Julkaisujen tallentaminen SoleCRISiin – jotain uutta, jotain vanhaa

SoleCRISillä (CRIS = Current Research Information System) on monta tehtävää, mutta niistä keskeisimpiä on toimia hallinnon työkaluna raportoitaessa yliopiston julkaisut eli osa yliopiston tuloksesta opetus- ja kulttuuriministeriölle, koska julkaisujen perusteella muodostuu 13 prosenttia yliopistojen rahoituksesta. CRISiä voi käyttää myös CV:n julkaisuluettelon ylläpitämiseen, minkä lisäksi se kertoo suurelle yleisölle yliopistossa tehdystä tutkimustyöstä.

Vanha toimintamalli voimassa

Vanha toimintamalli, jossa tutkija itse tai hänen yksikkönsä vastuuhenkilö tallentaa julkaisut CRISiin, on edelleen voimassa. Tällöin kirjasto tarkistaa julkaisun tiedot ennen ministeriölle raportointia.

Mitä uutta?

1. Tutkija voi lähettää julkaisunsa kirjastolle tallennettavaksi sähköisen palvelulomakkeen kautta. Lomake luotiin yhdessä Suunnittelun ja kehittämisen yksikön ja Tietotekniikkapalveluitten kanssa ja otettiin käyttöön keväällä 2015. Lomakkeella on haluttu helpottaa tutkijoitten tallennustyötä, sillä siinä on CRISiin verrattuna vain muutama pakollinen kenttä. Lomakkeessa kysytään OKM:n raportoinnissa pakollisina olevia tietoja, jotka eivät selviä suoraan julkaisun bibliografisista tiedoista (esim. yliopiston ensimmäinen tekijä ja vertaisarviointi). Lomakkeen lähettäjä saa tiedon julkaisun hyväksymisestä tai tekijä(t) mahdollisen lisätietopyynnön. Tähän mennessä lomakkeen kautta on ilmoitettu ja tallennettu noin 700 julkaisua.

2. Kirjasto tallentaa automaattisesti julkaisuja kansainvälisistä viitetietokannoista (Web of Science ja Scopus). Kirjasto tekee tietokantaharavointia ja vertaa sen tuloksia CRISin sisältöön. Laitoksille ei enää lähetetä tarkistuslistoja, vaan puuttuvien julkaisujen tietoja tallennetaan suoraan CRISiin. Tämän jälkeen julkaisun tekijöille lähetetään vakioviesti, jossa kerrotaan tallennuksesta, pyydetään tarkistamaan tallennetut tiedot ja tarvittaessa ilmoittamaan virheistä/muutostarpeista.

Ongelmia CRISin kanssa?

SoleCRISiin liittyvät ajankohtaistiedotteet ja ohjeet löytyvät Suunnittelun ja kehittämisen intrasta. Jos ongelma ei ratkea ohjeiden avulla, CRISiin liittyvät kysymykset kannattaa lähettää osoitteeseen sole-cris(at)uef.fi, jota seuraa koko SoleCRIS-tiimi.

Ajankohtaista juuri nyt

Mikäli UEF:n julkaisujen määrä pysyy edellisen vuoden tasolla, tällä hetkellä CRISiin on tallennettu vasta noin puolet vuoden 2015 julkaisuista. Tämän ja tietokantaharavoinnin suppeuden vuoksi (vain Scopus ja Web of Science) kirjasto toivoo, että erityisesti näiden tietokantojen ulkopuolelle jäävät julkaisut ilmoitettaisiin lomakkeella kirjastossa tallennettavaksi tai tallennettaisiin itse. Näitä ovat lähes kaikki Suomessa ilmestyneet julkaisut, muut kuin englanninkieliset julkaisut, kirjat, kokoomateokset ja niiden luvut sekä ammatilliset julkaisut. Vaikka kirjasto tekee tallennustyötä haravoinnin perusteella, on edelleen tutkijan vastuulla huolehtia siitä, että kaikki julkaisut tulevat tallennetuiksi CRISiin.

Mari Niemi, tietoasiantuntija, Kuopion kampuskirjasto

Kokemuksia tieteellisestä kirjoittamisesta ja julkaisemisesta

Seminaari Tieteiden talolla 5.6. 2015

Julkaisufoorumi on suomalainen tieteellisten julkaisukanavien luokitusjärjestelmä, jota käytetään mittaamaan yliopistojen tieteellisen julkaisutoiminnan laatua. Se kattaa keskeisimmät koti- ja ulkomaiset tieteelliset lehdet, konferenssit ja kirjojen kustantajat, jotka on arvioitu 23 tieteenalakohtaisessa paneelissa. Vuonna 2015 Julkaisufoorumi-luokitukset otettiin käyttöön yliopistojen rahoitusmallissa, niiden tieteellisen julkaisutoiminnan perusteella rahoitettavassa osiossa. Tieteellisen seuran valtuuskunnan järjestämässä Kokemuksia tieteellisestä kirjoittamisesta ja julkaisemisesta –seminaarissa tarkasteltiin, miten ihmistieteitä edustavat tutkijat sekä eri alojen tiedelehdet näkevät tilanteen, sekä miten se vaikuttaa heidän julkaisukäytäntöihinsä.

Päivän ensimmäisessä esityksessä Jukka Haapamäki Opetus- ja kulttuuriministeriöstä esitteli vuonna 2017 käyttöön otettavaksi suunniteltua yliopistojen rahoitusmallia. Vuonna 2015 käyttöön otetussa mallissa julkaisujen osuus on yliopistojen perusrahoituksessa entiseen tapaan 13 %, mutta kun aiemmassa mallissa se jakaantui kansainvälisten vertaisarvioitujen julkaisujen osioon (9 %) ja muiden tieteellisten julkaisujen osioon (4 %), nyt se lasketaan yhtenäisenä kokonaisuutena, jossa sovelletaan Julkaisufoorumi-luokituksia 0–3 (1 = perustaso, 2 = johtava taso, 3 = korkein taso, 0 = muut julkaisut). Vuonna 2017 painotuksia suunnitellaan muutettavan siten, että julkaisujen laatu korostuu entisestään, kun suurin painoarvo annetaan 3-tason julkaisuille.

Julkaisufoorumi-luokitukset vaikuttavat siis yhä enenevässä määrin yliopistojen perusrahoitukseen. Tällöin nousee kysymys, vaikuttaako tämä myös ohjaavasti julkaisukäytäntöihin; perinteisesti luonnontieteissä tieteellinen julkaiseminen painottuu vertaisarvioituihin lehtiin, kun taas ihmistieteissä merkittävä osuus on ollut tieteellisillä monografioilla. Jaakko Suominen (TY) käsitteli esityksessään etupäässä humanistitutkijoille tekemäänsä kyselytutkimusta, jossa kartoitettiin julkaisutoiminnan muutoksia ihmistieteissä suhteessa yliopistojen uuteen rahoitusmalliin. Lähtökohtana oli olettamus, että rahoitusmalli ohjaa ihmistieteitä omaksumaan luonnontieteelliset julkaisutavat, mikä tuottaa helpommin mitattavissa olevia tuloksia. Tutkijoilta muun muassa tiedusteltiin, onko heitä ohjattu julkaisemaan korkeamman Jufo-luokituksen julkaisuissa ja välttämään matalamman luokituksen julkaisuja. Osa tutkijoista katsoi, ettei tilanne ole muuttunut, mutta osa oli kohdannut pyrkimyksiä ohjata julkaisukäytäntöjä Jufo-pohjaisen arvioinnin kannalta edullisempaan suuntaan.

Seminaarissa nousi esille myös kysymys, onko tieteen tulosten avoimeen saatavuuteen liittyvä pyrkimys open access –julkaisemiseen osin ristiriidassa Jufo-luokitukseen perustuvan rahoitusmallin kanssa: pitäisikö artikkeli julkaista matalamman Jufo-luokan open access –lehdessä vai korkeamman Jufo-luokan lehdessä, jonka artikkelit eivät ole vapaasti luettavissa? Kysymys koskettaa myös suomalaisten tiedelehtien taloudellisia edellytyksiä, kuten tuli esille Johanna Liljan (TSV) ja Riitta Koikkalaisen (Kulttuurintutkimus-lehti) esityksessä: avoimuuden ja taloudellisen kantavuuden vaateita on vaikea yhdistää, jos avoimeen elektroniseen julkaisemiseen siirtyminen vie pohjan tieteellisen lehden taloudelta.

Anne Ruthin ja Janne Pölösen (TSV) esitys tarkasteli tiedekustantajien vertaisarviointikäytäntöjä ja näkemyksiä Julkaisufoorumista. Vastaajista puolet mainitsi Julkaisufoorumin tärkeimpien muutostekijöiden joukkoon tiedekustantamisessa. Esille nousi myös huoli, että Jufo-luokitus suosii kansainvälisiä julkaisuja kotimaisten kustannuksella. Toisaalta vähemmistö (22 %) näki, että julkaisun saama Jufo-luokitus on vaikuttanut käsikirjoitusten tarjontaan.

Seminaari nosti mieleen paljon ajatuksia tieteellisen kirjaston roolista erityisesti tutkijapalveluiden ja open access –julkaisemisen näkökulmasta. Tieteellisessä lehdessä julkaistun artikkelin rinnakkaistallentaminen yliopiston omaan avoimeen julkaisuarkistoon on tehokas tapa lisätä avointa saatavuutta, ja tämän julkaisumuodon kehittämiseen Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt merkittävän rahoituksen Jyväskylän ja Itä-Suomen yliopiston kirjastoille.

Seminaarin esitykset ovat luettavissa Suomen tieteellisen kirjastoseuran sivuilla.

Jussi Hyvärinen

Tietoasiantuntija (Opetus- ja tietopalvelut)

 

 

 

 

 

 

 

Miten e-kirjojen kustantaminen kehittyy – 12th Nordic Librarian Forum

Helsingissä oli 6.-7.marraskuuta koolla Elsevierin ja pohjoismaisten tiedekirjastojen järjestämä 12th Nordic Librarian Forum. Tällä kertaa ohjelma keskittyi e-kirjojen kustantamisen kehittymiseen. E-kirjojen markkinaosuus kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Viime vuonna yli 8000 yliopisto-opiskelijalle tehty kysely kertoi, että 25,5% vastanneista halusi käyttää kirjaston kokoelmista vain e-kirjoja, 21,7% vain painettuja mutta kaikkiaan 52,8% halusi käyttää molempia julkaisumuotoja. Tämä suhde säilynee ennallaan kunnes uuden sukupolven lukulaitteet tulevat markkinoille joskus lähitulevaisuudessa.

Jo olemassa olevaa aineistoa käytetään yhä laajemmin hyödyksi, ja kustantajat kehittävät kokonaan uusia tuotteita. Tieteelliset e-kirjat alkavat osaltaan lähestyä lehtien kustannustapaa. Elsevier tuo markkinoille uuden tavan julkaista käsikirjoja (reference books). Tavallisesti käsikirjoista otetaan uusi editio 3-5 vuoden välin. Nopeasti kehittyvillä aloilla luonnontieteissä, biotieteissä ja terveystieteissä tämä on kuitenkin liian pitkä aika. Tiedossa on tapauksia, jossa juuri painoon menevässä kirjassa olisi jo tarvetta päivityksille.

Elsevierin kehittämä malli on nimeltään Reference Modules on ScienceDirect, jossa tiettyjen tieteenalojen käsikirjat päivitetään jatkuvasti tarpeen mukaan. Säännöllisesti vaihtuva toimituskunta vastaa moduleiden pitämisestä ajan tasalla. Kirjat julkaistaan pelkästään online-muotoisina, ja niitä tilataan lisenssisopimuksilla kuten lehtiäkin. Jatkuva päivittäminen mahdollistaa pääsyn tuoreimpaan koottuun tietoon artikkeleiden ja kirjasarjojen jälkeen. RefMods on nimensä mukaisesti käytössä ScienceDirect palvelun kautta.

Muutenkin kirjojen toimittamisen aikataulua on kiristetty. Kustantajat analysoivat tiedekentän tapahtumia ja pyrkivät julkaisemaan kirjoja hyvin nopeasti myös täysin uusilta aloilta. Samalla haravoidaan entistä tarkemmin Aasian ja vaikkapa Brasilian tiedekenttää, ja muutetaan paikallisia tiedejulkaisuja globaaleille markkinoille englanninkielisinä versioina. Vaarana tietenkin on, että kustantajat keskittyvät julkaisemaan markkinavetoisesti pelkästään kysyttyjä aiheita.

Suurten tiedekustantajien valinnat saattavat vaikuttaa koko tieteen tekemisen kenttään. Julkaisufoorumeiden luokitteleminen ja arvottaminen tukee tätä kehitystä. Tutkijakunnalla on yhteiskunnallisia ja kaupallisia paineita oman uran kehittämisen lisäksi. Tiedeyhteisö joutuu yhä tarkemmin harkitsemaan missä ja minkä muotoisena tutkimuksen tulokset on hyödyllisintä julkaista.

On myös muistettava, että kirjastot maksavat yhä enemmän nimenomaan tuoreesta tiedosta saadakseen ne yhteisönsä käyttöön. Vanhoja aineistoja avataan maksutta saataville tietyn ajallisen embargon jälkeen. Laajasti ottaen open access -kustantaminen olisi koko tiedeyhteisön eduksi, mutta tiedekustantajat eivät halua luopua saavuttamastaan asemasta. Suuret kustantajat ovat mukana kehittämässä OA-kustantamista, mutta vain omilla ehdoillaan ja pieni palanen kerrallaan. Vain riittävät vahvat kansalliset mandaatit ja/tai lainsäädäntö muuttaa kustantajien toimintakulttuuria nykyistä nopeammalla aikataululla.

Tiedejulkaiseminen tulee yhä lähemmäksi itse tieteen tekemistä. Suuresta julkaisumäärästä saadaan tietoja, jotka ovat hyödyllisiä itse tiedeyhteisöllekin. Jatkossa on mahdollisuus käyttää entistä laajempia analyysityökaluja julkaisuista, yksittäisen tutkijan altmetriikkaa näkyvyyttä parantamassa tai louhia kokonaisten julkaisuarkistojen tai lehtikokoelmien big dataa, siis koko tekstimassaa, entistä tarkemmin.

Mertiikan tuloksia on myös helppo ylitulkita. Taisi olla Einstein, joka muistutti: ”Not all what can be counted, counts…”

Jukka Kananen, palvelupäällikkö

Hyvää Open access -viikkoa kaikille

On kansainvälisen Open access -viikon aika jälleen. Kaikki varmaan tietävät jotain Open access (OA) -toimintamallista, pääpiirteissäänhän se tarkoittaa julkaisun tai muun materiaalin jakelua vapaasti internetin välityksellä. Toisin sanoen tieteen ja tiedon avoimuutta. Tarkempaa tietoa OA:sta voi lukea esimerkiksi kirjaston kotisivuilta: http://www.uef.fi/fi/kirjasto/lisatietoja-open-access-julkaisemisesta ja seurata sieltä löytyviä linkkejä.

Julkaisutoiminta ja open access kulkevat monen mielessä jo käsi kädessä, ajatusmaailma on kuitenkin laajenemassa koko ajan. Enää ei kuitenkaan puhuta vain avoimesta julkaisemisesta vaan koko tutkimustyön avoimesta elinkaaresta jossa tutkimuksen tulosten lisäksi saatetaan vapaan saatavuuden piiriin sekä tutkimusdata että tutkimuksen tausta-aineisto.

Myös tutkimusta rahoittavat tahot ovat ryhtyneet vaatimaan vapaampaa julkaisupolitiikkaa ja yhä useampi rahoittaja edellyttääkin että tulokset julkaistaan OA -mallin mukaisesti joko rinnakkaistallenteina korkeakoulujen omissa julkaisuarkistoissa tai OA-lehdissä.

Kuvion kolmas pala, kustantajat, ovat myös ryhtyneet hyväksymään maailman muutoksen, tosin hitaammin ja jokainen omalla tavallaan. Tavat tukea tiedon vapaata saatavuutta vaihtelevat suuresti. Joissain tapauksissa kustantaja saattaa sallia heidän julkaisemansa artikkelin sellaisenaan verkossa milloin vaan. Toinen kustantaja saattaa edellyttää julkaisemisen tapahtuvan heidän omassa julkaisupalvelussaan jolloin toiminta on usein maksullista. Näiden ääripäiden välille riittää mitä kirjavimpia käytäntöjä ja keinoja joilla rajoitetaan miten open access julkaiseminen voidaan tehdä.

Open Access -viikon sivut

http://www.openaccessweek.org/

 

Mitä Open Access on?

 

Antti Laurila, Tietojärjestelmäasiantuntija

Bibliometriikan aakkoset yliopistomaailmassa

Lyhyesti sanottuna bibliometriikka tarkoittaa julkaisutoiminnan tilastollista analyysiä. Monen ensireaktio bibliometriikkaan on ”tylsää”, mutta kun asiaan vähänkin paneutuu, aihe on ajankohtaisuudessaan keskustelua herättävä, suorastaan hektinen. Tämä kävi hyvin ilmi myös Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM), Suomen yliopistokirjastojen neuvoston (SYN) ja CSC -Tieteen tietotekniikan keskuksen 7.10.2014 järjestetyssä Bibliometriikka ja tutkimuksen arviointi – seminaarissa.

Yliopistomaailmassa tutkimuksen määrää ja laatua mitataan etenkin tutkijoiden tuottamilla tutkimusjulkaisuilla ja tässä kohtaa bibliometriikka tulee kuvioon mukaan. OKM kerää vuosittain tiedot yliopistojen julkaisuista ja saatuja tietoja käytetään paitsi yliopistotutkimuksen rakenteen ja kehityksen seurannassa, myös yliopistojen perusrahoituksen jakokriteerinä. Tätä taustaa vasten julkaisutoiminnan mittaamisen merkitys korostuu ymmärrettävästi.

Mistä bibliometriikassa on kyse? Mitä bibliometriset luvut ovat käytännössä? Tunnetuimmat indikaattorit ovat esimerkiksi viittausanalyyseissä saadut luvut, joista selviää, kuinka paljon tutkijan artikkeleihin on viitattu muissa artikkeleissa. H-indeksillä mitataan yksittäisen tutkijan julkaisutehokkuutta ja julkaisujen merkittävyyttä. Impact factor-luku määrittää tieteellisen lehden arvon kuvaamalla artikkelin saamat siteeraukset keskimäärin yhden vuoden aikana. Jufo-luokitus taas on ns. kansallinen impact factor, kaikki tieteenalat kattava tasoluokitus erityyppisille julkaisukanaville (tieteellisille lehdille, sarjoille, konferensseille ja kirjakustantajille).

Bibliometriset luvut toimivat vaikuttavuus- ja tuottavuusmittareina. Tutkimusta voidaan arvottaa paitsi yliopistoittain, myös tieteenaloittain tutkijan ja organisaation tasolla. Pohja-aineistona toimivaa massiivista raakadataa hankitaan kansainvälisiltä kustantajilta (mm. Thomson Reuters ja Elsevier), kotimaisella kentällä raakadataa Suomen korkeakoulujen julkaisutiedoista tuottaa CSC. Usein myös laskenta- ja analysointipalvelut ostetaan ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Eurooppalaisista yliopistoista Leidenin yliopisto on erikoistunut tämän tyyppisen vertailutiedon tuottamisessa. Erinäiset taulukot ja kuviot kertovat näennäisen helposti tieteen laadusta, tieteidenvälisyydestä, fokusoitumisesta ja kansainvälisestä verkostoitumisesta. 

Kuten seminaarissa tuli esiin, alan asiantuntijat tietävät kyllä, ettei lukuja voi tulkita mekaanisesti eivätkä ne ole millään lailla yksiselitteisiä. Bibliometrisiin menetelmiin, kuten viittausanalyysiin liittyy paljon myös kritiikkiä ja ongelmia, ja esimerkiksi yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien kannalta viittausanalyysit Web of Science- ja Scopus-tietokannoista ovat rajallisia. Bibliometriikka vaatii paitsi osaamista, myös harkintaa ja varovaisuutta, sillä ylitulkinnan vaara on ilmeinen.

Pia Vuolanto Tampereen yliopistosta kertoi, miten bibliometriikkaa on käytetty kuuden suomalaisen yliopiston tutkimusarvioinneissa. Lopputulema oli se, että tutkimuksen arvioinnin käytännöt vaihtelevat yliopistoittain ja vaikka bibliometriikka on monipuolista, niin laskenta on toteutettu eri tavalla eivätkä tulokset ole vertailtavissa.

Samaa kertoi myös Päivi Kytömäen esittelemä Suomen yliopistokirjastojen neuvoston tutkimuksen tuen verkoston kysely, jossa kartoitettiin bibliometrisiä toimeksiantoja 1,5 vuoden ajalta yliopistokirjastoissa. Tilastointi ei ole vielä kaikissa kirjastoissa yhdenmukaista tai kattavaa. Mielenkiintoista kuultavaa oli, miten erilaisiin tarkoituksiin analyyseja käytetään: yliopiston tai tiedekunnan sisäiseen rahanjakoon, rekrytointiin, yksiköitten vertailuun jne.

Bibliometriikan sovelluksista kertoo myös Suomen Akatemian Tieteen tila – hanke, jossa tarkastellaan Suomen yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimustoiminnan edellytyksiä ja tuloksia organisaatioittain ja tieteenaloittain. Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen (RUSE) analysoinnit sekä VTT:n tarkastelut tuovat myös mielenkiintoisen lisän keskusteluun. Voit klikata näihin ja päivän muihin esityksiin itsesi tästä: esitysmateriaalit.

Seminaarissa esiintyneessä keskustelussa oltiin yksimielisiä siitä, että tarvitaan kansallista yhteistyötä laskenta- ja tiedonantamiskäytäntöjen (tilastointi) yhtenäistämiseksi. Kauhukuvana, tosin tuskin todennäköisenä on, että indikaattorit alkavat ohjata tiedemaailmaa ja julkaisupolitiikkaa niin, että tutkimusyhteistyö vinoutuu paitsi eri tieteissä ja tieteiden kesken, myös yliopiston sisällä, kansallisesti ja kansainvälisestikin.

 

Tomi Rosti ja Kirsi Salmi, tietoasiantuntijat, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Kohteena avoimet julkaisuarkistot

Open Repositories in Helsinki, 9.-13.6.2014
Ensimmäisenä päivänä oli tarjolla aihepiiriin johdattavia esikonfferensseja. Otin läpileikkauksen eri aiheista, aloittaen altmetriikasta ja päättäen rahoittajien mandaatteihin. Altmetriikka osiossa esiteltiin altmetric.com–palvelua sen tarjoamien palveluiden välityksellä. Välineitä voi saada ei-kaupalliseen käyttöön ilmaiseksi. Altmetriikka tarjoaa artikkelitasoista, eri lähteistä jalostettua, näkyvyyttä ja laajentaa perinteistä tieteellistä mittaamista. Kotiläksyksi jäi myös luettavaa ja tutustumista: Altmetrics: a manifesto. Glasgown yliopiston arkisto ja altmetriikan hyödyntäminen, Altmetrics in libraries and institutional repositories –blogikirjoitus. Keskustelussa nousi eteen mahdollinen hyödyntäminen CRIS-sovelluksissa. Hyödyntämisessä käytetään pääasiassa DOI-tai Pubmed Id-tunnisteita. Iltapäivän toisessa sessiossa tarjoiltiin näkymää erilaisista ja eritieteenalojen julkaisutietokannoista ja niiden toiminnasta. Lisäksi oli tarjolla rahoittajan näkökulmaa ERC-hankkeisiin, joissa rahoittajilla on vahva suositus Open Access –julkaisemiseen, he jopa suosittelevat käyttämään Europe PubMed Central –arkistoa biotieteisiin ja ArXiv-arkistoa fysiikan ja tekniikan alan palveluihin. Erityisiä suosituksia ei ole yhteiskuntatieteisiin eikä humanistisiin tieteisiin. Vaihtoehtoisina tallennuspaikkoina voidaan käyttää organisaatiokohtaisia tai keskitettyjä arkistoja, kuten Zenodo. Suosituksissa nostetaan yhä selkeämmin esille, että tutkimusdata tulisi myös pyrkiä julkaisemaan aina silloin kun se on mahdollista. Rahoittajilla on myös toiveita embargoaikoihin, eli julkaisut pitäisi saada avoimen saatavuuden piiriin kuuden kuukausen sisällä, myöhempää aikaa eli vuotta on mahdollista käyttää yhteiskuntatieteellisillä ja humanistisilla aloilla. Päivän päätteeksi oli vuorossa vielä keskustelusessio, joka alkoi alustuksilla eri rahoittajien Open Access-politiikoista. Tilaisuudessa esiteltiin REF (Reseach Excellence Framework)-mallia, joka on RAE (Research Assessment Exercicise)-mallin jatkaja. Hyviä kysymyksiä: Organisaation Open Access vaatimukset?, Onko kyseessä mandaatti vai politiikka?, Kohdistetaanko kiinostus kultaiseen (Gold) vai vihreään (Green) Open Accessiin? Onko jotakin aikarajoja?, Kuinka alakohtaiset arkistot sopivat kuvaan? Ja tosiasiahan on, että resurssointiin on kiinnitettävä huomiota. Tärkein viesti oli kuitenkin, että tutkijoiden toimintamallia on saatava muuttumaan avoimen tieteen suuntaan. Tauolla tuli käytyä keskustelua suomalaisista CRIS-järjestelmistä ja niiden rajapinnoista julkaisuarkistoihin. Joihinkin arkistoihin on tulossa apusovelluksia, joilla kaksi tietojärjestelmää voivat kommunikoida keskenään.

Toisen päivän avajaissessiossa ilmoitettiin, että konfferenssiin on tullut osallistujia yli 500 ja 38 eri maasta. Päivän Keynote-puhuja Erin C. McKiernan oli avoimen tieteellisen julkaisemisen ja avoimen tieteen puolestapuhuja. Avoimuus lisää enemmän näkyvyyttä, käyttäjiä ja keskustelua. Avoimuudella voidaan vähentää aineistojen käytettävyysesteitä. Tutkijoilla voi syntyä ajatus, mutta sen jalostaminen saattaa pysähtyä puutteelliseen aineistojen hyödyntämiseen. Aineistojen hankkiminen on osittain kustannuskysymys. Open Access ideaa voi viedä eteenpäin boikotoimalla ”suljettuja” lehtiä, käymällä keskustelua blogeissa ja toimittaa preprinttejä jos mahdollista, julkaista vain open access –lehdissä. Toki näissä piilee uran kannalta riski erityisesti nuorelle tutkijalle. Tieteelliset arviointivälineet valitettavasti huomioitavat arvioinneissa korkeiden impact factorin omaavat lehdet ja open access lehdillä ei välttämättä ole korkeitä impact factor-arvoja – toki poikkeuksiakin on. Erityisesti kirjoittajien tulisi kiinnittä huomiota tekijänoikeuksiin ja muuttaa toimintaansa enemmäin avoimuutta sallivaksi. Open access –lehdissä piilee vielä myytti huonosta vertaisarvioinnista, useimmissa lehdissä on tarjolla mahdollisuus tutustua arviointihistoriaan, joten sitäkin myyttiä ollaan purkamassa. Muissa sessioissa kiinnitettiin huomiota saatavuuteen, jos julkaisuita tai artikkelikopioita oli tallennettu projektien verkkosivuille tai muihin vastaaviin viritelmiin, niitä ei ole välttämättä myöhemmin saatavissa. Tämä puoltaa hoidettujen arkistojen olemassaoloa ja resurssointia. Iltapäivän puolella käsiteltiin eri tuotteilla toteutettuja arkistoja, tietojen siirtoa arkistojen välillä, pilvipalveluiden soveltuvuutta ja arkistojen välistä yhteistyötä, jonka kehittymistä tulee seurata tieteen ja tieteenalojen kansainvälistyessä. Päivän viimeisenä sessiona oli Posterikavalkadi.

Keskiviikkona käytiin läpi käsitteistöä: repository, archive. Miten huolehditaan saatavuudesta, entä pitkäaikaissäilytyksestä? Arkistojen tallennuskohteiden monimuotoisuus asettaa haasteita myös järjestelmille. Artikkelit, tutkimusdata, oppimateriaali, verkkokurssit, videolähetykset (kokoukset, video-opetukset…) Onko kaikki tarpeen tallentaa, riittääkö otanta? Metatiedon saatavuus ja erilaiset rajapinnat? Entä metatiedon rikastaminen? Pitäisi päästä eroon fyysisistä opuksista ja katsoa mieluummin objekteja. Suuntana tulisi olla palvelukokonaisuus, jossa kaikki palvelut olisivat saatavilla yhden luukun periaatteella. Tämä olisi varmaan tutkijoille mielekkäämpää, kuin haravoida organisaatiosta mitä kenellekin tulee tarjota. Miten CRIS-järjestelmät voitaisiin liittää osaksi kokonaisuutta? Voidaanko käyttäjä pakottaa käyttämään kontrolloituja asiasanastoja metatiedon syöttämisessä? Miten organisaation eri tietovarantoja voidaan hyödyntää, ettei samaa tietoa tarvitsisi tallentaa moneen paikkaan? ORCID, PubMed ID, Handle Id, DOI, URN, ResearcherID, ScopusID, Google ID – jokaisella järjestelmällä omia tunnisteita, tuleeko tästä upottava suo? Mitä internetissä tapahtuu minuutissa? Päivän aikana tuli ehkä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Viimeiseen päivään osuikin sittan ajatukset palvelukulttuurista. Kirjastot ovat tietokokoelmia. Kirjastolaisilla on palveluasenne. Kirjastoa pidetään luotettavana, sailyttävänä ja pysyvänä organisaationa. Kirjoja pyydetään ja annetaan toisille kokoelmille. Kirjasolla on eettiset perinteet. Kuinka nämä sopivat digitaaliseen maailmaan, tarvitseeko kaikkien palveluiden olla yksi yhteen? Muuttuvatko tehtävät: kannustaminen, sisältöjen markkinointi, lisenssointityö, vaikuttavuuden mittaaminen, strategia ja politiikkatyö.

Tomi Rosti, tietoasiantuntija

 

Tutkimusdatapalveluista

Research data and services workshop during the EGI Community Forum 2014, 20.5.2014
Kansainvälisessä tunnelmassa käsiteltiin erilaisia tutkimusdata-hankkeita ja niiden tuottamia tuloksia. Useimmat esitykset käsittelivät sekä tekniikkaa että poliittista kenttää tutkimusaineistojen ja –datan halliinan osalta.

RDA:n (Research Data Alliance) Peter Wittenburgin esityksessä korostui tutkimusdatan jakaminen ilman rajoja ja esitys lähtikin mukavasti liikkeelle Euroopan komission varapuheenjohtajan Neelie Kroesin sanoin: “Knowledge is the engine of our economy. And data is its fuel.” Nykyään tietoa tuotetaan ja analysoidaan paljon, tarvitaan tieteiden välisiä harmonisoituja ratkaisuja datan hallintaan, koko elinkaaren ajalle. Käytössä voi olla tieteenalakohtaisia, kansallisia tai organisaatiokohtaisia ratkaisuja. RDA-verkoston tavoitteena on ylittää raja-aitoja helpottamalla yhteistyötä ja datan jakamista ja saatavuutta kansainvälisesti asiantuntijoiden, erilaisten tieteenalojen ja erilaisten yksiköiden välillä. Taustarahoittajina toimii euroopan komissio, Australian National Data Service ja US National Science Foundation. Jatkossa mukaan on tulossa muitakin toimijoita. Toimintaediana on että asiantuntijoista koostetaan työ ja kiinnostusryhmiä konkretisoimaan erilaisia ongemia, joita ryhdytään ratkomaan. Eräänä esimerkkinä nostettiin esille PID-tunnus (Persistent Identifiers), jossa ajatuksena on että dataobjekteilla olisi oma tunnistusnumero samalla tavoin kuin IP-numerot tietoverkoissa.

EUDAT:n Damien Lecarpentier esitteli eurooppalaista konsortiohanketta, jossa mm. CSC on mukana. Hankkeen tausta-ajatus on luoda tiede- ja tutkimusyhteisöille kestävä Euroopan kattava datainfrastruktuuri, jonka avulla tiedeyhteisöjen tuottama tieto on paremmin saatavissa. Työskentely on käyttäjälähtoistä ja haasteet kasvavat tieteenalojen lisääntyessä. EUDAT on tuotteistanut toimintoja ja tarjolla on tiedonhaku, replikointi, tallennus ja jakaminen sekä tieteelliset laskentapalvelut. Jatkosuunnitelmissa ovat erilaiset pilvipalvelut, semantiikan hyödyntäminen ja mahdollisesti dynaaminen data. Hankkeen tavoitteena on rakentaa integroitu ratkaisu palveluille – yhden luukun peritaatteella. Tämä varmaan helpottaisi tutkijoiden työtä tulevaisuudessa. Toiminnan taustalla on kansainvälinen jaettu data. Kansalliset tai tieteenalakohtaiset ratkaisut eivät välltämättä palvele tutkimusta tai datan tallennusratkaisut eivät ole riittäviä tai ne ovat kalliita. Tämän vuoksi on tärkeää olla mukana kansainvälisessä yhteistyössä ja hyödyntää kansainvälisiä ratkaisuja, koska tutkimustyön ja tutkimusryhmien kansainvälistyessä tallennusratkaisujen ja –palveluiden tulee olla samalla tasolla. Hankkeella on kumppanuuksia myös RDA:han ja ATT-palveluihin.

OKM:n Sami Niinimäki toi kansallisen kuvan tieteen ja tutkimuksen avoimuuden tavoitteista. Samassa yhteydessä esille tuli Euroopan komission tavoitteet, jotka ohjaavat kansallista päätöksentekoa ja ovat taustana suunnittelutyölle. Esimerkiksi Horizon 2020-ohjelman kaikki tieteelliset julkaisut pyritään saamaan vapaasti julkaistuksi.

OpenAIRE on Euroopan komission rahoittama hanke, jonka tarkoituksena on kehittää tiatoaineistoinfrastruktuureita Euroopan unionissa, kokoamalla Euroopan komission rahoittamien projektien tutkimustuloksia ja asettamalla ne saataville keskitetyn portaalin kautta. Kimmo Koskinen ja Antonis Lempesis esittelivät palvelua hiukan eri näkökannoista. Palvelut kattavat tekstilouhinnan, tilastoinnin, raportointityökalut sekä neuvonnan. Zenodo on julkaisuarkisto tutkimusdatalle ja –artikkeleille, joita ei voi tallentaa organisaatio- tai alakohtaisiin arkistoihin. Zenodoon on mahdollisuus tallentaa julkaisuja, postereita, esityksiä, datajoukkoja, kuvia, videoita ja ohjelmia. Hankkeessa on tuotettu ohjeita sekä data-arkistojen että CRIS-ylläpitäjille.

ATT (Avoin tiede ja tutkimus) palveluista kertoi Tuija Raaska. Kyseessä on OKM:n rahoittama hankekokonaisuus, jossa koordinoidusti tuotetaan palveluita avoimen tieteen käyttöön. Tietojen tallunnuspalvelut, suomalaisen tutkimusjulkaisemisen portaali, metadatapalvelut tutkimusdatalle, avoimen julkaisemisen alusta. Viesti oli että palveluiden käyttäjiä on vähän. Käytäväkeskusteluissa nousi esille se, että kuinka tutkijat tietävät tarjolla olevista palveluista. Pitäisikö markkinointiviestintää tehostaa vai onko tiedottamisen kohteena väärä kohderyhmä. Pitäisikö kirjaston ottaa roolia erilaisten tutkimuksen tukipalveluiden tiedottajana.

Ivo Grigorov piti elähdyttävän esityksen avoimen tieteen oikeutuksista ja siitä mitä näkökulmaa asioihin otetaan eli katsotaanko asiaa hallinnon vai tutkijan näkökulmasta. Esityksen kannanottona oli, että avoimuudesta tulisi tehdä osa meritoitumista.

Ari Asmi käsitteli tutkimusdataan viittaamisen periaatteita. Esimerkkitapauksen valossa hän toi esille samalla erään RDA working group:n toimintaa.

Paneelikeskusteluissa nousivat esille er toimijoiden roolit ja vastuut. Rahoittajat vaativat tiettyä raportointia, johon hallinto pyrkii vastaamaan. Vastaavasti julkaisuprosessit ja tutkimusaineistojen saatavuus kiinnostavat kirjastosektoria. Laitokset markkinoivat itseään tuottamillaan projekteilla ja niiden tutkimustuloksilla. Toimijoiden verkosto on laaja ja kokonaisuutta tulisi katsella laajemmasta näkökulmasta kuin omasta. Rajapintojen hyödyntäminen tietojärjestelmien välillä voi tuoda helpotusta. Kansainvälistyvässä maailmassa ei voida pysytellä kotimaan rajojen sisäpuolella, vaan on katsottava myös aidan toiselle puolelle. Tieteellisessä koulutuksessa tulisi nostaa keskiöön avoin tiede ja opastaa opiskelijoita avoimeen toimintaperiaatteeseen jo ensi metreiltä. Meritoitumisessa tulisi huomioida paremmin myös avoimesti julkaistut tutkimusaineistot ja avoimen tieteen edistämistä tulisi edesauttaa mieluummin porkkanalla kuin kepillä. Loppuun heitettiin haaste myös kirjastoille: Kirjastojen pitäisi ryhtyä tekemään datalle samaa kuin ne tekevät tällä hetkellä kirjoille.

Tomi Rosti, tietoasiantuntija

 

Joitakin huomioita julkaisumyynnistä menneeltä vuodelta 2013

Joensuun kampuksen myynti painottui ympäristöön, ekologiaan, sekä oikeustieteisiin. Oman mausteensa tuovat filosofia, historia ja uskontotieteet. Suurin osa on Joensuun yliopiston aikaisia julkaisuja, eli vanha pitää pintansa. Kuopion kampuksen opusten myynnistä valtaosan ottaa Social Sciences sarja, joka käsittelee sosiologiaa ja sen nyansseja kuten perhettä, mielenterveyttä ja koulua. Toki joukossa on hoitotiedettä, kuten numero 10, joka on Kuopion yliopiston aikaista sarjaa. Kaikki Joensuun ja Kuopion kymppilistalle päässeet bestsellerit ovat suomenkielisiä.

TOP10 – Joensuun kampus

1.    Rikosvastuu ja sen toteuttaminen, 2004;  Tapani, Jussi  & Tolvanen, Matti
2.    Esiliina aikansa kehyksissä : moniaikaista tekstiilikulttuuria ja representaatioita kodista, perheestä, puhtaudesta ja käsityöstä 1900-luvun alkupuolen Suomessa, 2012; Sipilä,  Outi
3.    Metsäekologia, 1991; Kellomäki, Seppo
4.    Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 6, 2013; Määttä, Tapio et. al.
5.    Metsän mittaus ja kartoitus, 2003;  Kangas, Annika et .al.
6.    Kansan käsissä ja kätköissä : rahankätkentä Pohjois-Karjalassa keskiajalta vanhan Suomen palauttamiseen, 1998; Vänskä, Raimo
7.    Pyhän Aleksanteri Syväriläisen koulukunta : 1500-luvun luostarihistoriaa vai 1800-luvun venäläiskansallista tulkintaa? 2013; Karvonen, Irina
8.    Oikeustieteellinen opinnäytetyö, 2004;  Miettinen; Tarmo (toim.)
9.    Fides directa – fides reflexa : Jonas Laguksen käsitys vanhurskauttavasta uskosta, 2013; Pitkänen, Jorma
10.    Kymmenelle sijalle kiilasi samalla myyntimäärällä kuusi julkaisua: Iso paha susi vai hyödyllinen hukka? : ekologis-juridinen näkökulma suden suojelun yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen, 2011;  Borgström, Suvi, Metsien ilmastolliset ja hydrologiset suojavaikutukset, 2012; Mannerkoski, Hannu, Yhdistymisvapaus ja yhdistysoikeuden järjestelmä, 2012; Muukkonen, Matti, Esiopetuksen merkitys matematiikan opiskelulle alkuopetuksessa, 1998; Mutanen, Rauni, Äiti ja nunna : Kirkkojen maailmanneuvoston naisten ekumeenisen vuosikymmenen pan-ortodoksisten dokumenttien naiskuva, 2004;  Raunistola-Juutinen, Eeva

TOP10 – Kuopion kampus

1. Kehityskulkuja ja väliintuloja: ekologinen näkökulma vakavan väkivallanteon tehneiden nuorten  sosioemotionaalisen terveyden kehitykseen, 2013; Rytkönen, Minna
2. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujärjestelmä vaikeahoitoisuuden näkökulmasta, 2012; Paakkonen, Tarja
3. Elämänvaihelähtöinen henkilöstövoimavarojen johtaminen : tutkimus lääkäreiden ja sairaanhoitajien työ- ja organisaatiositoutumisesta, 2013; Hietamäki, Marja
4. Kouluhyvinvointi nuorten tulkitsemana, 2013; Janhunen, Kirsi-Marja
5. Sähköisen potilastietojärjestelmän sosiotekninen käyttöönotto : seitsemän vuoden seurantatutkimus odotuksista omaksumiseen, 2013; Valta, Maija
6. Työnohjaus psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa : laadullinen haastattelututkimus, 2013; Kärkkäinen, Maj-Lis
7. Perheen rakenteen, dynamiikan ja arvojen merkitys lapsen psyykkiselle hyvinvoinnille, 2013; Väänänen, Riitta
8. Haavanhoidon kirjaamismalli : innovaatio kliiniseen hoitotyöhön, 2013; Kinnunen, Ulla-Mari
9. Monikkoperheen elämismaailma varuillaan olosta vanhemmuuden vahvistumiseen : fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus, 2013; Heinonen, Kristiina
10. Etiikkaa monitieteisesti : pohdintaa ja kysymyksiä, 2008; Pietilä, Anna-Maija & Länsimies-Antikainen, Helena (toim.)

Anne-Mari Karttunen, palvelusihteeri,  ja Yrjö Valtanen, kirjastoamanuenssi, sisäiset palvelut

Mitä Artolle kuuluu?

Arto on laajin kotimainen aikakauslehti- ja monografia-artikkelien tietoja sisältävä tietokanta. Artoon tallennetaan jatkuvasti noin neljää sataa aikakauslehtinimekettä. Yhteensä Artossa on runsaat 1,5 miljoonaa viitettä. Hakuja tehdään vuosittain yli 1,7 miljoonaa. Vuodesta 2010 Arto on ollut avoimesti verkossa; hakukäyttö ei edellytä lisenssimaksua. Viitetietojen lisäksi Artossa on linkkejä kokonaisiin artikkeleihin. Kokotekstit sijaitsevat pääosin Elektra-palvelussa, ja niiden lukeminen edellyttää kampuksen ulkopuolella etäkäyttökirjautumista.

Uutta puhtia kaksikymppisiään juhliva Arto on saanut Kansalliskirjaston viime vuonna aloittaman Artiva-hankkeen myötä. Hankkeen päämääränä on luoda entistä kattavampi ja viiveettömämpi kotimaisten tieteellisten artikkelien metatietovaranto. Tallennustyön tehostamiseksi on otettu käyttöön lomake, joka mahdollistaa artikkelitietojen syöttämisen ilman syvällisempää luettelointisääntöihin tai -ohjelmistoihin perehtymistä. Kirjastojen rinnalle Arton tiedontuottajiin onkin liittynyt kustantajia, kuten Sosiologia-lehteä julkaiseva Westermarck-seura. Itä-Suomen yliopiston kirjasto on vanhastaan kuulunut Arto-tallentajiin. Vastuulehtiämme ovat esimerkiksi Yhteiskuntapolitiikka, Carelia ja Aamun koitto.

Arto sisältää paitsi tieteellisten myös ammatti- ja harrastelehtien artikkelitietoja. Haun rajaamista tieteellisiin lehtiin helpottaa nykyisin se, että Julkaisufoorumin käyttämät luokitustasot (jufo:1, jufo:2, jufo:3) ovat mukana viitteissä. Yksinkertaisimmillaan rajauksen voi tehdä tähän tapaan:

Artiva-hankkeen eräänä tavoitteena on, että artikkelien entistä rikkaampaa metatietoa voitaisiin hyödyntää yliopistojen julkaisurekistereissä. Tällä hetkellä yliopistot ja tutkimuslaitokset tarkistavat ja tallentavat tutkijoidensa julkaisutietoja kukin omaan järjestelmäänsä. Käyttämällä yhteistä artikkelitietovarantoa vältytään päällekkäiseltä syöttötyöltä.

Ainoa kotimainen artikkeliviitteiden tietokanta Arto ei ole. Itä-Suomen yliopiston käytössä ovat myös terveystieteellinen Medic sekä ei-tieteellisiin lehtiin painottunut Aleksi.

Tietoasiantuntijat Mikko Meriläinen ja Katja Hyvärinen, kokoelmapalvelut

Opinnäytteet ja avoimuus

Yliopistossamme vuonna 2012 aloitettu käytäntö viedä pro gradu -työt verkkoon yhtenäisti toimintatavat eri kampuksilla, tarjosi mahdollisuuden edistää tieteellisen tiedon avointa leviämistä sekä nopeutti käyttöön saattamista verrattuna aiempiin paperisiin ja mikrokorttimuotoisiin pro graduihin. Kaikki ei ole kuitenkaan edennyt aivan tavoitteiden mukaisesti. Asian nurja puoli paljastuu, kun tutkitaan pro gradujen avointa internet-saatavuutta, eli onko gradu ns. Open Access (OA) -julkaisu. Vuoden 2013 pro gradu -töistä vain 36% julkistettiin OA-muodossa. Ainoaan vertailukohtaan, vuoteen 2012 (42%) nähden suunta on ollut jopa laskeva. Tilanne ei ole hyvä. Näitä EI-Open Access – opinnäytteitä kun voi käyttää ainoastaan kampuskirjastoissa ja niissäkin vain tietyiltä työasemilta. Moni ei myöskään varmaan tiedä sitä, että näitä kampuskäyttöisiä graduja ei voida kaukolainata toisiin kirjastoihin. Tämä kutistaa entisestään potentiaalisesti kiinnostuneiden lukijoiden mahdollisuutta saada aineisto käyttöönsä.

OA-julkaisemisessa on selviä eroja tiedekuntien välillä, mikä voi tarkoittaa sitä, että osassa tiedekuntia asenne tiedon vapaan levittämisen suhteen on kannustavampi. Eri alojen graduntekijöillä saattaa myös olla erilainen käsitys työnsä yhteiskunnallisesta hyödyllisyydestä ja kiinnostavuudesta. Tämä voi osaltaan vaikuttaa OA-julkaisemista harkittaessa. Open Access on kuitenkin aina opinnäytetyön tekijän oma valinta.

Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa OA-tilanne on vain hivenen parempi kun meillä, mutta Tampereen huikeaan yli 80% tulokseen on vielä matkaa. (Verkkari 6/2013)

Tänä avoimuuden aikana on outoa, että työ, jonka parissa opiskelija on viettänyt lukemattomia tunteja, jätetään julkaisematta avoimesti internetissä. Opinnäytteen tekijältä OA-julkaiseminen edellyttää vain hiukan ylimääräistä työtä: verkkojulkaisusopimuksen täyttämisen ja allekirjoittamisen. Helpommalla pääsee kun jättää sen tekemättä…?

Miksi sitten tekijä julkistaisi opinnäytteensä avoimesti verkossa? Suurimmat ja ylevimmät edut löytyvät miltei minkä tahansa OA-asiaa ajavan tahon tai julkaisuarkiston sivuilta tai vaikkapa Google-haulla ”open access initiative”:

–          lisää näkyvyyttä ja vaikuttavuutta

–          lisää viittauksia tutkimukseen

–          parantaa tasavertaisuutta

–          julkisella rahoituksella tehty tutkimus tulee saada avoimesti saataville

Entäpä tekijän kannalta hivenen itsekkäämpi asenne? Opinnäytteen julkaiseminen avoimesti verkossa voisi toimia töitä hakiessa hyvänä korttina. Tuskin täysin mahdoton on myöskään tilanne, että gradun lukija on tekijän asiantuntemuksesta niin kiinnostunut, että lähestyy työtarjouksella. Kampuskäyttöisiä pro graduja kysytään kirjastolta käytettäväksi miltei viikoittain, niistä ovat kiinnostuneita niin tutkijat, ammatinharjoittajat (esim. lääkärit) kuin media. Joudumme ilmoittamaan näille kylmän tosiasian: matkustakaa kampuskirjastoomme lukemaan teosta.

Tietenkin on olemassa tilanteita ettei OA-julkaiseminen ole mahdollista, yhteistyö esimerkiksi liike-elämän toimijoiden kanssa tuo omat rajoitteensa. Toki moni tilanne voisi olla hoidettavissa siten, että työn tieteellinen puoli pysyy eheänä ilman että yhdenkään kolmannen tahon oikeuksia tulee loukatuksi. Työn julkaiseminen Open Accessina voi myös haitata mahdollisia kaupallisia julkaisutarjouksia.

Toivon että saamme parannettua yliopistossamme tietoisuutta OA-julkaisemisesta, etenkin pro gradu -työtään tekevien keskuudessa. Ajatusta on heitelty myös tiedotuskampanjasta, jonka myötä saataisiin pieni infopaketti graduseminaarien järjestäjille. Toivottavasti tiedotuksen avulla saamme opiskelijan pohtimaan työnsä vaikutusta muihin, sen sijaan että hän jää pohtimaan opinnäytteen arvosanaa tai antaa vaatimattomuuden haitata tieteen avointa leviämistä. Tavoitteena on myös helpottaa OA-julkaisemisen prosessia entisestään, nykyaikainen sähköinen sopimuspaperi on todennäköisesti houkuttelevampi vaihtoehto kun paperinen sopimuspaperi.

Lisätietoa Open Access -julkaisemisesta

–          Kirjaston kotisivuilta: http://www.uef.fi/fi/kirjasto/lisatietoja-open-access-julkaisemisesta

–          Suomen Open Access -työryhmä: http://www.finnoa.fi/

–          Jyväskylän yliopistolla on listattuna hienosti OA-julkaisemisen etuja: http://openaccess.jyu.fi/edut

Antti Laurila, Tietojärjestelmäasiantuntija