Adrianmeren tuulia informaatiolukutaitoon

Kroatian Dubrovnikissa järjestettiin 20.-23.11.2014 järjestyksessään toinen informaatiolukutaitoon keskittyvä konferenssi, ECIL 2014 (European Conference on Information Literacy). Eurooppalaisten lisäksi oli osanotto runsasta mm. Pohjois-Amerikasta ja Lähi-idästä. Osanottajia oli lähes kolmesataa 53 maasta.

Konferenssin tarkoitusta ja tutkimuskohteita kuvaavalta sivulta löytyy tyrmäävä listaus informaatiolukutaidon lajeista, alalajeista ja informaatiolukutaitotutkimuksen näkökulmista. Niistä päätellen informaatiolukutaito kattaa koko elämänilmiöiden kirjon, vai mitä sanotte näistä esimerkeistä:

• informaatiolukutaito (IL) ja elinikäinen oppiminen
• media- ja informaatiolukutaito (MIL)
  

  Dubrovnikin vanha kaupunki. Yhden iltapäivän voi nipistää konferenssista, jotta ehtii tutustua kohteeseenkin. Kuva Marja Aho

• kansalaislukutaito
• tieteellinen lukutaito
• tieteidenvälinen IL
• visuaalinen lukutaito
• terveyslukutaito
• IL eri konteksteissa (terveys, juristiikka, jne.)
• työpaikan informaatiolukutaito
• IL uusien teknologien käytössä (Web 2.0, Web 3.0., mobiiliteknologiat)
• IL eri ikäryhmissä, koulutustasoilla tai monikulttuurisissa tai eettisissä ja sosiaalisissa yhteyksissä
• IL ja demokratia, kansalaisuus, kestävä kehitys, sosiaalinen media

Mitä on informaatiolukutaito?

Keynote- ja muiden puhujien esityksissä keskusteltiin paljon sen määrittelystä, onko termi tai ilmiö päässyt ummehtumaan sisäänpäin lämpiäväksi, onko se liian kirjastokeskeinen. Onko informaatiolukutaidon käytännön ja tutkimuksen välillä kuilu, ja syväkin? Keitä kaikkia informaatiolukutaito koskee?

Eräs pääpuhujista, professori Tefko Saracevic, kiteytti informaatiolukutaidon mielestäni osuvasti: “Viime kädessä informaatiolukutaitoisia ovat ne, jotka ovat oppineet, kuinka oppia.” Myös David Bawden esitti keynote-puheessaan, että kyse ei ole niinkään tiedollisista taidoista ja kyvyistä, vaan siitä, että ymmärtää ja pystyy sopeutumaan muuttuviin teknologioihin (ja niiden mahdollisuuksiin). Siihen tarvitaan koulutusta ja ohjausta.

Andrew Whitworth venytti perinteistä IL-käsitystä kirjastoista ulospäin. IL on kaikkia varten, mutta sallitaanko dialogi, moniäänisyys, rajojen yli yltävä yhteinen kehittäminen? Kirjastokeskeisyydestä pääsee Whitworthin mukaan eroon vetämällä mukaan ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi kriittisen pedagogiikan osaajia, ihmismaantieteen ja sosiologian opettajia, ammattiliittojen, opiskelija- ja kansalaisjärjestöjen osaajia.

Flipped, blended vai mixed?

Konferenssin ohjelma oli hyvin intensiivinen ja rakennettu siten, että yhteisten esitysten jälkeen oli useita rinnakkaisia sessioita. Teemoina oli mm. informaatiolukutaidon tutkimus ja teoreettinen konteksti, elinikäinen oppiminen, opetus, ohjaus. Kenties suosituimpia olivat opetuksen ja ohjauksen parhaisiin käytänteisiin perehtyvät esitykset. Opetuksen kehittämisajatusten tueksi kuulin esityksiä mm. hybridistä, sulautuvasta (blended) tai käänteisestä (flipped) opetuksesta. Opiskelija tutustuu peruspaketteihin ennen ensimmäistä kontaktiopetusta, jolloin voidaan keskittyä hands-on –harjoitteluun ja oppimiskeskusteluun. Ennakko- tai välitehtävät voivat koostua teksteistä, videoista, omien taitojen arvioinnista, pienistä tehtävistä tai kyselyistä, tai pelin keinoin. Esimerkkejä siitä, kuinka tiivistetty yhteistyö laitosten kanssa on parantanut opetusta, vertaisoppimisen ja –opettajuuden hyödyistä niin ikään. Avoimia IL-oppimateriaaleja kehitellään jo maailmalla, mm. Tallaghtin teknologisessa instituutissa Irlannissa. Useita esityksiä oli myös nuorten ja lasten sosiaalisen median ja aineistojen käytöstä (esim. UCLAn kirjaston Diane Mizrachin väitöskirjatutkimus kandivaiheessa olevien opiskelijoiden painetun/e-aineiston käytöstä).

Mitä uusia ajatuksia itsellä heräsi?

Viimeisenä päivänä oli konferenssihotellin kahviterassilla jo väljää. Kuva Marja Aho

Itselleni on menneen syksyn suurin oivallus ollut, kuinka tiedontarpeet ja tiedonhaun välineet voivat muuttua kertaheitolla työelämään siirryttäessä. Suppeimmillaan – tai perinteisimmillään – liitämme informaatiolukutaidot lähinnä tiedonhakutaitoihin. Omassa ympäristössämme, yliopiston tiedonhaun opetuksessa ja ohjauksessa, olemme tähän asti keskittyneet akateemisen tiedon hakuun ja arviointiin sekä tieteellisen tiedon ja julkaisujen maailmaan. Opetus tähtää opiskelijan menestykselliseen suoriutumiseen tieteellisen tutkielman teossa sekä muussa opiskelussa ja yliopistosta valmistumiseen tehokkaasti opiskellen. Olisiko aika ajatella tarkemmin sitäkin, mitä yliopistosta käytännön työelämään pullahtava opiskelija tarvitsee? Mitä informaatiolukutaitoja ihmiset työelämässä tarvitsevat? Mitä taitoja työnantaja odottaa, mitkä voisivat olla työnhaussa ja työn suorittamisessa edullisia taitoja?

Mitä on informaatiolukutaito jatkuvan koulutuksen tai elinikäisen oppimisen (lifelong learning) mittakaavassa ja miten me olemme siinä mukana? Näihin kysymyksiin ei pysty vastaamaan yksin kirjasto, vaan yliopiston on rakennettava yhteistyötä eri suuntiin, kehitettävä yliopiston ohjausagendaa, kontakteja työnantajiin. (Samaa kysymystä käsiteltiin UEF Oppimisympäristöt 2020 -seminaarissa elokuussa 2014, esim. Jarkko Tirrosen tutkimus. Opiskelijat toivovat opetuksen sisällöiltä parempaa työelämärelevanssin ja työelämän tarpeiden huomioimista.)

Tärkeä siirtymävaihe on opiskelijalle sekin, kun hän tulee lukiosta tai muun väylän kautta yliopistoon. Tiedämmekö, millaiset ovat hänen IL-taitonsa ja -valmiutensa, ja millainen tuki silloin on tarpeen? Kuuluuko suomalaisen koulun opetussuunnitelmaan media- ja informaatiolukutaidon edistäminen, ja onko kouluissa resursseja ja osaamista? Miten ja mistä esimerkiksi alakoulun opettajat tai aineopettajat ohjaavat hakemaan, käyttämään ja arvioimaan aineistoja oppimisen tueksi? Mitä välineitä tai aineistoja heillä on käytettävissä? Ohjelmointitaitojen lisäämisestä koulujen opetussuunnitelmiin on ollut puhetta. Eiköhän ole tarpeen kartoittaa muidenkin IL-taitojen merkitystä ja tarvetta?

Thordis Thorarinsdottir (oik.) ja Agusta Palsdottir Islannin yliopistosta kirjoittajan kanssa tervetulotilaisuudessa. Kuva Peter Birke

Konferenssilukutaitoa oppimassa

Dubrovnikiin lähtiessä koin, että minut oli lähetetty paitsi hakemaan asiatietoa ja oppia, myös näkemään ja oppimaan, kuinka suurissa kansainvälisissä konferensseissa toimitaan – ”konferenssilukutaitoa”. ECIL-konferenssin ilmapiiri oli avoin ja lämminhenkinen. Tuntematta kovin hyvin vastaavien tapahtumien tunnelmaa, yllätyin, kuinka helppoa oli lähestyä toisia osanottajia. Paikalla oli niin tutkijoita, informaatio-, kirjasto- ja media-alan asiantuntijoita, kouluttajia, eri alojen opettajia kuin päättäjiä. Oppiarvo tai asema ei ollut merkitsevä, vasta jälkikäteen käteen työnnetystä nimikortista saattoi käydä ilmi, että puheissa oli professori SejaSe. Niin ”virallisessa” kuin epävirallisemmassa ympäristössä oli luontevaa ryhtyä juttusille, ja ihmiset olivat kiinnostuneita toistensa taustoista, kiinnostuksen aiheista, tai konferenssin yhteisestä annista. Kokeneiden konferenssikettujen mukaan tämä konferenssi tuntuu saavuttaneen arvostetun aseman jo alussa, mikä ei ole aivan tavallista.

Osanottajakartta. Kuva Marja Aho

Hedelmällisiä paikkoja unohtumattomille keskusteluille ja yhteisöllisyydelle soi ”virallisen” ohjelman ohella ulkopuolinen sosiaalinen ohjelma. Kahvi- ja lounastauot, bussimatkat illanviettoon tai lentokentälle, kaikki tilaisuudet olivat hyvässä käytössä. Samassa illallispöydässä tai tanssilattialla yhteislauluja hoilaten tutustuu toisiin eri tavoin kuin seminaarisalissa istuen.

Seuraava ECIL-konferenssi järjestetään Tallinnassa ensi syksynä. Teema on vihreä: Information Literacy, Media Literacy, Smart Lifestyle and Environmental Sustainability. Nyt on lähellä mahdollisuus lähteä suuremmallakin joukolla hakemaan innostusta ja eväitä omaan työhön!

Marja Aho
Tietoasiantuntija

Jakamisen kulttuuria juurruttamassa

Yhdessä tekeminen ja verkostoituminen on hyödyllistä, mutta mitä se tarkoittaa meille informaatiolukutaidon opettamisen parissa työskenteleville? Entä kuinka päästä alkuun? Joukko kirjastoalan ammattilaisia pohti näitä kysymyksiä Helsingissä marraskuussa pidetyssä Suomen tieteellisen kirjastoseuran Informaatiolukutaitotyöryhmän järjestämässä seminaarissa.

Uutta näkökulmaa opettamiseen ja oppimateriaaleihin sekä niiden jakamiseen toivat esityksissään mm. Eija Kalliala ja Matleena Laakso (Kallialan blogikirjoitus).

• Opettajan pääasiallinen tehtävä on opettaa ja edistää oppimista, ei kirjoittaa oppimateriaalia.
• Kenen kuuluu oppia – opiskelijan vai opettajan? Opiskelijat oppivat itse tekemällä, vaikkapa keräämällä ja jäsentämällä uutta aineistoa oppimateriaaliksi.
• Sosiaalinen media mullistaa oppimateriaalityön – tarvitaanko edes etukäteen tehtyjä oppimateriaaleja vai löydetäänkö ne verkoista?
• Oppimateriaaleja voi kehittää yhteistoiminnallisesti ja jakaa niitä sosiaalisen median välityksellä.

Miksi ja miten jakaisin?

Omaehtoinen jakaminen on osa sosiaalisen median kulttuuria. Julkaistuihin artikkeleihin ja teoksiin viittaaminen kertoo useimmiten onnistuneesta työstä. Miksi ajattelu muuttuu, kun on kyse oppimateriaalin jakamista? Jakamalla oma työ tulee näkyväksi ja tunnetuksi laajemmalle porukalle. Uskallanko jakaa? Olenko tarpeeksi hyvä? Kestääkö työni vertailun? Nämä ovat meille kaikille tavallisia ajatuksia.

Tekijänoikeuksien on oltava kunnossa, jos haluaa jakaa omia aineistojaan verkossa. CC-lisenssijärjestelmä (Creative Commons) tarjoaa tekijänoikeuslakia selkeämmän ja yksinkertaisemman vaihtoehdon. Aineistojen ja ajatusten jakamiseen on monenlaisia kanavia. Matleenan Laakson Slideshare on esimerkki diojen jakamisesta Slideshare- järjestelmän avulla. Muita aineistojen jakamisen paikkoja ovat esimerkiksi erilaiset wikisovellukset sekä oppimateriaalien avoimet jakelufoorumit LeMill sekä P2PU.

Ideoiden ja ajatusten jakaminen onnistuu vaikkapa Facebookin ammatillisten ryhmien avulla, LinkedIn sopii ammatilliseen esittäytymiseen ja Twitter puolestaan on yhteisen mielenkiinnon seuraamisen kanava. Jos olet aloittelija sosiaalisen median maailmassa ja epäröit, lähde kommentoimaan ja peukuttamaan niitä, jotka jo jakavat. Näin edistät jakamisen positiivista kulttuuria.

Monenlaisiin verkostoihin tuntui päivän aikana olevan tarvetta, esim. eri tieteenaloilla toimiville ryhmille tai työelämän tiedonhankintatarpeita miettivälle ryhmälle. Mutta miten nuo kaikki ryhmät pysyisivät eläviä ja keskustelevina? Moneenko erilliseen ryhmään kunkin pitäisi kuulua pysyäkseen ajan tasalla? Ja miten jaamme asioita omissa organisaatioissamme? Tällaisiin mietteisiin iltapäivän puheenjohtajana toiminut Maarit päätti seminaarin annin.

Mitä ajatuksen aiheita seminaarista jäi mieleen ja kuinka tästä jatkamme omassa kirjastossamme? Verkostoituminen ja vertaisoppiminen on yksi monista aiheista, joista tulemme keskustelemaan Itä-Suomen yliopiston kirjaston tiedonhaun opettajien  sisäisessä  kehittämispäivässä parin viikon päästä.

 

Merja Kauppinen, Maarit Putous, Helena Silvennoinen-Kuikka

Tiedonhankinta- ja hallintataidot asiakkaan kohtaamisessa – Miten ja missä?

Eino myrskyn pyyhkäistessä maamme halki, lähdimme kaiman kanssa seminaariin, jonka aiheena oli ”Informaatiolukutaito asiakkaan kohtaamisessa – Miten ja missä?” Paikkana oli Eduskunnan Pikkuparlamentin auditorio ja ajankohta 18.11.2013. Ohjelma oli monipuolinen; palvelun näkyvyys ja markkinointi, hakupalvelujen esittelyä ja case-esimerkkejä sekä lukiolaisten tiedonhankinta taitoja nettimaailmassa. Tiedonhaun opetuksen maailmaan saimme kurkistaa case-esimerkkien kautta, joista ensimmäisenä esittelyssä oli toiminallisuus ja trialogisuus opetuksessa ja toinen esimerkki oli ohjauskeskustelusta. Ohjelma.

IL Informaatiolukutaito ja markkinointi – voiko osaaminen ja palvelu näkyä

Informaatiolukutaito tarkoittaa kykyä tunnistaa tiedontarve, kykyä hakea ja paikantaa tietoa sekä kykyä arvioida ja käyttää tietoa kriittisesti ja eettisesti. Tiedon käyttöön liittyy myös tiedon analysointi ja uusien näkökulmien löytäminen. Kysymys on siis tiedon hankinta- ja hallintataidoista. Informaation määrän kasvu, uudet tekniset ratkaisut ja tiedon käyttöön liittyvät kysymykset tuovat haasteita relevantin tiedon löytymiseen ja käyttöön.

Palvelujen ja osaamisen näkyvyyttä markkinoinnin keinoin toi esille viestintäsuunnittelija, Päivi Litmanen-Peitsala Kirjastot.fi:stä. Markkinoimmeko ajatusta tiedonhankinta- ja hallintataidoista vai markkinoimmeko kirjastoa tiedonhallinta- ja hankintataitojen tuottajana, opastajana ja auttamalla asiakkaita eteenpäin tiedonhaun monimutkaistuvissa ympäristöissä? Onko meillä tuote/palvelu hyllyssä odottamassa, vai tuotammeko asiakkaalle ”tietopaketin” neuvottelemalla hänen kanssaan yhdessä merkityksellisen lopputuloksen juuri sen hetkiseen tiedontarpeeseen? Asiakkaan päämääränä voi olla tentin läpäiseminen, opinnäytteen valmistuminen, esitelmän pitäminen tai julkaisun tuottaminen tai saada tietoa elämän eri osa-alueilta. Ydinarvo tuotetaan asiakkaan ja kirjastoammattilaisen välisessä vuorovaikutuksessa. Ydinosaaminen koostuu asiantuntijuudesta ja rinnalla kulkemisesta – kirjastoammattilainen ohjaa ja opastaa tiedonhaun maailmassa.

Palvelutuote luodaan asiakkaan kanssa ja lähtökohtana on asiakkaan tarve – kirjastoasiakkaalla tiedontarve ja asiantuntijalla on mahdollisuus tarjota vastaus ja ratkaisu tarpeisiin. Miten sitten asiakkaan tarpeet tiedetään? Tutkimalla, kohtaamalla ja kuuntelemalla saadaan tietoja asiakkaiden tarpeista. Markkinoinnissa ei riitä pelkästään tieto, mitä meillä on tarjolla – tiedote, vaan lähtökohtana on ajatus, miksi asiakkaan kannattaa olla kiinnostunut juuri tästä tuotteesta/palvelusta. Ei näin: ”Refworks koulutusta kirjastossa”, vaan ”Viitteiden hallinta on nyt helppoa, lähdeluettelo valmistuu helposti ja nopeasti”. Tunteet ovat tärkeässä osassa myös tiedon hankinnassa ja tunteisiin vetoaminen auttaa myös kirjaston markkinoinnissa.

Mikä kertoo asiakkaan kielellä, että kirjastossa autetaan informaatiolukutaitoon? Kirjaston imago koostuu palvelusta, asiantuntevasta henkilökunnasta ja siitä, että henkilökunta on paikalla ja tavoitettavissa helposti. Kirjaston sisustus, opasteet, tapahtumat, tiedotteet ja koulutusten otsikot kertovat, keitä varten olemme.

Olemme herkällä korvalla, yritämme tunnistaa ja aistia asiakkaidemme tarpeet tällä hetkellä ja kurkotamme innokkaasti myös tulevaisuuden haasteisiin.

Lisätietoja Eeva.Abell (at) uet.fi  ja Eeva.Honkanen (at) uef.fi