Vertailevaa kehittämistä, osa 1

Benchmarking, josta suomeksi on käytetty myös termiä vertailuanalyysi, tarkoittaa oman toiminnan vertaamista toisten toimintaan, usein parhaaseen vastaavaan. Benchmarkingin perusideana on oppiminen vertaamalla prosessien ja työtapojen tuottavuutta, laatua ja tehokkuutta. Benchmarkingin avulla voidaan tunnistaa oman toiminnan heikkouksia ja laatia kehitysideoita. Benchmarking voi olla strategioiden vertailua, prosessien vertailua ja/tai erilaisten tunnuslukujen vertailua.

KYSin tieteellinen kirjasto aloitti keväällä 2013 benchmarking-hankkeen kahden eurooppalaisen lääke- ja terveystieteellisen kirjaston — Norges teknisk-naturvitenskapelige universitet, Bibliotek for medisin og helse (BMH) ja Université catholique de Louvain, Bibliothèque des sciences de la santé — kanssa. Kerättyämme runsaasti vertailtavaa dataa ja pidettyämme online-palavereja pääsimme tällä syyslukukaudella vierailuvaiheeseen.

Olin Ghislaine Declèven kanssa tämän viikon Karen Busetin vieraana Trondheimissa, Norjassa. Antoisa ja työntäyteinen viikko koostui muun muassa BMH:n upouuteen kirjastotilaan tutustumisesta, useiden avainhenkilöiden, kuten yliopiston kirjaston johtajan, BMH-kirjaston opetustiimin vetäjän ja viestintävastaavan tapaamisista sekä kirjastohenkilökunnan edustajien ja opiskelijoiden haastatteluista.

Kirjasto on kalustettu erilaisin moderneiden kalustein.

Kirjasto on kalustettu erilaisin moderneiden kalustein. Tässä avointa lukutilaa.

Karen Buset kertoo, että kirjastossa täytyy olla muutama tietokone myös yliopistosairaalan verkossa.

Karen Buset kertoo, että kirjastossa täytyy olla muutama tietokone myös yliopistosairaalan verkossa.

työhuone

Ergonominen ja värikäs työhuone.

Lue lisää yhteisestä blogistamme.

Tuulevi Ovaska, palvelupäällikkö, KYSin tieteellinen kirjasto

Mainokset

Siruja – ”kirjastoblogi” neljännesvuosisadan takaa

Toisaalta 95% siitä mikä julkaistaan tänään on digitaalisessa muodossa, mutta vain 5% siitä on käytettävissä tietoverkon kautta, eli informaatiovallankumous on vielä edessäpäin. Internetissä on mukana noin 9000 tiedostoa, mutta verkossa voi olla vaikea löytää sitä, mitä hakee.

Näin kirjoitti pohjoismaisessa teologisten kirjastojen konferenssissa vieraillut kirjastonhoitaja Outi Kontturi vuonna 1993. Foorumina hänellä oli Joensuun yliopiston kirjaston monistettu henkilökuntatiedote nimeltä Siruja. Vuosina 1986–1993 ilmestynyt Siruja oli oman aikansa ”blogi”, olkoonkin että lehtinen oli tarkoitettu vain kirjaston sisäiseen jakeluun. Se sisälsi ajankohtaisia tiedotuksia, katsauksia, raportteja ja matkakertomuksia, toisinaan jonkin kepeämmänkin jutun.

IMG_0223Sirujen aloittaessa kirjasto oli juuri saanut Carelia-rakennuksesta aiempaa hulppeammat, edelleen käytössä olevat tilansa. Henkilöstön ja aineistojen määrä oli tasaisessa kasvussa. Lehtiä selatessa väkevimmin pistää silmään kuitenkin tietotekniikan esiinmarssi. Suuri, kirjaston asiakkaillekin näkyvä muutos oli atk-lainaukseen siirtyminen sekä JoeCatiksi ristityn ”atk-näyttöluettelon” avaaminen.

Edellä lainatussa katkelmassa – joka on Sirujen viimeiseksi jääneestä numerosta – sana Internet esiintyy ensimmäisen kerran. Jo aiemmin oli kerrottu hypertekstistä, jota hyödyntäviä ohjelmia varten kirjastoon oli hankittu Apple MacIntosh -tietokone. ”Opetuksen avuksi tulee hyperteksti-video-opetusjärjestelmät ja tiedontallennuksen avuksi mm. taskukokoiset tietokoneet, jotka pystyvät lukemaan myös käsinkirjoitettua tekstiä”, Siruissa ennustettiin.

Digitaalisessa muodossa luotujen julkaisujen osuus kaikista julkaisuista oli jo 1990-luvun alussa yllättävän korkea. Se mikä viimeisen 20 vuoden aikana on kasvanut räjähdysmäisesti, on Internetiin vietyjen julkaisujen määrä. Yksin Google Scholar -hakukoneen arvioidaan löytävän noin 160 miljoonaa dokumenttia. Siruissa aavisteltu informaatiovallankumous kävi toteen.

Mikko Meriläinen, tietoasiantuntija
Kokoelmapalvelut

Sosiaalipolitiikan/yhteiskuntapolitiikan lehti- ja tietokantavinkkejä

Sosiaalipolitiikan päiviä vietetään Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella 23.-24.10.2014 teemalla sosiaalipolitiikan rajat (Borders in Social Policy, Boundaries of Social Policy). 31.10. järjestetään seminaari: Sosiaalipolitiikan tutkimusta ja opetusta 40 vuotta Kuopiossajossa juhlitaan myös Juhani Laurinkarin siirtymistä emeritus-professoriksi.
Näiden kunniaksi vinkkejä muutamiin alan tiedonlähteisiin.

Sosiaalipolitiikan yhdistys julkaisee Janus-lehteä. Artikkelit ilmestyvät verkkoon viiveellä (myös kansainväliseen  SocINDEX-tietokantaan). Uusimmat artikkelit saat käsiisi vain painetusta lehdestä, omasta tai kirjaston hyllystä. Lehden artikkeleita seurataan myös kotimaiseen ARTO-tietokantaan, samoin kuin THL:n julkaisemaa Yhteiskuntapolitiikka-lehteä.

Kansainvälisiä tietellisiä lehtiä:
(Jatka GO-painikkeesta. Pääsy yliopiston verkosta sekä opiskelijan/henkilökunnan verkkotunnuksilla etänä)

Lehti kerrallaan omaa aihettaan ei kannata selailla, eikä lista kaikenkattava olekaan.
Tietokannat ovat avuksi tiedonhakuun. Etsi aihettasi kuvaavilla hakusanoilla esim. näistä kansainvälisistä tietokannoista:

  • Scopus (laaja, monialainen; kattavin yllä oleviin lehtiin)
  • Socindex

Pääosin yllä olevat sisältävät tieteellisten lehtien artikkelitietoja. Kirja-aineistoa on syytä hakea muualta. Itä-Suomen yliopiston kirjaston kokoelmat, myös elektroniset kirjojen tiedot, löytyvät Joskusta, muiden Suomen yliopisto- ja korkeakoulukirjastojen kokoelmat Melindasta.
Kansainvälisesti voi etsiä esim. verkkokirjakaupoista (esim. Amazon.com) tai WorldCat-luettelosta.
Jos kokoelmissamme puutteita, tee hankintaesitys. Voit toivoa myös tiettyä aihepiiriä.

Saa kysyä ja kommentoida!

Jos tarvitset apua/neuvoja tiedonhakuusi, ota yhteyttä oman alasi tietoasiantuntijaan tai tietopalvelu[at]uef.fi

Maarit Putous
tietoasiantuntija

lehtikannet_sospol

Hyvää Open access -viikkoa kaikille

On kansainvälisen Open access -viikon aika jälleen. Kaikki varmaan tietävät jotain Open access (OA) -toimintamallista, pääpiirteissäänhän se tarkoittaa julkaisun tai muun materiaalin jakelua vapaasti internetin välityksellä. Toisin sanoen tieteen ja tiedon avoimuutta. Tarkempaa tietoa OA:sta voi lukea esimerkiksi kirjaston kotisivuilta: http://www.uef.fi/fi/kirjasto/lisatietoja-open-access-julkaisemisesta ja seurata sieltä löytyviä linkkejä.

Julkaisutoiminta ja open access kulkevat monen mielessä jo käsi kädessä, ajatusmaailma on kuitenkin laajenemassa koko ajan. Enää ei kuitenkaan puhuta vain avoimesta julkaisemisesta vaan koko tutkimustyön avoimesta elinkaaresta jossa tutkimuksen tulosten lisäksi saatetaan vapaan saatavuuden piiriin sekä tutkimusdata että tutkimuksen tausta-aineisto.

Myös tutkimusta rahoittavat tahot ovat ryhtyneet vaatimaan vapaampaa julkaisupolitiikkaa ja yhä useampi rahoittaja edellyttääkin että tulokset julkaistaan OA -mallin mukaisesti joko rinnakkaistallenteina korkeakoulujen omissa julkaisuarkistoissa tai OA-lehdissä.

Kuvion kolmas pala, kustantajat, ovat myös ryhtyneet hyväksymään maailman muutoksen, tosin hitaammin ja jokainen omalla tavallaan. Tavat tukea tiedon vapaata saatavuutta vaihtelevat suuresti. Joissain tapauksissa kustantaja saattaa sallia heidän julkaisemansa artikkelin sellaisenaan verkossa milloin vaan. Toinen kustantaja saattaa edellyttää julkaisemisen tapahtuvan heidän omassa julkaisupalvelussaan jolloin toiminta on usein maksullista. Näiden ääripäiden välille riittää mitä kirjavimpia käytäntöjä ja keinoja joilla rajoitetaan miten open access julkaiseminen voidaan tehdä.

Open Access -viikon sivut

http://www.openaccessweek.org/

 

Mitä Open Access on?

 

Antti Laurila, Tietojärjestelmäasiantuntija

Bibliometriikan aakkoset yliopistomaailmassa

Lyhyesti sanottuna bibliometriikka tarkoittaa julkaisutoiminnan tilastollista analyysiä. Monen ensireaktio bibliometriikkaan on ”tylsää”, mutta kun asiaan vähänkin paneutuu, aihe on ajankohtaisuudessaan keskustelua herättävä, suorastaan hektinen. Tämä kävi hyvin ilmi myös Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM), Suomen yliopistokirjastojen neuvoston (SYN) ja CSC -Tieteen tietotekniikan keskuksen 7.10.2014 järjestetyssä Bibliometriikka ja tutkimuksen arviointi – seminaarissa.

Yliopistomaailmassa tutkimuksen määrää ja laatua mitataan etenkin tutkijoiden tuottamilla tutkimusjulkaisuilla ja tässä kohtaa bibliometriikka tulee kuvioon mukaan. OKM kerää vuosittain tiedot yliopistojen julkaisuista ja saatuja tietoja käytetään paitsi yliopistotutkimuksen rakenteen ja kehityksen seurannassa, myös yliopistojen perusrahoituksen jakokriteerinä. Tätä taustaa vasten julkaisutoiminnan mittaamisen merkitys korostuu ymmärrettävästi.

Mistä bibliometriikassa on kyse? Mitä bibliometriset luvut ovat käytännössä? Tunnetuimmat indikaattorit ovat esimerkiksi viittausanalyyseissä saadut luvut, joista selviää, kuinka paljon tutkijan artikkeleihin on viitattu muissa artikkeleissa. H-indeksillä mitataan yksittäisen tutkijan julkaisutehokkuutta ja julkaisujen merkittävyyttä. Impact factor-luku määrittää tieteellisen lehden arvon kuvaamalla artikkelin saamat siteeraukset keskimäärin yhden vuoden aikana. Jufo-luokitus taas on ns. kansallinen impact factor, kaikki tieteenalat kattava tasoluokitus erityyppisille julkaisukanaville (tieteellisille lehdille, sarjoille, konferensseille ja kirjakustantajille).

Bibliometriset luvut toimivat vaikuttavuus- ja tuottavuusmittareina. Tutkimusta voidaan arvottaa paitsi yliopistoittain, myös tieteenaloittain tutkijan ja organisaation tasolla. Pohja-aineistona toimivaa massiivista raakadataa hankitaan kansainvälisiltä kustantajilta (mm. Thomson Reuters ja Elsevier), kotimaisella kentällä raakadataa Suomen korkeakoulujen julkaisutiedoista tuottaa CSC. Usein myös laskenta- ja analysointipalvelut ostetaan ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Eurooppalaisista yliopistoista Leidenin yliopisto on erikoistunut tämän tyyppisen vertailutiedon tuottamisessa. Erinäiset taulukot ja kuviot kertovat näennäisen helposti tieteen laadusta, tieteidenvälisyydestä, fokusoitumisesta ja kansainvälisestä verkostoitumisesta. 

Kuten seminaarissa tuli esiin, alan asiantuntijat tietävät kyllä, ettei lukuja voi tulkita mekaanisesti eivätkä ne ole millään lailla yksiselitteisiä. Bibliometrisiin menetelmiin, kuten viittausanalyysiin liittyy paljon myös kritiikkiä ja ongelmia, ja esimerkiksi yhteiskuntatieteilijöiden ja humanistien kannalta viittausanalyysit Web of Science- ja Scopus-tietokannoista ovat rajallisia. Bibliometriikka vaatii paitsi osaamista, myös harkintaa ja varovaisuutta, sillä ylitulkinnan vaara on ilmeinen.

Pia Vuolanto Tampereen yliopistosta kertoi, miten bibliometriikkaa on käytetty kuuden suomalaisen yliopiston tutkimusarvioinneissa. Lopputulema oli se, että tutkimuksen arvioinnin käytännöt vaihtelevat yliopistoittain ja vaikka bibliometriikka on monipuolista, niin laskenta on toteutettu eri tavalla eivätkä tulokset ole vertailtavissa.

Samaa kertoi myös Päivi Kytömäen esittelemä Suomen yliopistokirjastojen neuvoston tutkimuksen tuen verkoston kysely, jossa kartoitettiin bibliometrisiä toimeksiantoja 1,5 vuoden ajalta yliopistokirjastoissa. Tilastointi ei ole vielä kaikissa kirjastoissa yhdenmukaista tai kattavaa. Mielenkiintoista kuultavaa oli, miten erilaisiin tarkoituksiin analyyseja käytetään: yliopiston tai tiedekunnan sisäiseen rahanjakoon, rekrytointiin, yksiköitten vertailuun jne.

Bibliometriikan sovelluksista kertoo myös Suomen Akatemian Tieteen tila – hanke, jossa tarkastellaan Suomen yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimustoiminnan edellytyksiä ja tuloksia organisaatioittain ja tieteenaloittain. Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskuksen (RUSE) analysoinnit sekä VTT:n tarkastelut tuovat myös mielenkiintoisen lisän keskusteluun. Voit klikata näihin ja päivän muihin esityksiin itsesi tästä: esitysmateriaalit.

Seminaarissa esiintyneessä keskustelussa oltiin yksimielisiä siitä, että tarvitaan kansallista yhteistyötä laskenta- ja tiedonantamiskäytäntöjen (tilastointi) yhtenäistämiseksi. Kauhukuvana, tosin tuskin todennäköisenä on, että indikaattorit alkavat ohjata tiedemaailmaa ja julkaisupolitiikkaa niin, että tutkimusyhteistyö vinoutuu paitsi eri tieteissä ja tieteiden kesken, myös yliopiston sisällä, kansallisesti ja kansainvälisestikin.

 

Tomi Rosti ja Kirsi Salmi, tietoasiantuntijat, Itä-Suomen yliopiston kirjasto

Ideoita uuteen kirjastotilaan – kuvakertomus

KYSin tieteelliselle kirjastolle remointoidaan vuoden 2015 aikana uusi tila Puijon sairaalan 0-kerrokseen, pääsisäänkäynnin läheisyyteen. Saadaksemme ideoita ja vinkkejä pienen tilan kalustamiseen ja sisustamiseen toimivaksi ja moderniksi tulevaisuuden kirjastoksi, joka palvelee käyttäjien tarpeita mahdollisimman hyvin, teimme tilasuunnittelumatkan Helsinkiin 29.-30.9.2014.

Tämä on kuvakertomus ekskursiostamme.

Tutustumiskohteet ja niiden esittelijät, joita kiitämme lämpimästi:

 

 

Aalto-yliopiston Learning Hub Rooftop tarjosi mielenkiintoisia ratkaisuja ja kauniita maisemia. Opiskelijat olivat päässeet vaikuttamaan tilasuunnitteluun ja kalusteratkaisuihin ja se näkyi lopputuloksessa.

lukijoita

Aallon Töölön kampuksen yläkerran oppimiskeskuksessa voi pitää tauon lukemisesta ja kohottaa katseen yli kattojen.

Oppimiskeskuksessa on monenlaisia työskentelypaikkoja: voit opiskella pöydän ääressä yksin tai ryhmässä vaikkapa kahvikupin kera, rennosti istuen tai pötkötellen sohvalla, ”maisemanojatuolissa” tai Fatboy-säkkituolissa, lukea äänettömässä lukusalissa tai työskennellä tietokoneen ääressä.

opiskelijoita

Opiskelijoita Aalto-yliopiston Töölön kampuksen oppimiskeskuksessa

Tilassa ei ole tietokoneita, vaan kaikilla opiskelijoilla näytti olevan omat kannettavat tai tabletit. Tila tarjoaa kuitenkin skannerit, tulostimet ja isot näytöt työskentelyn tueksi. Lisäksi Oppimiskeskuksesta löytyy lukusalikappaleita kurssikirjoista.

lukusali

Hiljainen lukusali Aallossa.

Kokonaisuutena kaksikerroksinen ”opiskelijoiden olohuone” on värikäs ja viihtyisä opiskelun ja oppimisen monitoimitila.

säilytyslokeroita

Värikkäitä numerokoodillisia säilytyslokeroita Aallossa.

 

Kirjasto 10 edustaa modernia näkemystä yleisestä kirjastosta elävänä kaupunkitilana, joka on tehty asiakkaita varten asiakkaiden ehdoilla.  Kirjat, koneet, levyt, leffat ja lehdet on sijoiteltu 1000 m² tilaan niiden käytettävyyttä ja näkyvyyttä ajatellen. Sisään astuessaan näkee kaiken — tavoitteena on tervetuloa-olo.

yleiskuva kirjasto 10

Kirjasto 10 näkyy kokonaan jo ovelta.

Sama periaate koskee myös henkilökuntaa: kirjastonhoitajasta on tullut personal trainer, joka erottuu henkilokuntaliiveissään liikkuessaan kaikkialla kirjastossa sen sijaan, että istuisi tiskin takana. Vaikka kaikki toimii periaatteessa itsepalveluna, ottaa puolet Kirjasto 10:n 2000 päivittäisestä asiakkaasta kontaktin henkilökuntaan.

liivi

Kirjasto 10:n työntekijän tunnistaa helposti.

Kirjastossa ei ole perinteisiä korkeita kirjahyllyjä, vaan korkeimmatkin ovat vain 155 cm. Muunneltava tila elää erilaisten tarpeiden mukaan. Muokattava ja siirrettävä kalustus — jota myös asiakkaat saavat vapaasti siirrellä — mahdollistaa esimerkiksi monenlaisten tapahtumien järjestämiseen ja näitä kirjasto 10:ssä riittää, kuten elävän musiikin esittäminen ja leffaillat. Tapahtumien järjestäjiä ovat käyttäjät, ei kirjasto.

PressDisplay

Kirjasto 10 ei tilaa lainkaan paperisia sanomalehtiä. Ne voi lukea suurelta näytöltä.

seinäkkeitä

Kaupunkiverstaassa on akustisista sermeistä muodostuvia työhuoneita kaikkien käyttöön.

IMG_2397

Tutustuminen Eduskunnan kirjastoon alkakoon!

 

Eduskunnan kirjasto erottui joukosta arvokkuudellaan. Vuonna 1978 valmistunut tila on alunperin kirjastoksi suunniteltu ja tietyiltä osin suojeltu. Koko talon peruskorjaukseen liittyneessä remontissa kirjaston tavoitteita olivat mm. esteettömyys, koulutustila ja rauhallisempi tutkijasali sekä saada osa suljetusta varastosta avoimeksi. 

IMG_0636

Eduskunnan kirjaston asiakaspalvelu. Kirjasto on avoin kaikille kansalaisille.

Minipääte

Eduskunnan kirjastossa aineistoa voi hakea kätevästi tableteilla. Tällaiset Josku-päätteet eivät veisi paljon tilaa.

 

IMG_0587

Eduskunnan kirjaston kokoelmat huokuvat kansakuntamme historiaa uusituissa tiloissa.

Eduskunnan kirjasto on palvellut kaikkia kansalaisia avoimena kirjastona jo vuodesta 1913, joten viime vuonna 2013 tuli jo sata vuotta täyteen. 

Kaisa_a

Kaisa-talon modernia arkkitehtuuria – arvaa montako pikkuikkunaa julkisivussa on?

Kaisa-talo on Helsingin yliopiston pääkirjasto. Kirjaston palvelujen kehittäminen oli yksi Helsingin World Design Capital 2012– teemavuoden hankkeista. Talo lumoaa tai mykistää arkkitehtuurillaan ja massiivisuudellaan. Suunnittelun lähtökohtana oli ajatus tilasta, joka ajan myötä mukautuu käyttäjiensä mukaan, joten tilojen muunneltavuus ja joustavuus oli keskeinen tavoite.

IMG_2457

Kaunista ja toimivaa wau-arkkitehtuuria Kaisassa. Valo kulkee läpi rakennuksen kerroksesta toiseen.

Kirjasto suunniteltiin kokonaisvaltaiseksi yhtenäiseksi oppimiskeskustilaksi  ja se näkyy tilaratkaisuissa. Kirjastossa on paljon erilaisia työskentely- ja lukutiloja sekä ns. monitoimityötiloja, joiden toimivuuteen on kiinnitetty erityistä huomiota.  Suurissa tiloissa on pystytty kiinnittämään erityistä huomiota esteettömyyteen, mutta toisaalta tilan valtava koko tuo haasteita esimerkiksi opasteisiin ja niiden näkyvyyteen.

IMG_0690

Kaisan valoisia työskentelypaikkoja, joita löytyy yli 1000 kappaletta.

Kaisa-talossa on onnistuttu hyödyntämään luonnonvaloa monin eri tavoin. Eniten valoa tuovat suuret valoaukot läpi kaikkien kerrosten ja lisäksi isot julkisivujen päätyikkunat sekä pikkuikkunat — joita on noin 780 — antavat silmän levätä työskentelyn lomassa myös vuodenaikojen mukaan muuttuvassa kaupunkinäkymässä.

IMG_0674

Valoaukon ympärillä olevia lukupaikkoja sekä sen yhteyteen sijoitettu neuvontapiste.

IMG_0643

Kaisan esteetöntä toimintaympäristöä pääportaikon luona. Kuvassa osa 30 000 hyllymetristä.

opiskelija lukee

Moderni keinutuoli lukupaikkana Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastossa.

 

 

 

 

 

 

 

Henkilökunnan työtiloissa näkyi nykyinen suuntaus avokonttoreiksi sermeineen, vaikka myös erillisiä työhuoneita on; tehtävät ratkaisevat, millaisessa tilassa työ sujuu parhaiten.

 

IMG_0691

Uskoisitko tämän lukutilan olevan kirjastossa? Kuva Kaisasta.

Terkko on Helsingin yliopiston Meilahden kampuskirjasto, joka palvelee lääketieteen ja lähialojen oppimista, opetusta ja tutkimusta sekä Meilahden sairaalaa.  Terkon nykyiset kirjastotilat ovat valmistuneet vuonna 1998. Myös Meilahdessa korkean tilan suuret ikkunat tuovat luonnonvaloa sisään. Tilan arkkitehtuuri on muutenkin avaruuden tuntua lisäävän avointa ja läpinäkyvää.

 

IMG_0695 (2)

Meilahden kampuskirjasto Terkko ja sen avara lukutila.

Rakennuksessa on huomioitu hyvin paitsi valaistus myös erilaiset tavat opiskella ja oppia. Esimerkiksi lukupaikkojen sijoittamisella on pyritty kiinnittämään huomiota hiljaiseen työskentelyyn.

opiskelijoita

Opiskelijoita Terkossa. Valaistus on tärkeää.

Terkossa kehitetään ja käytetään paljon uusimpaan tekniikkaan perustuvia palveluita ja sovelluksia — tilasuunnittelun kannalta näkyvimpänä QR-koodin hyödyntäminen kurssikirjojen e-versioiden lataamisessa / lukemisessa mobiililaitteesta.

IMG_0700

QR-teknologiaa Terkossa e-kirjojen esillepanossa.

Vierailulla kävi ilmi, että myös Terkossa suunnitellaan parhaillaan nykyisten tilojen remontoimista vastaamaan paremmin nykyisiin sekä tuleviin kirjastotilojen käytön haasteisiin. Tila siis elää käyttäjiä kuunnellen eikä sen tarkoitus olekaan pysyä muuttumattomana.

matkalainen miettii

Millainen on tulevaisuuden kirjastotila? miettii palvelupäällikkö Kirjasto 10:ssä.

 

Mia Haapanen, tietopalveluneuvoja & Tuulevi Ovaska, palvelupäälllikkö & Kirsi Salmi, tietoasiantuntija, KYSin tieteellinen kirjasto

Itä-Suomen lääketiedepäivät. Mitä muuta saimme kuin karkkeja ja kyniä?

ilk22014

Mukaan tarttuneita mainoskyniä Itä-Suomen lääketiedepäiviltä.

 

KYSin tieteellisen kirjaston henkilökunnalle kolahtaa muutaman vuoden välein osallistuminen Itä-Suomen lääketiedepäiville, tänä vuonna vuorossa olimme me. Päivät on suunnattu ensisijaisesti lääkäreille ja alan opiskelijoille. Kaksipäiväistä tapahtumaa vietettiin 24.–25.9. perinteiseen tapaan Kuopion Musiikkikeskuksella. 24.9.2014 ohjelmassa oli koko päivä sote-uudistusta: Aamupäivän teemana oli Hoidon saatavuus – lisää määrää, laatua vai valinnanvapautta? Iltapäivällä jatkettiin otsikolla Uusi uljas sote. Sote on lyhennys sosiaali- ja terveys-sanoista.

Miltei joka puheenvuorossa tuli esille, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne-uudistuksella pyritään turvaamaan nimenomaan kaikkialla Suomessa asuvien kansalaisten keskeiset hyvinvointipalvelut. Uudistus tarjoaa myös työkaluja palvelujen priorisointiin.

Asiantuntijoiden mielestä sote-uudistus on selkeä tai kuten yleislääketieteen professori Olli-Pekka Ryynänen kiteytti: ”kirkas kuin pieni timantti. Hiomaton, mutta hiottavissa”. Myönnettäköön, että asiantuntijat, kuten STM:n erityisasiantuntijat Sari Koskinen ja Reima Palonen, kansanedustaja Erkki Virtanen ja emeritusprofessori Martti Kekomäki, jäsensivät sotea selkeästi. Keskivertokansalaisena vertaamme sote-uudistusta silti pikemminkin tuhannen palan palapeliin. Palat ovat jo kasassa, mutta peliä ei kasaa tunnissa eikä kahdessa. Olennaisia paloja ovat EU:n potilasdirektiivi, valtakunnallinen terveydenhuollon palveluvalikoima, sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämis- ja tuottamisvastuu, sote-alueet, palvelurakenne, kunnat ja kuntayhtymät, tuotanto-organisaatiot, integraatio, peruspalvelut ja lähipalvelut.

Lääketiedepäivillä selvisi se, mikä muuttuu. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä vastaa nykyisellään laskutavasta riippuen 160–180 kuntaa tai yhteistoimintatahoa. Sairaanhoitopiirejä on 20 ja niiden tehtävänä on järjestää alueensa erikoissairaanhoito. Uudistuksen myötä viisi sote-aluetta järjestävät kaikki julkiset sote-palvelut Suomessa. Lisää paloja peliin tuo se, että järjestämisvastuu erotetaan tuottamisvastuusta. Mielenkiintoinen uudistus kaikkinensa. Sotesta voi lukea lisää Sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilta.

Konkreettisena hyötynä päiviltä voisi nostaa Kelan edustaja Noora Heinosen mainitseman eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Sen voivat tilata maksutta Kelasta kaikki Suomen sairausvakuutukseen kuuluvat henkilöt. Ko. kortti oikeuttaa lääketieteellisesti välttämättömään sairaanhoitoon tilapäisen oleskelun aikana EU- ja ETA-maissa, Sveitsissä ja Australiassa. Suomen valtio vastaa annetun sairaanhoidon todellisista kustannuksista. Tähän ei pelkkä matkavakuutus aina pysty.

Itä-Suomen lääketiedepäivien sivuilta löytyy tarkempi ohjelma, josta näkyvät päivien muutkin aiheet.

 

Kirsi Salmi ja Tuulikki Airaksinen,
KYSin tieteellinen kirjasto