Opinnäytteet ja avoimuus

Yliopistossamme vuonna 2012 aloitettu käytäntö viedä pro gradu -työt verkkoon yhtenäisti toimintatavat eri kampuksilla, tarjosi mahdollisuuden edistää tieteellisen tiedon avointa leviämistä sekä nopeutti käyttöön saattamista verrattuna aiempiin paperisiin ja mikrokorttimuotoisiin pro graduihin. Kaikki ei ole kuitenkaan edennyt aivan tavoitteiden mukaisesti. Asian nurja puoli paljastuu, kun tutkitaan pro gradujen avointa internet-saatavuutta, eli onko gradu ns. Open Access (OA) -julkaisu. Vuoden 2013 pro gradu -töistä vain 36% julkistettiin OA-muodossa. Ainoaan vertailukohtaan, vuoteen 2012 (42%) nähden suunta on ollut jopa laskeva. Tilanne ei ole hyvä. Näitä EI-Open Access – opinnäytteitä kun voi käyttää ainoastaan kampuskirjastoissa ja niissäkin vain tietyiltä työasemilta. Moni ei myöskään varmaan tiedä sitä, että näitä kampuskäyttöisiä graduja ei voida kaukolainata toisiin kirjastoihin. Tämä kutistaa entisestään potentiaalisesti kiinnostuneiden lukijoiden mahdollisuutta saada aineisto käyttöönsä.

OA-julkaisemisessa on selviä eroja tiedekuntien välillä, mikä voi tarkoittaa sitä, että osassa tiedekuntia asenne tiedon vapaan levittämisen suhteen on kannustavampi. Eri alojen graduntekijöillä saattaa myös olla erilainen käsitys työnsä yhteiskunnallisesta hyödyllisyydestä ja kiinnostavuudesta. Tämä voi osaltaan vaikuttaa OA-julkaisemista harkittaessa. Open Access on kuitenkin aina opinnäytetyön tekijän oma valinta.

Kuva

Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa OA-tilanne on vain hivenen parempi kun meillä, mutta Tampereen huikeaan yli 80% tulokseen on vielä matkaa. (Verkkari 6/2013)

Tänä avoimuuden aikana on outoa, että työ, jonka parissa opiskelija on viettänyt lukemattomia tunteja, jätetään julkaisematta avoimesti internetissä. Opinnäytteen tekijältä OA-julkaiseminen edellyttää vain hiukan ylimääräistä työtä: verkkojulkaisusopimuksen täyttämisen ja allekirjoittamisen. Helpommalla pääsee kun jättää sen tekemättä…?

Miksi sitten tekijä julkistaisi opinnäytteensä avoimesti verkossa? Suurimmat ja ylevimmät edut löytyvät miltei minkä tahansa OA-asiaa ajavan tahon tai julkaisuarkiston sivuilta tai vaikkapa Google-haulla ”open access initiative”:

–          lisää näkyvyyttä ja vaikuttavuutta

–          lisää viittauksia tutkimukseen

–          parantaa tasavertaisuutta

–          julkisella rahoituksella tehty tutkimus tulee saada avoimesti saataville

Entäpä tekijän kannalta hivenen itsekkäämpi asenne? Opinnäytteen julkaiseminen avoimesti verkossa voisi toimia töitä hakiessa hyvänä korttina. Tuskin täysin mahdoton on myöskään tilanne, että gradun lukija on tekijän asiantuntemuksesta niin kiinnostunut, että lähestyy työtarjouksella. Kampuskäyttöisiä pro graduja kysytään kirjastolta käytettäväksi miltei viikoittain, niistä ovat kiinnostuneita niin tutkijat, ammatinharjoittajat (esim. lääkärit) kuin media. Joudumme ilmoittamaan näille kylmän tosiasian: matkustakaa kampuskirjastoomme lukemaan teosta.

Tietenkin on olemassa tilanteita ettei OA-julkaiseminen ole mahdollista, yhteistyö esimerkiksi liike-elämän toimijoiden kanssa tuo omat rajoitteensa. Toki moni tilanne voisi olla hoidettavissa siten, että työn tieteellinen puoli pysyy eheänä ilman että yhdenkään kolmannen tahon oikeuksia tulee loukatuksi. Työn julkaiseminen Open Accessina voi myös haitata mahdollisia kaupallisia julkaisutarjouksia.

Toivon että saamme parannettua yliopistossamme tietoisuutta OA-julkaisemisesta, etenkin pro gradu -työtään tekevien keskuudessa. Ajatusta on heitelty myös tiedotuskampanjasta, jonka myötä saataisiin pieni infopaketti graduseminaarien järjestäjille. Toivottavasti tiedotuksen avulla saamme opiskelijan pohtimaan työnsä vaikutusta muihin, sen sijaan että hän jää pohtimaan opinnäytteen arvosanaa tai antaa vaatimattomuuden haitata tieteen avointa leviämistä. Tavoitteena on myös helpottaa OA-julkaisemisen prosessia entisestään, nykyaikainen sähköinen sopimuspaperi on todennäköisesti houkuttelevampi vaihtoehto kun paperinen sopimuspaperi.

Lisätietoa Open Access -julkaisemisesta

–          Kirjaston kotisivuilta: http://www.uef.fi/fi/kirjasto/lisatietoja-open-access-julkaisemisesta

–          Suomen Open Access -työryhmä: http://www.finnoa.fi/

–          Jyväskylän yliopistolla on listattuna hienosti OA-julkaisemisen etuja: http://openaccess.jyu.fi/edut

Antti Laurila, Tietojärjestelmäasiantuntija

2 thoughts on “Opinnäytteet ja avoimuus

  1. Hei,

    Kirjoituksessa todetaan heti aluksi, että ”Yliopistossamme vuonna 2012 aloitettu käytäntö viedä pro gradu -työt verkkoon yhtenäisti toimintatavat eri kampuksilla, tarjosi mahdollisuuden edistää tieteellisen tiedon avointa leviämistä sekä nopeutti käyttöön saattamista verrattuna aiempiin paperisiin ja mikrokorttimuotoisiin pro graduihin.”

    Korjatkaa jos olen ymmärtänyt väärin, mutta ilmeisesti siis vain osa gradutöistä on varsinaisesti ”verkossa”, millä ainakin minun käsittääkseni nykyään ymmärretään julkista Internetiä eikä jotain pientä osaverkkoa siitä. Ilmeisesti tarkoitatte, että kaikki työt ovat sähköisenä joko julkisesta Internetistä tai kampuskirjaston verkosta saatavilla, ja töiden sähköiseen tai verkkojulkaisuun tarjotaan yhtenäinen alusta?

    Kirjoituksessa ei mainita nimeltä lainkaan sitä seikkaa, että opinnäytetyö on kuitenkin tekijän oma teos, jota säätelee tekijänoikeuslaki. Tekijänoikeuslaki taas lähtee siitä, että itse luodusta on oikeus päättää, että miten sitä yleisön keskuuteen levitetään. Millään yliopiston toimenpiteellä tai säännöksellä tätä ei voi muuksi muuttaa, vaan jos asiaan jostain syystä haluaisi muutosta, niin Arkadianmäen kautta.

    Julkisella rahalla tehdyn tutkimuksen (mikä siis ei suinkaan kata kaikkia graduja…) OA-julkaisu olisi valtavan hienoa. Asiassa ei myöskään ole mitään ongelmaa, jos tutkimuksesta kirjoitetaan julkaisukelpoinen raportti palvelussuhteessa tai vastaavalla rahoituksella, jonka ehtona on alusta lähtien tulosten julkaisu OA:na ja/tai tekijänoikeuksien siirtyminen työnantajalle. Mutta onko jokin syy, minkä takia tekijän pitäisi korvauksetta luopua jostain hänelle lain mukaan kuuluvista oikeuksista?

    Paras tapa parantaa OA-julkaisuastetta ilman merkittävää rahallista panostusta on varmasti se, että julkaisemiseen kannustetaan laitoksilla ja kaikille graduntekijöille tiedotetaan asiasta – esimerkiksi samassa tehtävien asioiden listassa, missä muuten ohjeistetaan gradunpalautus- ja valmistumisprosessi. Ohjeet hyvän verkkojulkaisun tekoon varmasti myös osaltaan auttavat. Erillisistä sopimuspapereista onkin sitten jo vähän vaikea päästä eroon, koska julkaisu kuitenkin tarvitsee sopimuksen opiskelijan ja yliopiston välille, ja sopimuksen pitää nimenomaan syntyä siten, että opiskelija on itse ruksinut tarvittavan ruudun tai muuten aktiivisesti ilmaissut tahtonsa työn julkaisemiseen.

  2. Hei,
    iso kiitos heti alkuun asiallisesta palautteesta.

    Tuo termi verkkoon on kenties terminä huono, et ole varmaankaan ainoa joka mieltää sen tarkoittavan vain vapaata internetiä. Kirjastomaailmassa tähän tiedon saatavuuden rajoittumiseen joko organisaation tai sijaintitiedon mukaan on jo totuttu esimerkiksi elektronisien lehtien kanssa, tällöinkin puhutaan että lehti on verkossa vaikkei se kaikille olisikaan luettavissa.

    Mitä tekijänoikeuslakiin tulee, sitä tässä ei ole tarkoituskaan ohittaa. Tekijähän ei luovu tekijänoikeuksistaan vaikka allekirjoittaisikin Open Access -sopimuksen kirjaston kanssa, toki tämä saattaa pahimmassa tapauksessa olla esteenä työn uudelleenjulkaisemiselle jolloin tekijän ja kirjaston välillä tehty sopimus on kuitenkin mahdollista purkaa. Näiden tekijänoikeus- ja julkaisukuvioiden kanssa toimiminen on varmasti monelle opiskelijalle uusi asia ja voi olla kenties se ainoakin kerta kun moisten kanssa tarvitsee päätään vaivata, mutta takuulla myös oppimisen arvoinen asia etenkin jos harkitsee jatkavansa uraa akateemisella kentällä.

    Haluan painottaa vielä ettemme voi emmekä halua pakottaa ketään julkaisemaan opinnäytettään avoimesti internetin välityksellä. Se mitä haluaisimme on, että opiskelijat aidosti miettisivät asiaa, ilman mitään porkkanoita tai muita vippaskonsteja. Koska jos otetaan tuo Tampereen huikea Open Access -julkaisuprosentti uudelleen puheeksi, niin osittain tätä voi selittää se ettei opiskelijan tarvitse kustantaa kolmea sidottua kappaletta, jos hän julkaisee opinnäytteensä avoimesti verkossa. Asian ohjeistus ja tiedotus on vietykin tiedekuntiin ja laitokselle, muiden opinnäytteen palauttamiseen liittyvien ohjeiden mukaan. Tätä kampanjointia meillä on näiden lukujen valossa tarkoitus vielä tehostaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s