Kohteena avoimet julkaisuarkistot

Open Repositories in Helsinki, 9.-13.6.2014
Ensimmäisenä päivänä oli tarjolla aihepiiriin johdattavia esikonfferensseja. Otin läpileikkauksen eri aiheista, aloittaen altmetriikasta ja päättäen rahoittajien mandaatteihin. Altmetriikka osiossa esiteltiin altmetric.com–palvelua sen tarjoamien palveluiden välityksellä. Välineitä voi saada ei-kaupalliseen käyttöön ilmaiseksi. Altmetriikka tarjoaa artikkelitasoista, eri lähteistä jalostettua, näkyvyyttä ja laajentaa perinteistä tieteellistä mittaamista. Kotiläksyksi jäi myös luettavaa ja tutustumista: Altmetrics: a manifestoGlasgown yliopiston arkisto ja altmetriikan hyödyntäminen, Altmetrics in libraries and institutional repositories –blogikirjoitus. Keskustelussa nousi eteen mahdollinen hyödyntäminen CRIS-sovelluksissa. Hyödyntämisessä käytetään pääasiassa DOI-tai Pubmed Id-tunnisteita. Iltapäivän toisessa sessiossa tarjoiltiin näkymää erilaisista ja eritieteenalojen julkaisutietokannoista ja niiden toiminnasta. Lisäksi oli tarjolla rahoittajan näkökulmaa ERC-hankkeisiin, joissa rahoittajilla on vahva suositus Open Access –julkaisemiseen, he jopa suosittelevat käyttämään Europe PubMed Central –arkistoa biotieteisiin ja ArXiv-arkistoa fysiikan ja tekniikan alan palveluihin. Erityisiä suosituksia ei ole yhteiskuntatieteisiin eikä humanistisiin tieteisiin. Vaihtoehtoisina tallennuspaikkoina voidaan käyttää organisaatiokohtaisia tai keskitettyjä arkistoja, kuten Zenodo. Suosituksissa nostetaan yhä selkeämmin esille, että tutkimusdata tulisi myös pyrkiä julkaisemaan aina silloin kun se on mahdollista. Rahoittajilla on myös toiveita embargoaikoihin, eli julkaisut pitäisi saada avoimen saatavuuden piiriin kuuden kuukausen sisällä, myöhempää aikaa eli vuotta on mahdollista käyttää yhteiskuntatieteellisillä ja humanistisilla aloilla. Päivän päätteeksi oli vuorossa vielä keskustelusessio, joka alkoi alustuksilla eri rahoittajien Open Access-politiikoista. Tilaisuudessa esiteltiin REF (Reseach Excellence Framework)-mallia, joka on RAE (Research Assessment Exercicise)-mallin jatkaja. Hyviä kysymyksiä: Organisaation Open Access vaatimukset?, Onko kyseessä mandaatti vai politiikka?, Kohdistetaanko kiinostus kultaiseen (Gold) vai vihreään (Green) Open Accessiin? Onko jotakin aikarajoja?, Kuinka alakohtaiset arkistot sopivat kuvaan? Ja tosiasiahan on, että resurssointiin on kiinnitettävä huomiota. Tärkein viesti oli kuitenkin, että tutkijoiden toimintamallia on saatava muuttumaan avoimen tieteen suuntaan. Tauolla tuli käytyä keskustelua suomalaisista CRIS-järjestelmistä ja niiden rajapinnoista julkaisuarkistoihin. Joihinkin arkistoihin on tulossa apusovelluksia, joilla kaksi tietojärjestelmää voivat kommunikoida keskenään.

Toisen päivän avajaissessiossa ilmoitettiin, että konfferenssiin on tullut osallistujia yli 500 ja 38 eri maasta. Päivän Keynote-puhuja Erin C. McKiernan oli avoimen tieteellisen julkaisemisen ja avoimen tieteen puolestapuhuja. Avoimuus lisää enemmän näkyvyyttä, käyttäjiä ja keskustelua. Avoimuudella voidaan vähentää aineistojen käytettävyysesteitä. Tutkijoilla voi syntyä ajatus, mutta sen jalostaminen saattaa pysähtyä puutteelliseen aineistojen hyödyntämiseen. Aineistojen hankkiminen on osittain kustannuskysymys. Open Access ideaa voi viedä eteenpäin boikotoimalla ”suljettuja” lehtiä, käymällä keskustelua blogeissa ja toimittaa preprinttejä jos mahdollista, julkaista vain open access –lehdissä. Toki näissä piilee uran kannalta riski erityisesti nuorelle tutkijalle. Tieteelliset arviointivälineet valitettavasti huomioitavat arvioinneissa korkeiden impact factorin omaavat lehdet ja open access lehdillä ei välttämättä ole korkeitä impact factor-arvoja – toki poikkeuksiakin on. Erityisesti kirjoittajien tulisi kiinnittä huomiota tekijänoikeuksiin ja muuttaa toimintaansa enemmäin avoimuutta sallivaksi. Open access –lehdissä piilee vielä myytti huonosta vertaisarvioinnista, useimmissa lehdissä on tarjolla mahdollisuus tutustua arviointihistoriaan, joten sitäkin myyttiä ollaan purkamassa. Muissa sessioissa kiinnitettiin huomiota saatavuuteen, jos julkaisuita tai artikkelikopioita oli tallennettu projektien verkkosivuille tai muihin vastaaviin viritelmiin, niitä ei ole välttämättä myöhemmin saatavissa. Tämä puoltaa hoidettujen arkistojen olemassaoloa ja resurssointia. Iltapäivän puolella käsiteltiin eri tuotteilla toteutettuja arkistoja, tietojen siirtoa arkistojen välillä, pilvipalveluiden soveltuvuutta ja arkistojen välistä yhteistyötä, jonka kehittymistä tulee seurata tieteen ja tieteenalojen kansainvälistyessä. Päivän viimeisenä sessiona oli Posterikavalkadi.

Keskiviikkona käytiin läpi käsitteistöä: repository, archive. Miten huolehditaan saatavuudesta, entä pitkäaikaissäilytyksestä? Arkistojen tallennuskohteiden monimuotoisuus asettaa haasteita myös järjestelmille. Artikkelit, tutkimusdata, oppimateriaali, verkkokurssit, videolähetykset (kokoukset, video-opetukset…) Onko kaikki tarpeen tallentaa, riittääkö otanta? Metatiedon saatavuus ja erilaiset rajapinnat? Entä metatiedon rikastaminen? Pitäisi päästä eroon fyysisistä opuksista ja katsoa mieluummin objekteja. Suuntana tulisi olla palvelukokonaisuus, jossa kaikki palvelut olisivat saatavilla yhden luukun periaatteella. Tämä olisi varmaan tutkijoille mielekkäämpää, kuin haravoida organisaatiosta mitä kenellekin tulee tarjota. Miten CRIS-järjestelmät voitaisiin liittää osaksi kokonaisuutta? Voidaanko käyttäjä pakottaa käyttämään kontrolloituja asiasanastoja metatiedon syöttämisessä? Miten organisaation eri tietovarantoja voidaan hyödyntää, ettei samaa tietoa tarvitsisi tallentaa moneen paikkaan? ORCID, PubMed ID, Handle Id, DOI, URN, ResearcherID, ScopusID, Google ID – jokaisella järjestelmällä omia tunnisteita, tuleeko tästä upottava suo? Mitä internetissä tapahtuu minuutissa? Päivän aikana tuli ehkä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Viimeiseen päivään osuikin sittan ajatukset palvelukulttuurista. Kirjastot ovat tietokokoelmia. Kirjastolaisilla on palveluasenne. Kirjastoa pidetään luotettavana, sailyttävänä ja pysyvänä organisaationa. Kirjoja pyydetään ja annetaan toisille kokoelmille. Kirjasolla on eettiset perinteet. Kuinka nämä sopivat digitaaliseen maailmaan, tarvitseeko kaikkien palveluiden olla yksi yhteen? Muuttuvatko tehtävät: kannustaminen, sisältöjen markkinointi, lisenssointityö, vaikuttavuuden mittaaminen, strategia ja politiikkatyö.

Tomi Rosti, tietoasiantuntija

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s