatian merkityksestä moraalisena toimijana.

Tutkimuksen päivien toisena päivänä kokoontui työryhmiä ja professori Brian Littlechild luennoi opiskelijoille aiheesta ”Applying professional standards in education and practice from an ethical viewpoint: Creating positive professional space for good practice”.

Pauli Niemelän luento oli ajatuksia herättävä. Hän pohti mm. Mitä on asiakkaan ihmisarvo erilaisissa sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa?  Kuinka hyvin toteutamme ihmisarvoa? Meillä kirjastossakin on aihetta sivuttu ja keskusteltu asiakkaan kohtaamisesta asiakaspalvelutilanteissa. Olemme mm. tehneet asiakaspalvelun eettiset säännöt.

Niemelä käytti analyysissään Erwing Goffmanin teoriaa ”kasvoista” ja ”kasvojen säilyttämisestä”. Goffmanin mukaan, jokaisella on ”kasvot” ja jokainen pyrkii säilyttämään ”kasvonsa” sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, jokaisessa sosiaalisessa kohtaamisessa. Niemelän mukaan ihmisarvo sosiaalityössä realisoituu siinä, miten asiakas tulee kohdatuksi ja miten hän tuon kohtaamisen kokee sekä miten hän säilyttää ihmisarvoiset ”kasvonsa” tuossa tilanteessa.  Meillä jokaisella on taipumus toimia tilanteessa oman etiikan, valitsemamme linjan eli tavan mukaan.  Tämä tapa toimia ilmaisee näkemyksemme tilanteesta ja arvioinnin itsestämme ja tilanteen muista henkilöistä. Niemelän mukaan jokainen kohtaaminen toisen ihmisen kanssa on ihmisarvon kanssa työskentelyä – ihmiset toimivat suhteessa toisiinsa.  Tämä on tuttua myös meille jokaiselle kirjastolaiselle, kun kohtaamme asiakkaitamme päivittäin.

Lisää voi lukea maaliskuussa 2014 ilmestyvästä kirjasta:

Niemelä: Systemaattinen ihmiskäsitys

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuula Rissanen ma.tietoasiantuntija, Opetus- ja tietopalvelu, Kuopion kampus