Viron kansalliskirjastoon tutustumassa

Kirjastomme tietoasiantuntijoita osallistui Euroopan informaatiolukutaitokonferenssiin (ECIL) Tallinnassa kuluneena syksynä, ja siinä yhteydessä tarjoutui tilaisuus tutustua naapurimaan kansalliskirjastoon (Eesti Rahvusraamatukogu). Baltian maiden suurin kirjastokompleksi käsittää kahdeksan kerrosta, joista kaksi sijaitsee maan alla.

Rakennus2

Rakennusmateriaali on samaa harmaata kalkkikiveä, kuin Tallinnan keskiaikaiset talot vanhassa kaupungissa. Rakennuksen suunnitteli Raine Karp, sisustussuunnittelu on Sulev Vahtran. Rakentaminen aloitettiin jo neuvostoaikaan 1985, ja kirjasto suunniteltiin ajan tyyliin suureelliseksi. Se saatiin valmiiksi 1993 uudestaan itsenäistyneessä Virossa. Valtavan rakennuksen tarpeellisuus ja ylläpitokustannukset herättävät edelleen keskustelua.

Kirjasto esittelee näyttelyin kokoelmiaan ja virolaista kulttuuriperintöä. Talo käsittää viisi eri galleriaa, minkä lisäksi siellä on täysin varusteltu konferenssisali, teatterisali ja ravintola. Lukusaleja on 20, ja niissä 600 lukupaikkaa. Henkilökunnan määrä on yli 300.

Kirjastolainen1 Opas Kirjastolainen2

Kokoelmien perustana on Viron parlamentin kirjasto, joka aloitti toimintansa 1918. Nykyään kokoelmat käsittävät lähes kaksi miljoonaa painettua kirjaa sekä aikakauslehtiä, karttoja, nuotteja, av-aineistoa ja taideteoksia. Lisäksi on sähköistä materiaalia, joka mukaan lukien teoksia on kaikkiaan yli kolme miljoonaa. Kirjaston tilat on mitoitettu jopa viidelle miljoonalle painetulle kirjalle.

Kansalliskirjaston tehtävänä on koota ja säilyttää kaikki Virossa ilmestyneet, viroksi tai Virosta kertovat julkaisut. Se toimii myös parlamentin kirjastona, tieteellisenä kirjastona ja kirjastolaitoksen tietokeskuksena sekä näyttelyjä, konsertteja ja konferensseja järjestävänä kulttuurikeskuksena. Se palvelee tiedonhakijoita ja lukijoita. Lukijoiksi rekisteröityneitä on 150 000 henkilöä.

Tiloja2 Taidetta1

Tiloja3

Jykevän rakennuksen sisään kätkeytyy yllättävän viihtyisiä ja valoisia eri alojen lukusaleja palveluineen. Vaihtuvat ja pysyvät taidenäyttelyt antavat oman leimansa kirjastolle. Täällä kulttuuri ja sivistys yhdistyvät kirjastotyöhön konkreettisesti. Konserteille kirjasto ei ole vain tila, vaan kirjastolla on myös oma kuoro.

Viron kansalliskirjasto taltioi kulttuuria ja toimii sen näyteikkunana. Nykyhetkeen ja tulevaisuuteen se suuntautuu järjestämällä kirjastoalan täydennyskoulutusta ja tekemällä tutkimustyötä.

Konsultant MLasiovi
Lukutuoli MIkkuna

Marja Aho ja Merja Kauppinen

Tietoasiantuntijoita Joensuun kampuskirjastossa

Escher2

 

Mainokset

Muuttuvat ja muuttavat kirjastot – IFLA 2015 Kapkaupungissa

Vuoden 2015 kansainvälinen kirjasto- ja informaatioalan järjestöjen konferenssi – järjestyksessään jo 81. – järjestettiin Kapkaupungissa, Etelä-Afrikassa. Konferenssin teema oli: dynaamiset kirjastot – saatavuus, kehitys ja muutos. Teemassa korostui erityisesti kehittyvien maiden ja IFLAn strategisen työn painopistealueet. Järjestö on viime vuosina pyrkinyt entistä enemmän vaikuttamaan poliittisiin päätöksentekijöihin ja kirjastoalan kehitykseen vaikuttaviin globaaleihin asioihin sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla.

Kohti kestävää kirjastoa

Kohti kestävää kirjastoa

 

Afrikassa on suuri tarve tulla osaamisessa samalle tasolle kehittyneiden maiden kanssa ja samalla haetaan myös talouden ja elintason nousua vuoteen 2030 mennessä. Pakostakin joutui vertailemaan paikallista strategista ja monikulttuurista suuntautumista tulevaisuuteen tämän hetken Suomen näköalattomuuteen ja impivaaralaisuuden lisääntymiseen.

 

Kirjastojen vaikuttavuuden arviointi

 

Kirjastojen kannalta suurin muutos informaation jakelussa ja käytössä on tapahtumassa suurten datamassojen hallinnassa ja välineissä. Ensinnäkin näiden taitojen hallitseminen antaa tulevaisuudessa mahdollisuuden sekä hallita että hyödyntää tietovarantoja ja toiseksi, nämä osaamisvaatimukset ovat synnyttämässä uutta kuilua niiden välillä, jotka kykenevät hallitsemaan ja hyödyntämään datamassoja ja niiden välillä, joita tällaisella toiminnalla pystytään hallitsemaan. Tutkimuskirjastoissa sen vuoksi tutkimustulosten ja julkaisujen avoin saatavuus ja käyttö tulevat entistä tärkeämmiksi tavoitteiksi.

Yhdysvaltalainen Elliott Shore esitti radikaaleja uusia tapoja mitata kirjastojen toimintaa: kustannusten välttämismittari (= turhat investoinnit ja kulut pois), yhteistyön ja verkostoitumisen mittari, sopivuus kehysorganisaation toimintaan –mittari eli kuinka hyvin jalkaudutaan ja integroidutaan kehysorganisaatioon ja käyttäjien tapaan toimia. Jos näitä vertaa kirjastojen perinteiseen tapaan tuottaa suuria tilastolukuja ilman arviota toiminnallisesta vaikuttavuudesta, voi ymmärtää kuinka suuri kirjastojen toimintaympäristön muutos on tapahtumassa.

Meneillään on lopullinen paradigman muutos fyysisten kappaleiden hallinnoimisesta monipuoliseen aineiston yhteiskäyttöön ja tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksien hyödyntäminen näiden palveluiden tuottamisessa. Tämä tarkoittaa kirjastoille myös sekä resurssien järkevää ja kestävää käyttöä että täysin uudenlaista verkostoitumisen tapaa.

 

Digitaalinen tiede ja talouden haasteet puhuttivat komiteatyössä

 

Osallistuin kahden komitean työhön konferenssin aikana. Päällimmäiseksi molemmissa – aineistojen yhteiskäyttö ja akateemiset kirjastot – nousi jo usein edelläkin toistunut digitaalisen tieteen ja tutkimuksen tulosten jakelun haasteet ja mahdollisuudet. Kaukolainaus- ja kokoelmatyöpuhe on siirtymässä resurssien jakamis- ja yhteistyö puheeksi. Taloudelliset haasteet kaikkialla maailmassa ovat kirjastot pakottaneet sopeuttamaan toimintojaan – ”vähemmän on enemmän” kuului useassa puheenvuorossa.

Komiteatyötä IFLAssa

Komiteatyötä IFLAssa

 

Pidin konferenssissa esitelmän yliopistomme ja kolmen afrikkalaisen yliopiston yhteistyöhankkeesta kansanterveystieteen tutkimuksen, opetuksen ja palveluiden kehittämishankkeesta. Esitys löytyy täältä: http://library.ifla.org/1275/1/180-joachim-en.pdf

 

Jarmo Saarti

kirjaston johtaja

Adrianmeren tuulia informaatiolukutaitoon

Kroatian Dubrovnikissa järjestettiin 20.-23.11.2014 järjestyksessään toinen informaatiolukutaitoon keskittyvä konferenssi, ECIL 2014 (European Conference on Information Literacy). Eurooppalaisten lisäksi oli osanotto runsasta mm. Pohjois-Amerikasta ja Lähi-idästä. Osanottajia oli lähes kolmesataa 53 maasta.

Konferenssin tarkoitusta ja tutkimuskohteita kuvaavalta sivulta löytyy tyrmäävä listaus informaatiolukutaidon lajeista, alalajeista ja informaatiolukutaitotutkimuksen näkökulmista. Niistä päätellen informaatiolukutaito kattaa koko elämänilmiöiden kirjon, vai mitä sanotte näistä esimerkeistä:

  • informaatiolukutaito (IL) ja elinikäinen oppiminen
  • media- ja informaatiolukutaito (MIL)

    Featured image

    Dubrovnikin vanha kaupunki. Yhden iltapäivän voi nipistää konferenssista, jotta ehtii tutustua kohteeseenkin. Kuva Marja Aho

  • kansalaislukutaito
  • tieteellinen lukutaito
  • tieteidenvälinen IL
  • visuaalinen lukutaito
  • terveyslukutaito
  • IL eri konteksteissa (terveys, juristiikka, jne.)
  • työpaikan informaatiolukutaito
  • IL uusien teknologien käytössä (Web 2.0, Web 3.0., mobiiliteknologiat)
  • IL eri ikäryhmissä, koulutustasoilla tai monikulttuurisissa tai eettisissä ja sosiaalisissa yhteyksissä
  • IL ja demokratia, kansalaisuus, kestävä kehitys, sosiaalinen media

Mitä on informaatiolukutaito?

Keynote- ja muiden puhujien esityksissä keskusteltiin paljon sen määrittelystä, onko termi tai ilmiö päässyt ummehtumaan sisäänpäin lämpiäväksi, onko se liian kirjastokeskeinen. Onko informaatiolukutaidon käytännön ja tutkimuksen välillä kuilu, ja syväkin? Keitä kaikkia informaatiolukutaito koskee?

Eräs pääpuhujista, professori Tefko Saracevic, kiteytti informaatiolukutaidon mielestäni osuvasti: “Viime kädessä informaatiolukutaitoisia ovat ne, jotka ovat oppineet, kuinka oppia.” Myös David Bawden esitti keynote-puheessaan, että kyse ei ole niinkään tiedollisista taidoista ja kyvyistä, vaan siitä, että ymmärtää ja pystyy sopeutumaan muuttuviin teknologioihin (ja niiden mahdollisuuksiin). Siihen tarvitaan koulutusta ja ohjausta.

Andrew Whitworth venytti perinteistä IL-käsitystä kirjastoista ulospäin. IL on kaikkia varten, mutta sallitaanko dialogi, moniäänisyys, rajojen yli yltävä yhteinen kehittäminen? Kirjastokeskeisyydestä pääsee Whitworthin mukaan eroon vetämällä mukaan ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi kriittisen pedagogiikan osaajia, ihmismaantieteen ja sosiologian opettajia, ammattiliittojen, opiskelija- ja kansalaisjärjestöjen osaajia.

Flipped, blended vai mixed?

Konferenssin ohjelma oli hyvin intensiivinen ja rakennettu siten, että yhteisten esitysten jälkeen oli useita rinnakkaisia sessioita. Teemoina oli mm. informaatiolukutaidon tutkimus ja teoreettinen konteksti, elinikäinen oppiminen, opetus, ohjaus. Kenties suosituimpia olivat opetuksen ja ohjauksen parhaisiin käytänteisiin perehtyvät esitykset. Opetuksen kehittämisajatusten tueksi kuulin esityksiä mm. hybridistä, sulautuvasta (blended) tai käänteisestä (flipped) opetuksesta. Opiskelija tutustuu peruspaketteihin ennen ensimmäistä kontaktiopetusta, jolloin voidaan keskittyä hands-on –harjoitteluun ja oppimiskeskusteluun. Ennakko- tai välitehtävät voivat koostua teksteistä, videoista, omien taitojen arvioinnista, pienistä tehtävistä tai kyselyistä, tai pelin keinoin. Esimerkkejä siitä, kuinka tiivistetty yhteistyö laitosten kanssa on parantanut opetusta, vertaisoppimisen ja –opettajuuden hyödyistä niin ikään. Avoimia IL-oppimateriaaleja kehitellään jo maailmalla, mm. Tallaghtin teknologisessa instituutissa Irlannissa. Useita esityksiä oli myös nuorten ja lasten sosiaalisen median ja aineistojen käytöstä (esim. UCLAn kirjaston Diane Mizrachin väitöskirjatutkimus kandivaiheessa olevien opiskelijoiden painetun/e-aineiston käytöstä).

Mitä uusia ajatuksia itsellä heräsi?

Featured image

Viimeisenä päivänä oli konferenssihotellin kahviterassilla jo väljää. Kuva Marja Aho

Itselleni on menneen syksyn suurin oivallus ollut, kuinka tiedontarpeet ja tiedonhaun välineet voivat muuttua kertaheitolla työelämään siirryttäessä. Suppeimmillaan – tai perinteisimmillään – liitämme informaatiolukutaidot lähinnä tiedonhakutaitoihin. Omassa ympäristössämme, yliopiston tiedonhaun opetuksessa ja ohjauksessa, olemme tähän asti keskittyneet akateemisen tiedon hakuun ja arviointiin sekä tieteellisen tiedon ja julkaisujen maailmaan. Opetus tähtää opiskelijan menestykselliseen suoriutumiseen tieteellisen tutkielman teossa sekä muussa opiskelussa ja yliopistosta valmistumiseen tehokkaasti opiskellen. Olisiko aika ajatella tarkemmin sitäkin, mitä yliopistosta käytännön työelämään pullahtava opiskelija tarvitsee? Mitä informaatiolukutaitoja ihmiset työelämässä tarvitsevat? Mitä taitoja työnantaja odottaa, mitkä voisivat olla työnhaussa ja työn suorittamisessa edullisia taitoja?

Mitä on informaatiolukutaito jatkuvan koulutuksen tai elinikäisen oppimisen (lifelong learning) mittakaavassa ja miten me olemme siinä mukana? Näihin kysymyksiin ei pysty vastaamaan yksin kirjasto, vaan yliopiston on rakennettava yhteistyötä eri suuntiin, kehitettävä yliopiston ohjausagendaa, kontakteja työnantajiin. (Samaa kysymystä käsiteltiin UEF Oppimisympäristöt 2020 -seminaarissa elokuussa 2014, esim. Jarkko Tirrosen tutkimus. Opiskelijat toivovat opetuksen sisällöiltä parempaa työelämärelevanssin ja työelämän tarpeiden huomioimista.)

Tärkeä siirtymävaihe on opiskelijalle sekin, kun hän tulee lukiosta tai muun väylän kautta yliopistoon. Tiedämmekö, millaiset ovat hänen IL-taitonsa ja -valmiutensa, ja millainen tuki silloin on tarpeen? Kuuluuko suomalaisen koulun opetussuunnitelmaan media- ja informaatiolukutaidon edistäminen, ja onko kouluissa resursseja ja osaamista? Miten ja mistä esimerkiksi alakoulun opettajat tai aineopettajat ohjaavat hakemaan, käyttämään ja arvioimaan aineistoja oppimisen tueksi? Mitä välineitä tai aineistoja heillä on käytettävissä? Ohjelmointitaitojen lisäämisestä koulujen opetussuunnitelmiin on ollut puhetta. Eiköhän ole tarpeen kartoittaa muidenkin IL-taitojen merkitystä ja tarvetta?

WP_20141020_023

Thordis Thorarinsdottir (oik.) ja Agusta Palsdottir Islannin yliopistosta kirjoittajan kanssa tervetulotilaisuudessa. Kuva Peter Birke

Konferenssilukutaitoa oppimassa

Dubrovnikiin lähtiessä koin, että minut oli lähetetty paitsi hakemaan asiatietoa ja oppia, myös näkemään ja oppimaan, kuinka suurissa kansainvälisissä konferensseissa toimitaan – ”konferenssilukutaitoa”. ECIL-konferenssin ilmapiiri oli avoin ja lämminhenkinen. Tuntematta kovin hyvin vastaavien tapahtumien tunnelmaa, yllätyin, kuinka helppoa oli lähestyä toisia osanottajia. Paikalla oli niin tutkijoita, informaatio-, kirjasto- ja media-alan asiantuntijoita, kouluttajia, eri alojen opettajia kuin päättäjiä. Oppiarvo tai asema ei ollut merkitsevä, vasta jälkikäteen käteen työnnetystä nimikortista saattoi käydä ilmi, että puheissa oli professori SejaSe. Niin ”virallisessa” kuin epävirallisemmassa ympäristössä oli luontevaa ryhtyä juttusille, ja ihmiset olivat kiinnostuneita toistensa taustoista, kiinnostuksen aiheista, tai konferenssin yhteisestä annista. Kokeneiden konferenssikettujen mukaan tämä konferenssi tuntuu saavuttaneen arvostetun aseman jo alussa, mikä ei ole aivan tavallista.

WP_20141022_005

Osanottajakartta. Kuva Marja Aho

Hedelmällisiä paikkoja unohtumattomille keskusteluille ja yhteisöllisyydelle soi ”virallisen” ohjelman ohella ulkopuolinen sosiaalinen ohjelma. Kahvi- ja lounastauot, bussimatkat illanviettoon tai lentokentälle, kaikki tilaisuudet olivat hyvässä käytössä. Samassa illallispöydässä tai tanssilattialla yhteislauluja hoilaten tutustuu toisiin eri tavoin kuin seminaarisalissa istuen.

Seuraava ECIL-konferenssi järjestetään Tallinnassa ensi syksynä. Teema on vihreä: Information Literacy, Media Literacy, Smart Lifestyle and Environmental Sustainability. Nyt on lähellä mahdollisuus lähteä suuremmallakin joukolla hakemaan innostusta ja eväitä omaan työhön!

Marja Aho
Tietoasiantuntija

Kohteena avoimet julkaisuarkistot

Open Repositories in Helsinki, 9.-13.6.2014
Ensimmäisenä päivänä oli tarjolla aihepiiriin johdattavia esikonfferensseja. Otin läpileikkauksen eri aiheista, aloittaen altmetriikasta ja päättäen rahoittajien mandaatteihin. Altmetriikka osiossa esiteltiin altmetric.com–palvelua sen tarjoamien palveluiden välityksellä. Välineitä voi saada ei-kaupalliseen käyttöön ilmaiseksi. Altmetriikka tarjoaa artikkelitasoista, eri lähteistä jalostettua, näkyvyyttä ja laajentaa perinteistä tieteellistä mittaamista. Kotiläksyksi jäi myös luettavaa ja tutustumista: Altmetrics: a manifestoGlasgown yliopiston arkisto ja altmetriikan hyödyntäminen, Altmetrics in libraries and institutional repositories –blogikirjoitus. Keskustelussa nousi eteen mahdollinen hyödyntäminen CRIS-sovelluksissa. Hyödyntämisessä käytetään pääasiassa DOI-tai Pubmed Id-tunnisteita. Iltapäivän toisessa sessiossa tarjoiltiin näkymää erilaisista ja eritieteenalojen julkaisutietokannoista ja niiden toiminnasta. Lisäksi oli tarjolla rahoittajan näkökulmaa ERC-hankkeisiin, joissa rahoittajilla on vahva suositus Open Access –julkaisemiseen, he jopa suosittelevat käyttämään Europe PubMed Central –arkistoa biotieteisiin ja ArXiv-arkistoa fysiikan ja tekniikan alan palveluihin. Erityisiä suosituksia ei ole yhteiskuntatieteisiin eikä humanistisiin tieteisiin. Vaihtoehtoisina tallennuspaikkoina voidaan käyttää organisaatiokohtaisia tai keskitettyjä arkistoja, kuten Zenodo. Suosituksissa nostetaan yhä selkeämmin esille, että tutkimusdata tulisi myös pyrkiä julkaisemaan aina silloin kun se on mahdollista. Rahoittajilla on myös toiveita embargoaikoihin, eli julkaisut pitäisi saada avoimen saatavuuden piiriin kuuden kuukausen sisällä, myöhempää aikaa eli vuotta on mahdollista käyttää yhteiskuntatieteellisillä ja humanistisilla aloilla. Päivän päätteeksi oli vuorossa vielä keskustelusessio, joka alkoi alustuksilla eri rahoittajien Open Access-politiikoista. Tilaisuudessa esiteltiin REF (Reseach Excellence Framework)-mallia, joka on RAE (Research Assessment Exercicise)-mallin jatkaja. Hyviä kysymyksiä: Organisaation Open Access vaatimukset?, Onko kyseessä mandaatti vai politiikka?, Kohdistetaanko kiinostus kultaiseen (Gold) vai vihreään (Green) Open Accessiin? Onko jotakin aikarajoja?, Kuinka alakohtaiset arkistot sopivat kuvaan? Ja tosiasiahan on, että resurssointiin on kiinnitettävä huomiota. Tärkein viesti oli kuitenkin, että tutkijoiden toimintamallia on saatava muuttumaan avoimen tieteen suuntaan. Tauolla tuli käytyä keskustelua suomalaisista CRIS-järjestelmistä ja niiden rajapinnoista julkaisuarkistoihin. Joihinkin arkistoihin on tulossa apusovelluksia, joilla kaksi tietojärjestelmää voivat kommunikoida keskenään.

Toisen päivän avajaissessiossa ilmoitettiin, että konfferenssiin on tullut osallistujia yli 500 ja 38 eri maasta. Päivän Keynote-puhuja Erin C. McKiernan oli avoimen tieteellisen julkaisemisen ja avoimen tieteen puolestapuhuja. Avoimuus lisää enemmän näkyvyyttä, käyttäjiä ja keskustelua. Avoimuudella voidaan vähentää aineistojen käytettävyysesteitä. Tutkijoilla voi syntyä ajatus, mutta sen jalostaminen saattaa pysähtyä puutteelliseen aineistojen hyödyntämiseen. Aineistojen hankkiminen on osittain kustannuskysymys. Open Access ideaa voi viedä eteenpäin boikotoimalla ”suljettuja” lehtiä, käymällä keskustelua blogeissa ja toimittaa preprinttejä jos mahdollista, julkaista vain open access –lehdissä. Toki näissä piilee uran kannalta riski erityisesti nuorelle tutkijalle. Tieteelliset arviointivälineet valitettavasti huomioitavat arvioinneissa korkeiden impact factorin omaavat lehdet ja open access lehdillä ei välttämättä ole korkeitä impact factor-arvoja – toki poikkeuksiakin on. Erityisesti kirjoittajien tulisi kiinnittä huomiota tekijänoikeuksiin ja muuttaa toimintaansa enemmäin avoimuutta sallivaksi. Open access –lehdissä piilee vielä myytti huonosta vertaisarvioinnista, useimmissa lehdissä on tarjolla mahdollisuus tutustua arviointihistoriaan, joten sitäkin myyttiä ollaan purkamassa. Muissa sessioissa kiinnitettiin huomiota saatavuuteen, jos julkaisuita tai artikkelikopioita oli tallennettu projektien verkkosivuille tai muihin vastaaviin viritelmiin, niitä ei ole välttämättä myöhemmin saatavissa. Tämä puoltaa hoidettujen arkistojen olemassaoloa ja resurssointia. Iltapäivän puolella käsiteltiin eri tuotteilla toteutettuja arkistoja, tietojen siirtoa arkistojen välillä, pilvipalveluiden soveltuvuutta ja arkistojen välistä yhteistyötä, jonka kehittymistä tulee seurata tieteen ja tieteenalojen kansainvälistyessä. Päivän viimeisenä sessiona oli Posterikavalkadi.

Keskiviikkona käytiin läpi käsitteistöä: repository, archive. Miten huolehditaan saatavuudesta, entä pitkäaikaissäilytyksestä? Arkistojen tallennuskohteiden monimuotoisuus asettaa haasteita myös järjestelmille. Artikkelit, tutkimusdata, oppimateriaali, verkkokurssit, videolähetykset (kokoukset, video-opetukset…) Onko kaikki tarpeen tallentaa, riittääkö otanta? Metatiedon saatavuus ja erilaiset rajapinnat? Entä metatiedon rikastaminen? Pitäisi päästä eroon fyysisistä opuksista ja katsoa mieluummin objekteja. Suuntana tulisi olla palvelukokonaisuus, jossa kaikki palvelut olisivat saatavilla yhden luukun periaatteella. Tämä olisi varmaan tutkijoille mielekkäämpää, kuin haravoida organisaatiosta mitä kenellekin tulee tarjota. Miten CRIS-järjestelmät voitaisiin liittää osaksi kokonaisuutta? Voidaanko käyttäjä pakottaa käyttämään kontrolloituja asiasanastoja metatiedon syöttämisessä? Miten organisaation eri tietovarantoja voidaan hyödyntää, ettei samaa tietoa tarvitsisi tallentaa moneen paikkaan? ORCID, PubMed ID, Handle Id, DOI, URN, ResearcherID, ScopusID, Google ID – jokaisella järjestelmällä omia tunnisteita, tuleeko tästä upottava suo? Mitä internetissä tapahtuu minuutissa? Päivän aikana tuli ehkä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Viimeiseen päivään osuikin sittan ajatukset palvelukulttuurista. Kirjastot ovat tietokokoelmia. Kirjastolaisilla on palveluasenne. Kirjastoa pidetään luotettavana, sailyttävänä ja pysyvänä organisaationa. Kirjoja pyydetään ja annetaan toisille kokoelmille. Kirjasolla on eettiset perinteet. Kuinka nämä sopivat digitaaliseen maailmaan, tarvitseeko kaikkien palveluiden olla yksi yhteen? Muuttuvatko tehtävät: kannustaminen, sisältöjen markkinointi, lisenssointityö, vaikuttavuuden mittaaminen, strategia ja politiikkatyö.

Tomi Rosti, tietoasiantuntija

 

Tutkimusdatapalveluista

Research data and services workshop during the EGI Community Forum 2014, 20.5.2014
Kansainvälisessä tunnelmassa käsiteltiin erilaisia tutkimusdata-hankkeita ja niiden tuottamia tuloksia. Useimmat esitykset käsittelivät sekä tekniikkaa että poliittista kenttää tutkimusaineistojen ja –datan halliinan osalta.

RDA:n (Research Data Alliance) Peter Wittenburgin esityksessä korostui tutkimusdatan jakaminen ilman rajoja ja esitys lähtikin mukavasti liikkeelle Euroopan komission varapuheenjohtajan Neelie Kroesin sanoin: “Knowledge is the engine of our economy. And data is its fuel.” Nykyään tietoa tuotetaan ja analysoidaan paljon, tarvitaan tieteiden välisiä harmonisoituja ratkaisuja datan hallintaan, koko elinkaaren ajalle. Käytössä voi olla tieteenalakohtaisia, kansallisia tai organisaatiokohtaisia ratkaisuja. RDA-verkoston tavoitteena on ylittää raja-aitoja helpottamalla yhteistyötä ja datan jakamista ja saatavuutta kansainvälisesti asiantuntijoiden, erilaisten tieteenalojen ja erilaisten yksiköiden välillä. Taustarahoittajina toimii euroopan komissio, Australian National Data Service ja US National Science Foundation. Jatkossa mukaan on tulossa muitakin toimijoita. Toimintaediana on että asiantuntijoista koostetaan työ ja kiinnostusryhmiä konkretisoimaan erilaisia ongemia, joita ryhdytään ratkomaan. Eräänä esimerkkinä nostettiin esille PID-tunnus (Persistent Identifiers), jossa ajatuksena on että dataobjekteilla olisi oma tunnistusnumero samalla tavoin kuin IP-numerot tietoverkoissa.

EUDAT:n Damien Lecarpentier esitteli eurooppalaista konsortiohanketta, jossa mm. CSC on mukana. Hankkeen tausta-ajatus on luoda tiede- ja tutkimusyhteisöille kestävä Euroopan kattava datainfrastruktuuri, jonka avulla tiedeyhteisöjen tuottama tieto on paremmin saatavissa. Työskentely on käyttäjälähtoistä ja haasteet kasvavat tieteenalojen lisääntyessä. EUDAT on tuotteistanut toimintoja ja tarjolla on tiedonhaku, replikointi, tallennus ja jakaminen sekä tieteelliset laskentapalvelut. Jatkosuunnitelmissa ovat erilaiset pilvipalvelut, semantiikan hyödyntäminen ja mahdollisesti dynaaminen data. Hankkeen tavoitteena on rakentaa integroitu ratkaisu palveluille – yhden luukun peritaatteella. Tämä varmaan helpottaisi tutkijoiden työtä tulevaisuudessa. Toiminnan taustalla on kansainvälinen jaettu data. Kansalliset tai tieteenalakohtaiset ratkaisut eivät välltämättä palvele tutkimusta tai datan tallennusratkaisut eivät ole riittäviä tai ne ovat kalliita. Tämän vuoksi on tärkeää olla mukana kansainvälisessä yhteistyössä ja hyödyntää kansainvälisiä ratkaisuja, koska tutkimustyön ja tutkimusryhmien kansainvälistyessä tallennusratkaisujen ja –palveluiden tulee olla samalla tasolla. Hankkeella on kumppanuuksia myös RDA:han ja ATT-palveluihin.

OKM:n Sami Niinimäki toi kansallisen kuvan tieteen ja tutkimuksen avoimuuden tavoitteista. Samassa yhteydessä esille tuli Euroopan komission tavoitteet, jotka ohjaavat kansallista päätöksentekoa ja ovat taustana suunnittelutyölle. Esimerkiksi Horizon 2020-ohjelman kaikki tieteelliset julkaisut pyritään saamaan vapaasti julkaistuksi.

OpenAIRE on Euroopan komission rahoittama hanke, jonka tarkoituksena on kehittää tiatoaineistoinfrastruktuureita Euroopan unionissa, kokoamalla Euroopan komission rahoittamien projektien tutkimustuloksia ja asettamalla ne saataville keskitetyn portaalin kautta. Kimmo Koskinen ja Antonis Lempesis esittelivät palvelua hiukan eri näkökannoista. Palvelut kattavat tekstilouhinnan, tilastoinnin, raportointityökalut sekä neuvonnan. Zenodo on julkaisuarkisto tutkimusdatalle ja –artikkeleille, joita ei voi tallentaa organisaatio- tai alakohtaisiin arkistoihin. Zenodoon on mahdollisuus tallentaa julkaisuja, postereita, esityksiä, datajoukkoja, kuvia, videoita ja ohjelmia. Hankkeessa on tuotettu ohjeita sekä data-arkistojen että CRIS-ylläpitäjille.

ATT (Avoin tiede ja tutkimus) palveluista kertoi Tuija Raaska. Kyseessä on OKM:n rahoittama hankekokonaisuus, jossa koordinoidusti tuotetaan palveluita avoimen tieteen käyttöön. Tietojen tallunnuspalvelut, suomalaisen tutkimusjulkaisemisen portaali, metadatapalvelut tutkimusdatalle, avoimen julkaisemisen alusta. Viesti oli että palveluiden käyttäjiä on vähän. Käytäväkeskusteluissa nousi esille se, että kuinka tutkijat tietävät tarjolla olevista palveluista. Pitäisikö markkinointiviestintää tehostaa vai onko tiedottamisen kohteena väärä kohderyhmä. Pitäisikö kirjaston ottaa roolia erilaisten tutkimuksen tukipalveluiden tiedottajana.

Ivo Grigorov piti elähdyttävän esityksen avoimen tieteen oikeutuksista ja siitä mitä näkökulmaa asioihin otetaan eli katsotaanko asiaa hallinnon vai tutkijan näkökulmasta. Esityksen kannanottona oli, että avoimuudesta tulisi tehdä osa meritoitumista.

Ari Asmi käsitteli tutkimusdataan viittaamisen periaatteita. Esimerkkitapauksen valossa hän toi esille samalla erään RDA working group:n toimintaa.

Paneelikeskusteluissa nousivat esille er toimijoiden roolit ja vastuut. Rahoittajat vaativat tiettyä raportointia, johon hallinto pyrkii vastaamaan. Vastaavasti julkaisuprosessit ja tutkimusaineistojen saatavuus kiinnostavat kirjastosektoria. Laitokset markkinoivat itseään tuottamillaan projekteilla ja niiden tutkimustuloksilla. Toimijoiden verkosto on laaja ja kokonaisuutta tulisi katsella laajemmasta näkökulmasta kuin omasta. Rajapintojen hyödyntäminen tietojärjestelmien välillä voi tuoda helpotusta. Kansainvälistyvässä maailmassa ei voida pysytellä kotimaan rajojen sisäpuolella, vaan on katsottava myös aidan toiselle puolelle. Tieteellisessä koulutuksessa tulisi nostaa keskiöön avoin tiede ja opastaa opiskelijoita avoimeen toimintaperiaatteeseen jo ensi metreiltä. Meritoitumisessa tulisi huomioida paremmin myös avoimesti julkaistut tutkimusaineistot ja avoimen tieteen edistämistä tulisi edesauttaa mieluummin porkkanalla kuin kepillä. Loppuun heitettiin haaste myös kirjastoille: Kirjastojen pitäisi ryhtyä tekemään datalle samaa kuin ne tekevät tällä hetkellä kirjoille.

Tomi Rosti, tietoasiantuntija

 

EAHIL2014 Roomassa, osa 5

Konferenssin teema Divided we fall, united we inform. Building alliances for a new European cooperation huipentui viimeisenä päivänä.

Kerroin yhdessä rinnakkaissessiossa yhdessä Katri Larmon ja Tiina Heinon (Terkko) ja Leena Lodeniuksen (Duodecim) kanssa tuloksista, joita saimme kyselyymme BMF:n jäsenille yhteistyöstä tiedonhaun opetuksessa, opetusmateriaalien jakamisessa sekä palveluiden markkinnoinnissa ja tuotteistamisessa. Oli hauskaa tehdä esitelmä yhdessä ja vielä mukavampaa esittää se nelisin. Saimme hyvin positiivista palautetta.

Kuulijoitamme. Pienempi kahdesta luentosalista oli usein tupaten täynnä.

Kuulijoitamme. Pienempi kahdesta luentosalista oli usein tupaten täynnä.

EAHIL:n yleiskokouksessa käsiteltiin sääntömääräiset asiat kuten budjetti ja julkistettiin puheenjohtajan — Marshall Dozier toiselle kaudelle 2015-2016 — ja hallituksen jäsenten — Lotta Haglund varsinaiseksi jäseneksi kaudelle 2015-2018 sekä Karen Buset ja Francesca Gualtieri varajäseniksi kaudelle 2015-2016 — vaalitulokset. Äänestysprosentti oli noin 17 eli alhainen, mutta korkeampi kuin edellisissä vaaleissa, kun 1475 jäsenestä 257 äänesti. Lisäksi hyväksyttiin neljä pientä muutosta yhdistyksen työjärjestykseen ja toimintaohjeisiin.

Konferenssin viimeinen esitelmä, jonka pitivät Anna Kågedal ja Sara Janzen, oli hieno yhteenveto kovasti kehutusta viimevuotisesta workshopista.

Konferenssin päätteeksi palkittiin parhaat esitelmät ja posterit, toivotettiin yleisö tervetulleiksi ensi vuoden workshopiin Edinburghissa ja kiitettiin järjestäjiä kukkasin.

20140614-111342-40422042.jpg

Palanen 2013-workshopin yhteenvedosta

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö, KYSin tieteellinen kirjasto
(Osallistuin konferenssiin BMF ry:n ja TSV:n avustuksella)

EAHIL2014 Roomassa, osa 4

Toinen konferenssipäivä alkoi kahden pääpuhujan esityksillä, jotka molemmat kertoivat tuloksia EAHIL:n rahoittamista hankkeista. Janet Harrison (Longboroughn yliopisto) esitteli ELIQSR-mallia, jossa on haastatteluille ja kyselytutkimuksella kartoitettu laatujärjestelmiä eurooppalaisissa (terveysalan) kirjastoissa. Barbara Sen ja Robert Villa kertoivat WHIPPET-projektista, jossa on kartoitettu (terveys)kirjastoammattilaisten rooleja ja niiden merkitystä terveyden tutkimukselle, terveyspalveluille jne. Hankkeiden loppuraportit julkaistaan EAHIL:n sivuilla. Senin, Villan ja Chpamanin artikkeli The roles, skills, training needs and contributions of health library and information professionals, lyhyt yhteenveto aiheesta, on julkaistu Journal of EAHIL -lehden numerossa 2/2014.

20140613-093108-34268725.jpg

WHIPPET-hankkeen kyselyvastauksia

20140613-093108-34268458.jpg

ELIQSR-hankkeen esittelyä

Rinnakkaissessioissa kuuntelin esityksiä mm. taloudellisten ongelmien voittamisesta, kirjaston uusiksiajattelemisesta, tutkimusdatan hallinnasta, taulutietokoneiden käytöstä kurssikirjoina ja kirjastotilojen muutoksista. Ulrich Korwitzin esitys Market and strategy: the New German National Library of Medicine (ZB MED) valaisi erinomaisesti kirjaston ja kirjastolaisten muutos- ja uudistumistarvetta. Mari Elisa Kuusniemen How to get started with research data management training services for the academic library? oli käytännönläheinen esitys tutkimusdatan hallinnan koulutuksen käynnistämistä Terkossa. Ben Skinnerin hyvä esitys KnowledgeShare: a web-based tool to connect people with evidence and to connect people with people palkittiin perjantain loppuseremoniassa konferenssin parhaana.

20140613-093109-34269068.jpg

Mari Elisa Kuusniemen esitys

20140613-093108-34268911.jpg

Korwitz käytti sormiosoitinta

20140613-093110-34270045.jpg

Oliver Obst puhui tablettitietokoneiden hyödyntämisestä opetuksessa ja oppimisessa.

20140613-093109-34269555.jpg

Täysi luentosali oli kuuma Rooman helteessä.

Lounas- ja kahvitauot täyttyivät sekä virallisella — tulevien konferenssien/workshopien mahdollisten järjestäjien tapaamiset, benchmarking-kumppanien kanssa palaveeraaminen, kansainvälisten vieraiden (AHILA:n puheenjohtaja) tapaaminen — että epävirallisella verkostoitumisella.

Pitkä ja antoisa päivä huipentui opastettuun kierrokseen ylenpalttisessa Galleria Borghesessa ja myöhäiseen illalliseen, jonka aluksi kuulimme barokkiorkesterin konsertin.

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö, KYSin tieteellinen kirjasto